Lauri Törni, Larry A. Thorne

Lauri Törni ei olisi koskaan taistellut Suomea vastaan,
Lauri Törnin aikomus ei ollut vallata natsismilla Suomea,
Hänen tarkoituksensa ei muutenkaan ollut paha.
Mitä sitten jos hän taisteli Vietnamissa?
Mitä sitten jos hän sai jtn SS-koulutusta??
Silti hän tiesi mitä teki ja mitä ei tehnyt.
Ja unohtakaa jo tuo suuri MAANPETTURUUS, keksikää jo jotain muutakin sanojenne taakse!

teoksesta olet moisen töryn lukenut?

käänteitä,sinäkö TIEDÄT?Lassen joutuneen vangiksi,ja näin puna-armeijan käsiin,kerro ihmeessä tuosta episodista.

Silkkaa PUNAPROPAGANDAA! Törni oli oikeasti venäläisten suuri ystävä, hän mm. lahjoitti 15 miljoonaa (vanhaa rahaa) Leningradin piirityksen vahinkojen korjaamiseksi heti sodan jälkeen.

Mutta voisitko itse kertoa enemmän omasta maanpetturuudestasi, jolla vaarannat Suomen puolustuksen ja viet lapsiltamme tulevaisuuden?

Cleverley, J. Michael (suom. Juha Väänänen): Lauri Törni. Syntynyt sotilaaksi (A Scent of Glory: The Time and Life of Larry A. Thorne). Otava. Keuruu 2003 . 416 s.

Lauri Allan Törni on ehkä tunnetuin suomalainen
rintamasotilas maailmalla. Tässä arvioitava teos on yhdysvaltalaisen diplomaatin ja historianharrastajannäk emys tuon "Pohjolan Heerakleeksen" elämästä,
teoista ja motiiveista. Samalla teos on myös
hämmentävällä tavalla Yhdysvaltojen ulkopolitiikan
apologia, jolla implisiittisesti tuetaan myös maan
nykyisiä, joskus hyvinkin ongelmallisia, ulkopoliittisia motiiveja.

Cleverleyn teos ei ole historiantutkimus, huolimatta siitä että se ulkoisesti pyrkii sellaisen kuvan antamaan.
Teokseen on vakuudeksi sen "todenmukaisuudesta"
liitetty lähdeviitteitä ja jopa melko laaja lähdeluettelo.

Tekijä itse kuitenkin toteaa kyseessä olevan koosteen aiemmista tutkimuksista, ei itsenäisen tieteellisen työn.

Viitteissä on mm. annettu lähteinä teoksia, joita
lähdeluettelosta ei löydy, viitteitä on käytetty melko "vapaamuotoisesti" – ollakseni kohtelias – jne.

Cleverley mm. esittää, että suomalaisilla olisi
rintamalla ollut saunoessaan nautittavanaan mm.
"olutta tai jotain vahvempaa" (s. 66), sodassa, jossa rintamamiehillä ei ollut aikaa edes kunnolla nukkua.

Mistä tämä "tieto" on peräisin, ei ilmene.

Törnin tarina kuuluu genreen, jota TV:ssä vastaa
lähinnä nk. dokudraama, "näytelty todellisuus".
"Dokuromaani" ei ole kovinkaan kaunis termi
kuvaamaan teosta, mutta kuitenkin melko oikeaan
osuva. Cleverleyn Törni on reipas ja hurja nuorukainen,
jolle sota on lähinnä poikasakkien kilpailua kukkulankuninkuudesta.

Sodan kauhuihin Törni pääsee tutustumaan vasta –44 Saksassa todistaessaan sotilassairaalaan osuneen ilmapommituksen seurauksia. Kirja kuvaa hyvän sotaromaanin tekniikalla
Törnin sisäisiä mielenliikkeitä, tuntemuksia ja
"innostunutta vapinaa" ennen taistelua – moisen
vapinan voisi tositilanteessa luulla johtaneen koko tehtävän peruuttamiseen, tai ainakin henkilöstön vaihtoon.

Kirjan kuva Törnistä on kuva aikansa "sankarista",
"todellisesta miehestä", yhdysvaltalaisen cowboyn
suomalaisesta vastineesta. Yhdysvallat tarvitsee
sankareita ja yhdysvaltalainen menneisyyskuvaus
selvän eron "hyvien" "pahojen" ja "rumien" välille. Näin myös tässä. Teoksen antaman kuvan yhdistäminen tutkimuksen Lauri Törniin antaa kuitenkin täysin toisenlaisen kuvan päähenkilöstä; koululaishäirikkö, tappelija, epäonnistuja – käymissään kouluissa suoritus selvästi alle keskitason.

Törni näyttää olleen luonteeltaan sellainen, jota
nykytutkimus kutsuisi "sosiopaatiksi", mies, jolle muut ihmiset olivat olemassa vain niin kauan kuin he olivat lähellä. Muu maailma ei kuulunut Törnin "sfääreihin".

"Morsiameensa" Marja Kopsiin hän oli yhteydessä 15
vuoden aikana kahdella kirjeellä, ja oli ilmeisen pettynyt ja hämmentynyt kun havaitsi, ettei neito ollutkaan odottanut hänen armollista tuloaan vaan mennyt naimisiin toisen kanssa.

Myös Suomen armeijassa Törnin menestys oli
vähintäänkin kyseenalainen. Mikään välkky hän ei ollut, vaan hänet määrättiin asevelvollisuuskoulutuksessa
töpinään keittiöaliupseeriksi.

Ei varsinainen nerokkaan sotilasjohtajan unelma.

Talvisodassa hän näytti
lahjansa tilanteessa, jossa joukko-osaston miehet
alkoivat loppua. Sodan päätyttyä Törni pääsi RUK:uun, jossa hän menestyi heikosti.

