Tulipalosta selviäminen

Teiltä meni talo, ja minulta meni elinkeino muutamia kuukausia sitten, ja vakuutukset eivät aivan timmissä olleet, vaan tullevat korvaamaan osan menetyksestä.

Itse olen tänäänkin vielä "muissa maailmoissa" suurimmaksi osaksi, ja en paljon pysty keskittymään mihinkään. Ajatukset harhailevat.

Olen käynyt lääkärillä, mutta siitä ei mitään ihmettä tullut.. enemmänkin voivotteluja - täällä kun kaikki tuntee toisensa, kun asukkaita on n.2000.

Ite en enää tiedä, miten jatkan, ja pääsen jaloilleni. Ruokaa olis laitettava jne., mutta sekään ei tahdo luonnistua.

Kuka asiasta tietävä vois kertoa enemmän?

-Kauko Kaukainen-

Meillä oli tulipalo runsaat 1,5 v sitten. Tosin talomme ei onneksi palanut maan tasalla eikä turmeltunut lopullisesti. Täydellinen sisäremontti oli pakko tehdä. Ulkoa päin ei huomannut mitään paitsi hajusta.

Menetimme vain lemmikkimme, pienen rakkaan kanin.

Elämämme on pikku hiljaa normalisoitunut, tosin perhesuhteisiin on vaikuttanut, tiettyä pelko ja huumorintajuttomuutta on jäänyt.

Siitä, kun meillä paloi talo, on aikaa jo yli kymmenen vuotta. Siitä huolimatta herään joskus yöllä savun hajuun ja kuulen sen saman ritinän, johon heräsin sinäkin yönä.

Tosi pian palon jälkeen palasin töihin, lainavaatteissa... Pian alettiin rakentamaan uutta taloa, ja toisaalta kun kaikki oli uutta, niin tuntui oikeastaan mukavalta rakennella!

Ainoa asia, mikä liekeistä silloin saatiin ulos, oli valokuvat. Muuta en olisi kaivannutkaan. Palossa menee loppujen lopuksi vain materiaa. Arvot menevät uusiksi.



Mun huumorintaju ei ole kadonnu mihinkään. Joskus vieläkin joku sanoo, että jos nyt tää talo palais, niin kukaan ei enää usko, että se oli "vahinko" ynnä muuta, mutta ei se minua häiritse eikä loukkaa. Huumorilla jaksaa vaikeiden asioiden yli.

Nuo satunnaiset yölliset heräilyt ovat vain jääneet kaivelemaan. Elossa ollaan kuitenkin!!