Ystävystyin flirttailijani kanssa vähitellen. Meillä oli myös muita yhteyksiä, joiden kautta tutustuimme. Meillä kipinöi pitkään ja ainakin luulin, että pian muutkin ulkopuoliset huomaavat sen. Ehkä huomasivatkin. Meillä oli suorasanaista puhetta, jota suoremmin ei kiinnostusta voi osoittaa, ja tekoja, jotka ylittivät kaveruuden ja ystävyyden rajat tuhatkertaisesti. Sitten hän myönsi olevansa bi, satunnaisesti päädymme suutelemaan jne.
Kun itse mietin häntä koko ajan, hän alkoi harrastaa myös toisten kanssa sekoilua ja kertoi siitä minulle avoimesti. En tiedä, eikö hän koskaan ole tajunnut, mitä tunnen häntä kohtaan, vai eikö hän vain välitä. Olemme koko ajan viruneet jossain kaveruuden ja jonkin muun pelin rajamailla. Olen mielestäni melko suoraan ja (olenkin hyvin suoraan) ilmaissut hänelle tunteeni viime aikoina, mutta en saa häneen kosketusta silti, tuntuu, että lopulta on aivan sama mitä hänelle sanon.
Kun alan itse toisinaan perääntymään ja luopumaan hänestä, hänelle iskee jokin ihme mustis esim. miespuolisista jutuistani. Hän alkaa ahdistella ja muistuttaa minua, miten sittenkin merkitsen enemmän moninkertaisesti kuin muut, ja omista suhteistani kukaan ei hänen mielestään sovi minulle ollenkaan. Tämä toistuu joka kerta. Hän antaa minulle aina sen verran narua ja toivoa, että jokin uusi suhteen alkuni jonkun toisen kanssa tyrehtyy. Ja sitten - hän katoaa taas joksikin aikaa.
Haluaisin joko olla hänen kanssaan, tai luopua hänestä kokonaan, mutta tästä ei tule sen selvempää. Ystävyys ei näytä onnistuvan.
Minkälaiset ihmiset tekevät näin??
Kun itse mietin häntä koko ajan, hän alkoi harrastaa myös toisten kanssa sekoilua ja kertoi siitä minulle avoimesti. En tiedä, eikö hän koskaan ole tajunnut, mitä tunnen häntä kohtaan, vai eikö hän vain välitä. Olemme koko ajan viruneet jossain kaveruuden ja jonkin muun pelin rajamailla. Olen mielestäni melko suoraan ja (olenkin hyvin suoraan) ilmaissut hänelle tunteeni viime aikoina, mutta en saa häneen kosketusta silti, tuntuu, että lopulta on aivan sama mitä hänelle sanon.
Kun alan itse toisinaan perääntymään ja luopumaan hänestä, hänelle iskee jokin ihme mustis esim. miespuolisista jutuistani. Hän alkaa ahdistella ja muistuttaa minua, miten sittenkin merkitsen enemmän moninkertaisesti kuin muut, ja omista suhteistani kukaan ei hänen mielestään sovi minulle ollenkaan. Tämä toistuu joka kerta. Hän antaa minulle aina sen verran narua ja toivoa, että jokin uusi suhteen alkuni jonkun toisen kanssa tyrehtyy. Ja sitten - hän katoaa taas joksikin aikaa.
Haluaisin joko olla hänen kanssaan, tai luopua hänestä kokonaan, mutta tästä ei tule sen selvempää. Ystävyys ei näytä onnistuvan.
Minkälaiset ihmiset tekevät näin??
Vastaukset 5
Vanhimmat
samantapaisessa tilanteessa. Kun tuli turpaan kyllin monta kertaa samalla tavalla mitä kuvailit niin tajusin että minua pompotetaan ja pidetään varalla.
Minun tapauksessa oli juuri tuota samaa, ensin naidaan pitkin poikin pitkin kyliä ja sitten kun yritin katkaista suhdetta niin sain kuulla ummet ja lammet siitä miten hyvä olen ollut ja miten paljon hän minua tulee kaipaamaan jne. Suoranaista syyllistämistäkin oli havaittavissa. Sitten jos suostuin jäämään kaveriksi niin kohta alkoi taas vihjailu että ehkä tästä voisi tulla enemmänkin jne jne.
Lopulta tulin järkiini, haistattelin ja pistin välit poikki. Mikä lienee naistennaurattaja-syndrooma vai narsismiako lienee, en tiedä. Jotenkin vain tuntuu että tuollaiset ihmiset vain haluavat kaiken, sekä naida ketä huvittaa että saada suhteen. Suosittelen välien katkaisemista jos et pidä itsesi kiusaamisesta.
Kyllä minunkin on aika päästä tästä hommasta jotenkin ulos. Olen tehnyt mielessäni eron hänestä itseni kanssa noin 1000 kertaa, mutta jollain ihmeellisellä tavalla palaamme aina jotenkin olemaan tekemisissä. Ennemmin tai myöhemmin. Välillä olen varma, että merkitsen tosiaan hänelle jotain, ja että nyt hän vihdoin tosissaan myönsi sen. Sitten hän taas vetäytyy omille teilleen, ja seuraavaksi kuulen "kaverina" hänen huikeista seikkailuistaan ties minkä uuden valloituksen kanssa.
Jos en pidä häneen vähään aikaan yhteyttä, hän ilmestyy taas jostain, sillä ihanalla ja mukaansa vetävän houkuttelevalla tavallaan, ja minä olen valmis kuin partiossa. Inhottaa ihan olla tällainen polvistelija. No, tämä onkin jo vanhaa asiaa... Oravanpyörä pyörii.
Ei ole hauskaa.
voit kattoo, tuntuuks tutulta.
http://www.yle.fi/radiopeili/kiusaajajuttu.php?id=921
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=135&valikko=1
Usein puoliso on ainoa, joka näkee totuuden sosiopaatista... ote toisesta linkistä ja niin 110% totta! Kokemusta on =(
selväksi ihastuksellesi. Kerro mihin olet valmis ja mihin et, jos ei pysty parempaan niin ilmoitat välit poikki. Ehkä sinun pitää saada riittävästi turpaan että pystyt oikeasti eroamaan hänestä. Ehkä sinulla on merkitystä hänelle mutta hän ei vaan ole yhden ihmisen nainen.