Mitä mieltä olisitten, jos 16-vuotias tyttärenne seurustelisi 32-vuotiaan kunnon miehen kanssa?
Olisi kiva kuulla mielipiteenne asiasta ja miten reagoisitte tällaisessa tilanteessa?
Itse olin 16-vuotias kun aloin seurustelemaan nykyisen avopuolisoni kanssa. melkein heti tapaamisemme jälkeen muutin hänen luokseen, en tosin virallisesti heti, mutta nyt olemme vuoden olleet yhdessä ja asun hänen luonaan virallisesti.
äitini ei sanonut asiaan mitään, eikä välittänyt yhtään vaikka lähdin kotoa, totes vaan että "sää taidat asua sen luona kun ei sua kotona enää näy" eli ei välittänyt yhtään, joka tuntui aika pahalta.
mut nyt olen onnellinen kun olen päässyt kotoa pois. Ilman miestäni en varmaan enään olis kotona, oli niin paha olla sillon siellä. pahinta oli kun kukaan ei välittänyt. Nyt on parempi.
Mutta kaikelle vanhemmille haluaisin sanoa että välittäkää lapsistanne ja kyselkää miten heillä menee.
jos lapsenne touhut alkavat karkaamaan käsistä, niin laittakaa niitä rajoja, mutta jos lapsi osaa olla ihmisiksi ilman tiukkoja sääntöjä, niin antakaa olla.
toisaalta olen sitämieltä että liian tiukat rajatkin saa lapsit hölmöilemään.... luin tossa yhden kirjotuksen jossa 17-vuotiaalla on vielä kotiintuloaika. itse olisin kyllä tuosta hermostunut ja alkanut kapinoimaan. itse olen tosiaan 17 ja asun mieheni luona niin hassua ajatella että minun ikäiselläni on kotiintuloaika?
. . mulla meni paskasti, mutta en alkanut hölmöileen, alkoholia meni välillä, mutta sitäkin kohtuudella. (äiti ei tästäkään välittänyt, vaikka ihan viinaa aina juonu (äiti meille lapsille usein viinat kaupasta haku). liian vahvaa juomaa minun ikäiselle, mutta silti join sitä ja juon välillä nytkin)in sitä ja juon välillä nytkin)
joo vähän sekavaksi meni, mutta jos joku edes tosta sotkusta jotain tolkkua sai niin kiva.
Olisi kiva kuulla mielipiteenne asiasta ja miten reagoisitte tällaisessa tilanteessa?
Itse olin 16-vuotias kun aloin seurustelemaan nykyisen avopuolisoni kanssa. melkein heti tapaamisemme jälkeen muutin hänen luokseen, en tosin virallisesti heti, mutta nyt olemme vuoden olleet yhdessä ja asun hänen luonaan virallisesti.
äitini ei sanonut asiaan mitään, eikä välittänyt yhtään vaikka lähdin kotoa, totes vaan että "sää taidat asua sen luona kun ei sua kotona enää näy" eli ei välittänyt yhtään, joka tuntui aika pahalta.
mut nyt olen onnellinen kun olen päässyt kotoa pois. Ilman miestäni en varmaan enään olis kotona, oli niin paha olla sillon siellä. pahinta oli kun kukaan ei välittänyt. Nyt on parempi.
Mutta kaikelle vanhemmille haluaisin sanoa että välittäkää lapsistanne ja kyselkää miten heillä menee.
jos lapsenne touhut alkavat karkaamaan käsistä, niin laittakaa niitä rajoja, mutta jos lapsi osaa olla ihmisiksi ilman tiukkoja sääntöjä, niin antakaa olla.
toisaalta olen sitämieltä että liian tiukat rajatkin saa lapsit hölmöilemään.... luin tossa yhden kirjotuksen jossa 17-vuotiaalla on vielä kotiintuloaika. itse olisin kyllä tuosta hermostunut ja alkanut kapinoimaan. itse olen tosiaan 17 ja asun mieheni luona niin hassua ajatella että minun ikäiselläni on kotiintuloaika?
. . mulla meni paskasti, mutta en alkanut hölmöileen, alkoholia meni välillä, mutta sitäkin kohtuudella. (äiti ei tästäkään välittänyt, vaikka ihan viinaa aina juonu (äiti meille lapsille usein viinat kaupasta haku). liian vahvaa juomaa minun ikäiselle, mutta silti join sitä ja juon välillä nytkin)in sitä ja juon välillä nytkin)
joo vähän sekavaksi meni, mutta jos joku edes tosta sotkusta jotain tolkkua sai niin kiva.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä 32 vuotias mies näkee 16 vuotiaassa tytössä?
tissit ja pyllyn :0
15v ja seurustelin 30v miehen kanssa.Se asui lähellämme ja asuin sen luona 4kk mutta lopulta alkoi touhu kyllästyttämään ja palasin kotiin.Äiti kyllä varoitteli ja kyseli kuulumisiani.
En kylläkään taitaisi antaa omien lasteni samanikäisenä seurustella yhtä vanhan kanssa tai eihän sitä tiedä miten reagoi lopulta kyseisessä tilanteessa..
Minä olin pari vuotta vanhempi kun myös lähdin kotoa 12 vuotta vanhemman miehen luo asumaan. Kotona en pystynyt olemaan enää sekuntiakaan, joten se oli kai pienempi paha. Siitä kuitenkin alkoi pahat mielenterveysongelmat, ihan tähän päivään asti jatkuneet, ja muutenkin ongelmia. Jos voisin puhua silloiselle itselleni nyt, sanoisin että lähde pois, löydät ihan omankin asunnon ja kaikki menee hyvin. Ei kannata pelätä, että mies loukkaantuu tai suuttuu. Parasta olisi hankkia oma kämppä ja aloittaa itsenäinen elämä, niin että sitten voi tavata jonkun tasaveroisen kumppanin kun on oikea aika.
Voit hakea asuntoa kaupungin asuntotoimistosta. Saat kelasta asumis-, opinto- tai/ja työmarkkinatukea. Sosiaalitoimistosta voit hakea lisäksi toimeentulotukea. Saat rahaa, millä voit elää yksin. Sinun ei tarvitse jäädä sinne.