Cleverley esittää, että
syynä olisi ollut, että opetus oli niin hidasta, että tämä nerokas sotilas turhautui. Törnin koulumenestys viittasi kuitenkin aivan muuhun.

Törnin lahjat ja toiminta viittaavat siihen, että jos sotaa ei olisi tullut, hän olisi viettänyt suurimman osan elämästään erilaisissa rangaistuslaitoksissa.

Törni oli tyypillinen väkivaltaisen jengin johtaja, josta Yhdysvalloissa olisi ilmeisimmin noussut pätevä keskitason mafioso. Törnin johtajankyvyistä Mauno Koivisto – joka liittyi osastoon vasta aivan sodan lopulla
– antaa pätevän arvion; huono.

Törnin ylennysten "viivästyminen" näyttääkin olleen täysin perusteltua.

Cleverley kuitenkin selittää Törnin puutteet parhain päin, eihän sankarilla, joka elokuvassa on saanut tulkitsijakseen itse John Waynen, voi olla puutteita.

"Larryn" väkivaltaiset sekoilut humalaisena
siviilijaksoilla kuitataankin vain "poikkeusepisodeina"
tai "poikamaisuuksina", ei osoituksena hänen
ilmeisistä mielenterveysongelmistaan.

Törni-myytin luomisen johdonmukainen seuraus onkin, että hänen suhteensa SS-joukkoihin ja Saksaan esitetään "nuoruuden hairahdukseksi", ei
perusluonteeltaan väkivaltaisen miehen
johdonmukaiseksi käyttäytymiseksi – kun sota
Suomessa päättyi, piti päästä muualle tekemään sitä ainoaa, minkä osasi ja mistä todella piti, tappelemaan ja tappamaan.

Oireellista on, että yhdysvaltalainen
sankarimalli tekee tästä "sotilaasta sotilaiden
joukossa" ylivertaisen sankarin. Karkeasti yleistäen voi todeta, että Törnin osaston miehistä muut olivat työläisiä, talonpoikia (tulevia tohtoreita) jne.

Lauri Allan Törni oli väkivaltainen tappaja, joka vain sattui joutumaan aikaan ja tilanteeseen, jossa hänen taipumuksistaan oli kanssakansalaisille hyötyä.

Yhdysvaltalainen kuvaus Törnistä on mielenkiintoinen
paitsi Törni-kuvan takia, myös siinä, mitä se kertoo
kirjoittajastaan, tämän motiiveista ja asenteista sekä yhdysvaltalaisista asenteista yleisimminkin.
Törni kuvataan kommunismia vastaan taistelleeksi aatteen mieheksi.

Tätä puolta "Korniesta", joka varmaan osin pitää paikkansakin – ei niin, että hän kommunismista
mitään aatteena olisi ymmärtänyt, vaan kyse on
enemmänkin suhteesta Neuvostoliittoon ja Talvisotaan – tekijä käyttää koko lännen demokratiaa puolustavan taistelun, kylmän sodan, ikonina.

Kuva on kuitenkin selkeän ristiriitainen, kuten jo
muutama pinnallinenkin esimerkki osoittaa: Cleverley kuvaa NATO:n ja Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon esimerkkinä demokratian ja kansalaisvapauksien sekä oikeusvaltion puolustamisesta.

Kun hän kertoo Törnin väkivaltaisesta sekoilusta Saksassa, tapaus tuli oikeuskäsittelyyn yhdysvaltalaisessa sotaoikeudessa
ei Saksalaisessa siviilioikeudessa, kuten sekä Saksan lakien että yleisten kansainvälisten sopimusten mukaan olisi pitänyt. Kuvaavasti tuomio oli, että kapakan pitäjä, ei Törni, sai "vakavan varoituksen".

Iranin tapahtumista, joihin Cleverley viittaa Törnin
pelastusoperaatiokuvauksessa, kerrotaan, kuinka
Yhdysvallat puolusti demokratiaa Iranissa järjestämällä
sotilasvallankaappauksen, joka kaatoi vapailla vaaleilla
valitun Mossadeqin hallinnon. Syynä oli pelko, että Iran
olisi pyrkinyt rauhanomaisiin suhteisiin Neuvostoliiton
kanssa, ilmeisimmin suunnilleen Suomen tapaan.

Törni kuvataan sankarina siinä kylmän sodan
mustavalkoisessa vastakkainasettelussa, jossa
Neuvostoliitto oli "paha" ja USA "hyvä", "demokratian"
esitaistelija. Sosialististen maiden kontrollijärjestelmät
ja toisinajattelevien vainot Staseineen ja Isä
Aurinkoisineen olivat sosialismin väistämätön
70-vuotinen seuraus ja työkalu, McCartyn vainot ja
USA:n yli 90 vuotta kestänyt järjestelmällinen ja lakiin
kirjattu rotusorto vain "ikäviä episodeja" jne.

Ehkä valaisevin esimerkki käsityksestä siitä, mikä on
yhdysvaltalaiselle moraalille "oikein", on kuvaus
Vietnamin sodasta – jossa USA taas Cleverleyn(kin)
mukaan oli "vapauttamassa" Vietnamia vastoin sekä
Etelä-Vietnamin hallituksen että Yhdysvaltain väestön
pääosan tahtoa. Kirjoittaja kertoo, kuinka USA aloitti
operaatio Ploughmanin tammikuussa 1964,
laivasto-operaatiot Pohjois-Vietnamia vastaan (Mitään
sotaahan ei ollut julistettu!). Kun sitten elokuussa
samana vuonna Pohjois-Vietnamin torpedoveneet
tekivät (odotetun ja toivotun) hyökkäyksen tukialus
Maddoxia vastaan, Cleverleyn mukaan nimenomaan
Vietnam käänsi täten sodassa uuden lehden ja ajoi
kongressin sallimaan sotatoimet (s.323): Oireellista
Cleverleyn kuvaukselle on, että nämä tapahtumat
esitetään kirjassa päinvastaisessa järjestyksessä,
mikä antaa huolimattomalle lukijalle virheellisen kuvan
tapahtumien kulusta. Vastaavia kronologisia
"kömmähdyksiä" (?) kirjassa on runsaasti.

Cleverleyn tulkinta Vietnamin sodasta onkin
mielenkiintoinen yleisemmälläkin tasolla, ja osoittaa
läpinäkyvästi teoksen esitykselliset motiivit. Tekijän
mukaan kyseessä oli USA:n "containment" politiikkaan
liittyvä operaatio Neuvostoliiton laajenemisen
vastustamiseksi. Sotaan sekä poliitikkona että
sotilaana osallistunut kenraali Haig kuitenkin on
erityisesti todennut antamassaan lausunnossa, että
jos USA olisi aikanaan tajunnut, että kyseessä oli
nimenomaan Vietnamissa käyty sisällissota, koko
tilanne olisi hoidettu aivan toisin, ja lopputuloskin olisi
(ehkä) ollut toisenlainen.

Toisaalta Cleverley antaa Suomen ulkopolitiikasta
kylmän sodan aikana kuvan, joka vastaa todellisuutta
selkeästi paremmin kuin meikäläisten
"suomettumisesta" ja "rähmällään olemisesta"
melskaavat poliitikot ja tutkijat (268-272). Tämä
objektiivinen tulkinta on selkeästi ristiriidassa sen
subjektiivisuuden kanssa, millä Cleverley suhtautuu
oman isänmaansa toimiin. Tekijän asenne
Yhdysvaltojen järjestelmään on jopa liikuttavaa:
Yhdysvalloissa ulkopolitiikka, jolla ei ole kansan tukea,
on tuomittu epäonnistumaan, esimerkkinä hapuileva
Vietnam-politiikka. Muun muassa lend-and-lease
sivujuonteineen näyttää Cleverleyltä täysin unohtuneen.

Kokonaisarviona teoksesta on todettava, että se on
sujuvasti kirjoitettu, ja helppoa luettavaa. Väänäsen
käännös on muutamia anglismeja ja muita
lipsahduksia lukuun ottamatta hyvä, ja luettavuus on
säilynyt. Ehkä kutkuttavin "töppö" on ollut "Gulag
Archipelagon" kääntäminen "kulakkien saaristoksi".
Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että täysin
virheettömään suoritukseen on lähes mahdotonta
päästä – aina löytyy joitain ongelmia, joita oikeastaan
kääntäjän on mahdotonta kaikkia tyydyttävästi ratkaista.

Kirja jakaantuu selkeästi kahteen osaan, jotka keskellä
lomittuvat lähes saumattomasti toisiinsa.
Ensimmäinen osa kuvaa Lauri Törnin elämää
Suomessa ja sodassa toisen Maailmansodan
loppuun, toinen osa on selkeästi apologeettinen
kuvaus Yhdysvaltojen globaalista ulkopolitiikasta ja
oikeutus maailmanpoliisiksi, jossa osassa Törnillä on
vain välinearvo. Kirja on kuitenkin mukavaa
iltalukemistoa ja esimerkki yleistyvästä tavasta
manipuloida lukijan poliittisia asenteita oikeuttamalla
omaa asiaa "väljällä" historiantulkinnalla ja siihen
upotetulla moraliteetilla. Kriittinen lukija näkee kuitenkin
helposti tällaisen läpi, vain lapseen "sankaruus" voi
tällaisena upota. Kirjaan tulisikin liittää varoitus: Ei
suositella alle 18-vuotiaille ilman vanhemman henkilön
opastusta.

12.1.2004 11:28

pintaan,tutkijat Pohjonen ja Turunen ovat teoksissaan valoittaneet Törnin osallistumista Sonderkommando Nord salaisen vastarintaliikkeen perustamiseksi Suomeen v.45.Pääpukari ev.lut.Fabritiys olimyös koulutettavana Saksassa ja hänet pudotetiin laskuvarjolla suomeen mutta vangittiin pian.Hän kuoli vangitsemisensa aikana.
Jotkut viisastelijat väittää puna-armeijan vanginneen Törnin eli tahallaan yritetään saada asiaan lisää "pottermismia",kyllä värikäs hahmo on myös kerännyt myyttejä,joita ei saa sotkea totuuteen Törnin vaiheissa.

Tutkija Juha Pohjosen VÄITÖSKIRJA, "Maanpetturin tie". SIINÄ mainittaan Kristiinankaupunki ja Närpiö ja saksalaiset sukellusveneet useaan otteeseen.

Gestapon Operaatiosuunnitelma Sonderkommando Nord puhkesi vuonna 1946 Suomessa.

Mikään muu maanpetosjuttu kuin vuoden 1946 suuri, ns. Fabritiuksen salaliitto ei ole aiheuttanut Suomen poliittiselle johdolle yhtä paljon päänvaivaa. Presidentti J.K. Paasikivikin uhrasi asialle päiväkirjoissaan ja muissa kirjoituksissaan monta synkkää riviä

Salaliitosta tuomittiin seuraavan vuoden tammikuussa kaikkiaan 11 suomalaista. Keskimääräinen tuomio oli kolme vuotta ja pisimmillään seitsemän vuotta kuritushuonetta.

Salaliittohanketta ryhdyttiin kutsumaan sitä suunnittelemassa olleen everstiluutnantti Johan Fabritiuksen mukaan. Hän ehti tosin kuolla kesken oikeudenkäynnin.

Koko asiassa oli kyse vastarintaliikkeen suunnitelmasta siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Se liittyi osana saksalaiseen suunnitelmaan, joka kulki nimellä operaatio Sonderkommando Nord.

Sen johdossa oli Saksassa Suomeen suuntautuvien salaisten operaatioiden terävin kärki: vakoilupäälliköt Aleksander Cellarius ja Alarich Bross. Myös maineikkaan saksalaisen majurin Otto Skorzenyn nimi tulee tässä yhteydessä esille.

Joensuun yliopiston historian laitoksen tutkija Juha Pohjonen on tehnyt väitöskirjatutkimuksen maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945-1972 tuomituista. Se on julkaistu myös kirjana nimellä Maanpetturin tie.

Fabritiuksen salaliitto alkoi purkautua, kun Valtiollinen poliisi eli Valpo sai tammikuussa 1945 vihiä ja pääsi selville Helsingin Pitäjänmäellä toimivasta salaisesta radioasemasta.

Sitä piti jo vuosia Suomessa asunut Tanskan kansalainen ja pitkän linjan natsi, insinööri Thoralf Kyrre. Salakoodit purki Saksan lähetystön entinen kanslisti Elli Poikonen.

Heitä kuulusteltiin, mutta molemmat ehtivät kadota. Kanslisti jäi myöhemmin kiinni, Kyrre ei. Hän pakeni Yhdysvaltoihin, josta Kyrre myöhemmin tervehti Valpoa pilkkakirjeellä.

Salaliittosuunnitelma laukesi ilmiannosta, kuten yleensäkin. Valpolle ilmiannettiin kesäkuussa 1945 Kyrren pakomatkaa järjestämässä ollut suomalainen insinööri Karl Sundholm.

Samalla saatiin vihje vakoilusta. Etsitty ehti karkuun, mutta jäi myöhemmin kiinni Korsnäsissä luvattomasta rajanylityksestä.

Tästä lähti liikkeelle todella suuren luokan maapetosjuttu, jossa mukana olleet paljastuivat kuulusteluissa. Yksi heistä oli Lohjan Kalkin johtaja, vuorineuvos Petter Forsström. Hän oli ollut mukana mm. Kyrren pakomatkaa rahoittamassa.

Sotasankari Lauri Törni hankittiin salaliittoon mukaan kavereineen entisinä SS-miehinä. Törnin joukolle oli suunniteltu tehtäväksi miehityksen tullen sabotaasitoiminta.

Törni pakeni vuonna 1945 saksalaisella sukellusveneellä Suomesta, mutta palasi myöhemmin, vangittiin ja tuomittiin muiden kanssa tammikuussa 1947.





Kolmenlaisia vakoilijoita
Suomessa tuomittiin vuosina 1945-1972 maanpetoksesta 125 henkilöä, joista yksi kahteen kertaa. Maanpetos on miesten rikos. Naisia oli vain kahdeksan. Tuomitut voidaan jakaa kolmeen ryhmään.

Vuosien 1945-1948 maanpetosten taustalla olivat yhtä juttua lukuun ottamatta Suomen ja Saksan aseveljeys. Tässä 25 tuomitun joukossa ovat myös ne henkilöt, jotka suunnittelivat vastarintaa Saksan puolesta ja Neuvostoliitto vastaan syksyn välirauhan jälkeen.

Heidän sivistys-, koulutus- ja varallisuustasonsa olivat aivan toista luokkaa kuin muilla ryhmillä.


Toisen ryhmän muodostivat ns. pintavakoilijat, yhteensä 46. He toimivat rajan pinnassa. Kolmannen ryhmän muodostivat sisämaassa toimivat vakoilijat, joita oli kaikkiaan 53.

Pintavakoilun avulla Neuvostoliitto ikään kuin laajensi omaa rajavyöhykettään Suomen. Lähes kaikki tuomitut olivat pienviljelijöitä ja sekatyömiehiä. Osa vasemmistolaisia, osa ei.

Lähes jokainen tuomittu mainitsi kimmokkeekseen vakoiluun vodkan. Jos rahaa tuli, se meni yleensä kurkusta alas.

Korkea-arvoisin vakoilijaksi värvätty oli Parikkalan rajavartiokomppanian päällikkö, kapteeni Uule Petäjä. Komppanian päällikkönä hän oli paikallisen maanviljelijän paljastuksen mukaan ylittänyt luvatta rajan moneen kertaan. Vakoilu oli alkanut jo vuonna 1945.

Apureina oli ollut kaksi muuta rajalla palvellutta. Ilmianto tapahtui peräti yhdeksän vuotta tapahtuneen jälkeen. Tutkimukset johtivat kaikkien kolmen osalta pitkiin vankilatuomioihin joulukuussa 1954.




Rovasti vakoilijana
Sisämaassa tapahtuneille vakoilutapauksille ei löydy samoja motiiveja kuin pintavakoilulle. Tuomittu 53 ihmisen joukko on varsin sekava niin motiiveiltaan kuin työantajiensa suhteen.

Joukossa oli ainakin yksi kaksoisagentti, kymmenen lännen laskuun työskennellyttä ja yksi, joka antoi tietoja itään ja länteen.

Suurin osa vakoilijoista oli keskivertoihmisiä. Joukossa oli yksi pappi ortodoksisesta kirkosta, aluksi Lieksassa, sittemmin Haminassa ja Turussa toiminut kirkkoherra Vladimir Tsvestkov, joka toimitti tietoja seurakuntalaisista Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystölle.

Tsvestkov ehti vuodesta 1958 lähtien yhdeksän vuoden vuoden ajan toimittaa neuvostoliittolaisten kaipaamia tietoja. Neuvostoliitto sai käyttöönsä suuren ja luotettavan väestörekisterin ja kaikki käytössä olevat lomakkeet.

Sen jälkeen Suomessa ja missä päin maailmaa tahansa saattoi liikkua neuvostoliittolainen vakoilija täysin oikeilla suomalaisilla henkilöllisyystodistuksilla varustettuna.

Liikkuva kirkkoherra kertoi KRP:n kuulusteluissa olleensa vuosina 1958-1959 pahoissa rahavaikeuksissa, jolloin pienetkin summat auttoivat. Ja niitä ne olivatkin.

Tuomio yhteensä 2 700 markan palkkioista oli hovioikeudessa kesäkuussa 1972 seitsemän kuukautta ja kymmenen päivää kuritushuonetta.


Tässä alla olevasta linkistä selviää EPÄILIJÖILLE. Maanpetturin Tie on tutkimustyö,ja Törninkin tapaus on selvitetty akateemisen tutkimustyön pohjalta.Väitöstyötä voi väittää Potter kirjaksikin,mutta se jää kyllä tällaisen pellen subjektiiviseksi omaksi arviokseen.

http://www.uta.fi/laitokset/historia/tutkijakoulu/sivut/vaitos.htm

http://sydaby.eget.net/fi/krstv/sondern.htm

oli Suomelle ja Suomalaisille? Esittäkääpä siitä arvionne.

tunteet! kirjoitti:

pintaan,tutkijat Pohjonen ja Turunen ovat teoksissaan valoittaneet Törnin osallistumista Sonderkommando Nord salaisen vastarintaliikkeen perustamiseksi Suomeen v.45.Pääpukari ev.lut.Fabritiys olimyös koulutettavana Saksassa ja hänet pudotetiin laskuvarjolla suomeen mutta vangittiin pian.Hän kuoli vangitsemisensa aikana.
Jotkut viisastelijat väittää puna-armeijan vanginneen Törnin eli tahallaan yritetään saada asiaan lisää "pottermismia",kyllä värikäs hahmo on myös kerännyt myyttejä,joita ei saa sotkea totuuteen Törnin vaiheissa.

Tutkija Juha Pohjosen VÄITÖSKIRJA, "Maanpetturin tie". SIINÄ mainittaan Kristiinankaupunki ja Närpiö ja saksalaiset sukellusveneet useaan otteeseen.

Gestapon Operaatiosuunnitelma Sonderkommando Nord puhkesi vuonna 1946 Suomessa.

Mikään muu maanpetosjuttu kuin vuoden 1946 suuri, ns. Fabritiuksen salaliitto ei ole aiheuttanut Suomen poliittiselle johdolle yhtä paljon päänvaivaa. Presidentti J.K. Paasikivikin uhrasi asialle päiväkirjoissaan ja muissa kirjoituksissaan monta synkkää riviä

Salaliitosta tuomittiin seuraavan vuoden tammikuussa kaikkiaan 11 suomalaista. Keskimääräinen tuomio oli kolme vuotta ja pisimmillään seitsemän vuotta kuritushuonetta.

Salaliittohanketta ryhdyttiin kutsumaan sitä suunnittelemassa olleen everstiluutnantti Johan Fabritiuksen mukaan. Hän ehti tosin kuolla kesken oikeudenkäynnin.

Koko asiassa oli kyse vastarintaliikkeen suunnitelmasta siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Se liittyi osana saksalaiseen suunnitelmaan, joka kulki nimellä operaatio Sonderkommando Nord.

Sen johdossa oli Saksassa Suomeen suuntautuvien salaisten operaatioiden terävin kärki: vakoilupäälliköt Aleksander Cellarius ja Alarich Bross. Myös maineikkaan saksalaisen majurin Otto Skorzenyn nimi tulee tässä yhteydessä esille.

Joensuun yliopiston historian laitoksen tutkija Juha Pohjonen on tehnyt väitöskirjatutkimuksen maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945-1972 tuomituista. Se on julkaistu myös kirjana nimellä Maanpetturin tie.

Fabritiuksen salaliitto alkoi purkautua, kun Valtiollinen poliisi eli Valpo sai tammikuussa 1945 vihiä ja pääsi selville Helsingin Pitäjänmäellä toimivasta salaisesta radioasemasta.

Sitä piti jo vuosia Suomessa asunut Tanskan kansalainen ja pitkän linjan natsi, insinööri Thoralf Kyrre. Salakoodit purki Saksan lähetystön entinen kanslisti Elli Poikonen.

Heitä kuulusteltiin, mutta molemmat ehtivät kadota. Kanslisti jäi myöhemmin kiinni, Kyrre ei. Hän pakeni Yhdysvaltoihin, josta Kyrre myöhemmin tervehti Valpoa pilkkakirjeellä.

Salaliittosuunnitelma laukesi ilmiannosta, kuten yleensäkin. Valpolle ilmiannettiin kesäkuussa 1945 Kyrren pakomatkaa järjestämässä ollut suomalainen insinööri Karl Sundholm.

Samalla saatiin vihje vakoilusta. Etsitty ehti karkuun, mutta jäi myöhemmin kiinni Korsnäsissä luvattomasta rajanylityksestä.

Tästä lähti liikkeelle todella suuren luokan maapetosjuttu, jossa mukana olleet paljastuivat kuulusteluissa. Yksi heistä oli Lohjan Kalkin johtaja, vuorineuvos Petter Forsström. Hän oli ollut mukana mm. Kyrren pakomatkaa rahoittamassa.

Sotasankari Lauri Törni hankittiin salaliittoon mukaan kavereineen entisinä SS-miehinä. Törnin joukolle oli suunniteltu tehtäväksi miehityksen tullen sabotaasitoiminta.

Törni pakeni vuonna 1945 saksalaisella sukellusveneellä Suomesta, mutta palasi myöhemmin, vangittiin ja tuomittiin muiden kanssa tammikuussa 1947.





Kolmenlaisia vakoilijoita
Suomessa tuomittiin vuosina 1945-1972 maanpetoksesta 125 henkilöä, joista yksi kahteen kertaa. Maanpetos on miesten rikos. Naisia oli vain kahdeksan. Tuomitut voidaan jakaa kolmeen ryhmään.

Vuosien 1945-1948 maanpetosten taustalla olivat yhtä juttua lukuun ottamatta Suomen ja Saksan aseveljeys. Tässä 25 tuomitun joukossa ovat myös ne henkilöt, jotka suunnittelivat vastarintaa Saksan puolesta ja Neuvostoliitto vastaan syksyn välirauhan jälkeen.

Heidän sivistys-, koulutus- ja varallisuustasonsa olivat aivan toista luokkaa kuin muilla ryhmillä.


Toisen ryhmän muodostivat ns. pintavakoilijat, yhteensä 46. He toimivat rajan pinnassa. Kolmannen ryhmän muodostivat sisämaassa toimivat vakoilijat, joita oli kaikkiaan 53.

Pintavakoilun avulla Neuvostoliitto ikään kuin laajensi omaa rajavyöhykettään Suomen. Lähes kaikki tuomitut olivat pienviljelijöitä ja sekatyömiehiä. Osa vasemmistolaisia, osa ei.

Lähes jokainen tuomittu mainitsi kimmokkeekseen vakoiluun vodkan. Jos rahaa tuli, se meni yleensä kurkusta alas.

Korkea-arvoisin vakoilijaksi värvätty oli Parikkalan rajavartiokomppanian päällikkö, kapteeni Uule Petäjä. Komppanian päällikkönä hän oli paikallisen maanviljelijän paljastuksen mukaan ylittänyt luvatta rajan moneen kertaan. Vakoilu oli alkanut jo vuonna 1945.

Apureina oli ollut kaksi muuta rajalla palvellutta. Ilmianto tapahtui peräti yhdeksän vuotta tapahtuneen jälkeen. Tutkimukset johtivat kaikkien kolmen osalta pitkiin vankilatuomioihin joulukuussa 1954.




Rovasti vakoilijana
Sisämaassa tapahtuneille vakoilutapauksille ei löydy samoja motiiveja kuin pintavakoilulle. Tuomittu 53 ihmisen joukko on varsin sekava niin motiiveiltaan kuin työantajiensa suhteen.

Joukossa oli ainakin yksi kaksoisagentti, kymmenen lännen laskuun työskennellyttä ja yksi, joka antoi tietoja itään ja länteen.

Suurin osa vakoilijoista oli keskivertoihmisiä. Joukossa oli yksi pappi ortodoksisesta kirkosta, aluksi Lieksassa, sittemmin Haminassa ja Turussa toiminut kirkkoherra Vladimir Tsvestkov, joka toimitti tietoja seurakuntalaisista Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystölle.

Tsvestkov ehti vuodesta 1958 lähtien yhdeksän vuoden vuoden ajan toimittaa neuvostoliittolaisten kaipaamia tietoja. Neuvostoliitto sai käyttöönsä suuren ja luotettavan väestörekisterin ja kaikki käytössä olevat lomakkeet.

Sen jälkeen Suomessa ja missä päin maailmaa tahansa saattoi liikkua neuvostoliittolainen vakoilija täysin oikeilla suomalaisilla henkilöllisyystodistuksilla varustettuna.

Liikkuva kirkkoherra kertoi KRP:n kuulusteluissa olleensa vuosina 1958-1959 pahoissa rahavaikeuksissa, jolloin pienetkin summat auttoivat. Ja niitä ne olivatkin.

Tuomio yhteensä 2 700 markan palkkioista oli hovioikeudessa kesäkuussa 1972 seitsemän kuukautta ja kymmenen päivää kuritushuonetta.


Tässä alla olevasta linkistä selviää EPÄILIJÖILLE. Maanpetturin Tie on tutkimustyö,ja Törninkin tapaus on selvitetty akateemisen tutkimustyön pohjalta.Väitöstyötä voi väittää Potter kirjaksikin,mutta se jää kyllä tällaisen pellen subjektiiviseksi omaksi arviokseen.

http://www.uta.fi/laitokset/historia/tutkijakoulu/sivut/vaitos.htm

http://sydaby.eget.net/fi/krstv/sondern.htm

Lue lisää

> " Sonderkommando Nord puhkesi vuonna 1946 Suomessa. "

> " ns. Fabritiuksen salaliitto "

> " salaisten operaatioiden terävin kärki: vakoilupäälliköt Aleksander Cellarius ja Alarich Bross. "


Nämä Sonderkommando Nordiin liittyvät sepitteet ovat kaikin tavoin lapsellisempia ja alkeellisempia seikkailukertomuksia kuin JK Rawlingin mainiot ja eläväiset mielikuvituksen valloilleen saattavat tarinat ja elokuvat.

Organisaatio Nordista, Cellariuksesta, Brossista, Närpiön Rådklubbenin jäänmurtajista, U-båteista ovat kaikki ilmeisesti valvontakomission hämäämiseksi sepitettyjä juttuja, minkäänlaisia historiallisia dokumentteja niistä ei löydy.

Historian tutkijaa nämä ’Sonderkommandot’ eivät kiinnosta muuten kuin eräänä erikoisena juttuna ilmeisestikin valvontakomission huijaamiseksi. Mikä sinänsä on tietysti mahtava juttu ja kertoo vain siitä kuinka typeriä nämä Zhdanovin porukat todellisuudessa olivat. Sinänsä pirun hauskaa!

Sen sijaan on todennäköisempää on, että Suomen SS-porukka pakeni Rendulicin SS-Nordin kanssa operaatio Birken (suom. 'koivu') aikana syys- lokakuussa 1944 Norjaan ja sieltä Saksaan kun Hitler oli lähettänyt sähkeen, jossa oli vain teksti: "Kaatakaa koivu!"

SS-Nordin Kenneth Henriksson ja Itälä sitä ennen räjäyttivät ammusvaunun Rovaniemellä jolloin lähes koko pikku kaupunki tuhoutui. Kuka ja miten Rovaniemi paloi on sekin historian tutkimukselle avoin ja ratkaisematon kysymys.

Nuo huvittavat jutut ’Cellariuksista’ ja olemattomista ’Sonederkommandoista’ varmaan viehättää pikku natsikoita ja virkamiestäkin, mutta kriittinen akateeminen tutkija ja älymystön edustaja niille korkeintaan hymähtää.

JK.Rawling kirjoitti:

> " Sonderkommando Nord puhkesi vuonna 1946 Suomessa. "

> " ns. Fabritiuksen salaliitto "

> " salaisten operaatioiden terävin kärki: vakoilupäälliköt Aleksander Cellarius ja Alarich Bross. "


Nämä Sonderkommando Nordiin liittyvät sepitteet ovat kaikin tavoin lapsellisempia ja alkeellisempia seikkailukertomuksia kuin JK Rawlingin mainiot ja eläväiset mielikuvituksen valloilleen saattavat tarinat ja elokuvat.

Organisaatio Nordista, Cellariuksesta, Brossista, Närpiön Rådklubbenin jäänmurtajista, U-båteista ovat kaikki ilmeisesti valvontakomission hämäämiseksi sepitettyjä juttuja, minkäänlaisia historiallisia dokumentteja niistä ei löydy.

Historian tutkijaa nämä ’Sonderkommandot’ eivät kiinnosta muuten kuin eräänä erikoisena juttuna ilmeisestikin valvontakomission huijaamiseksi. Mikä sinänsä on tietysti mahtava juttu ja kertoo vain siitä kuinka typeriä nämä Zhdanovin porukat todellisuudessa olivat. Sinänsä pirun hauskaa!

Sen sijaan on todennäköisempää on, että Suomen SS-porukka pakeni Rendulicin SS-Nordin kanssa operaatio Birken (suom. 'koivu') aikana syys- lokakuussa 1944 Norjaan ja sieltä Saksaan kun Hitler oli lähettänyt sähkeen, jossa oli vain teksti: "Kaatakaa koivu!"

SS-Nordin Kenneth Henriksson ja Itälä sitä ennen räjäyttivät ammusvaunun Rovaniemellä jolloin lähes koko pikku kaupunki tuhoutui. Kuka ja miten Rovaniemi paloi on sekin historian tutkimukselle avoin ja ratkaisematon kysymys.

Nuo huvittavat jutut ’Cellariuksista’ ja olemattomista ’Sonederkommandoista’ varmaan viehättää pikku natsikoita ja virkamiestäkin, mutta kriittinen akateeminen tutkija ja älymystön edustaja niille korkeintaan hymähtää.

Lue lisää

hassulla paatoksella nolaat tiedeyhteisön silmissä vain itsesi.Sinähä ITSE sepittelet OMIA myyttejäsi,joita olet kuullut ja et niistä tahdo päästäkkään irti.Sinä kirjoitat täyttä paskaa.

Tässäpä vielä Maanpetturin tie Juha Pohjonesen lopputyön dokumentointia.Juuri hän on aiheesta tehnyt LOPPUTYÖN jota SINÄ vertaat lukemasi Potter-kirjaan.
Oletko huonoissa väleissä tutkija Pohjoseen?Onko hän paljastanut sinun lähipiiristäsi maanpettureita??vai mikä ihme saa jonkun tuomitsemaa hänen akatemisen lopputyönsä noin halventavalla tavalla?
Sen ymmärrän jos joku Tuomioja arvostelussaa oli varsin kriittinen (HELLA?),arvailujen varaan jää sinun motiivisi,JK.Rawling.
Sinun myyttiset sepustuksesi jääköön omaan arvoonsa.

http://www.uta.fi/laitokset/historia/tutkijakoulu/sivut/vaitos.htm

JK.Rawling kirjoitti:

> " Sonderkommando Nord puhkesi vuonna 1946 Suomessa. "

> " ns. Fabritiuksen salaliitto "

> " salaisten operaatioiden terävin kärki: vakoilupäälliköt Aleksander Cellarius ja Alarich Bross. "


Nämä Sonderkommando Nordiin liittyvät sepitteet ovat kaikin tavoin lapsellisempia ja alkeellisempia seikkailukertomuksia kuin JK Rawlingin mainiot ja eläväiset mielikuvituksen valloilleen saattavat tarinat ja elokuvat.

Organisaatio Nordista, Cellariuksesta, Brossista, Närpiön Rådklubbenin jäänmurtajista, U-båteista ovat kaikki ilmeisesti valvontakomission hämäämiseksi sepitettyjä juttuja, minkäänlaisia historiallisia dokumentteja niistä ei löydy.

Historian tutkijaa nämä ’Sonderkommandot’ eivät kiinnosta muuten kuin eräänä erikoisena juttuna ilmeisestikin valvontakomission huijaamiseksi. Mikä sinänsä on tietysti mahtava juttu ja kertoo vain siitä kuinka typeriä nämä Zhdanovin porukat todellisuudessa olivat. Sinänsä pirun hauskaa!

Sen sijaan on todennäköisempää on, että Suomen SS-porukka pakeni Rendulicin SS-Nordin kanssa operaatio Birken (suom. 'koivu') aikana syys- lokakuussa 1944 Norjaan ja sieltä Saksaan kun Hitler oli lähettänyt sähkeen, jossa oli vain teksti: "Kaatakaa koivu!"

SS-Nordin Kenneth Henriksson ja Itälä sitä ennen räjäyttivät ammusvaunun Rovaniemellä jolloin lähes koko pikku kaupunki tuhoutui. Kuka ja miten Rovaniemi paloi on sekin historian tutkimukselle avoin ja ratkaisematon kysymys.

Nuo huvittavat jutut ’Cellariuksista’ ja olemattomista ’Sonederkommandoista’ varmaan viehättää pikku natsikoita ja virkamiestäkin, mutta kriittinen akateeminen tutkija ja älymystön edustaja niille korkeintaan hymähtää.

Lue lisää

Tässä pätkä eräästä lappilaisesta sitkestä MYYTISTÄ,nimimerkki JK.Rawlingin tuomana:

"Sen sijaan on todennäköisempää on, että Suomen SS-porukka pakeni Rendulicin SS-Nordin kanssa operaatio Birken (suom. 'koivu') aikana syys- lokakuussa 1944 Norjaan ja sieltä Saksaan kun Hitler oli lähettänyt sähkeen, jossa oli vain teksti: "Kaatakaa koivu!"


Rovaniemellä kiertelee monenmoisia myyttejä jotka elävät omaa elämäänsä,nyt ne ovat lavinneet Rovaniemeläisten emigranttien muassa jopa "Helsingin Nokalle" asti.

myytti! kirjoitti:

Tässä pätkä eräästä lappilaisesta sitkestä MYYTISTÄ,nimimerkki JK.Rawlingin tuomana:

"Sen sijaan on todennäköisempää on, että Suomen SS-porukka pakeni Rendulicin SS-Nordin kanssa operaatio Birken (suom. 'koivu') aikana syys- lokakuussa 1944 Norjaan ja sieltä Saksaan kun Hitler oli lähettänyt sähkeen, jossa oli vain teksti: "Kaatakaa koivu!"


Rovaniemellä kiertelee monenmoisia myyttejä jotka elävät omaa elämäänsä,nyt ne ovat lavinneet Rovaniemeläisten emigranttien muassa jopa "Helsingin Nokalle" asti.

Lue lisää

Kuka sen Rovaniemen sitten loppujen lopuksi poltti - Henriksson vai Itälä?

Olisiko se ollut SS-Schütze Kenneth Henrikssonin vai SS-Hauptsturmführer Jouko Itälä. Näitä väitteitä on esittänyt saksalainen paikalla ollut natsi jopa muistelmissaan.

Henrikson nyt se ei ainakaan ollut, 17-vuotias poikanen ja yksinkertainen kuin tallirenki, Itälä taas... on enemmänkin mahdollinen, mutta sitäpä pitäisikin tiedustella Villeltä.

En tietysti ole väittänytkään, että se olisi ollut SS-Obersturmführer Lauri Allan Törni (Larry A. Thorne), vaikka hänellähän terroristina olisi ollut kaikki valmiudet.

Joka tapauksessa Rovaniemen tuhopoltto syksyllä 1944 on vieläkin historiallinen arvoitus!

Lapin mies kirjoitti:

Kuka sen Rovaniemen sitten loppujen lopuksi poltti - Henriksson vai Itälä?

Olisiko se ollut SS-Schütze Kenneth Henrikssonin vai SS-Hauptsturmführer Jouko Itälä. Näitä väitteitä on esittänyt saksalainen paikalla ollut natsi jopa muistelmissaan.

Henrikson nyt se ei ainakaan ollut, 17-vuotias poikanen ja yksinkertainen kuin tallirenki, Itälä taas... on enemmänkin mahdollinen, mutta sitäpä pitäisikin tiedustella Villeltä.

En tietysti ole väittänytkään, että se olisi ollut SS-Obersturmführer Lauri Allan Törni (Larry A. Thorne), vaikka hänellähän terroristina olisi ollut kaikki valmiudet.

Joka tapauksessa Rovaniemen tuhopoltto syksyllä 1944 on vieläkin historiallinen arvoitus!

Lue lisää

lähdeteoksen aineistoista joista löytyy maininnat mm.Törnin Saksaan siirtymisen-Lapin kautta,ja Saksassahan hän joutui vielä,puna-armeijan vangiksi??
Ei muuta kuin myyttiset hetket sulle.
Kerrothan sitten meille kaikille,kun olet selvittänyt,mm.tämän mystisen vangitsemisen.

saman! kirjoitti:

lähdeteoksen aineistoista joista löytyy maininnat mm.Törnin Saksaan siirtymisen-Lapin kautta,ja Saksassahan hän joutui vielä,puna-armeijan vangiksi??
Ei muuta kuin myyttiset hetket sulle.
Kerrothan sitten meille kaikille,kun olet selvittänyt,mm.tämän mystisen vangitsemisen.

Lue lisää

Kun Suomi aloitti elokuussa 1944 rauhanneuvottelut Neuvostoliiton
kanssa, kenraaliluutnantti Rendulicin kaksi eteläisintä armeijakuntaa
siirtyivät ensin pohjoiseen muodostaakseen sinne puolustuksellisen linjan
Ivalon – Petsamon tasalle.

Ja kun operaatio Birke (suom. Koivu) lopulta Hitlerin sähkeellä
käynnistyi 6. syyskuuta, siirtyivät sekä XVIII että XXXVI Vuoristoarmeijakunnat
suoraan Norjan puolelle, mutta SS-Nord koukkasi Rovaniemen kautta,
tuikkasivat sen tuleen, ja jatkoivat sitten sieltä Muonion läpi saksalaisten
rakentamaa sotatietä pitkin Käsivarteen – ja ei kun Norjaan, ja ei kun
sieltä kiireen vilkkaan Fuhrerin luo Saksaan.

ks. kartta, että ymmärtäisit niillä pienillä natsikan rasvakudoksillasi
edes jottain pientä...

http://www-cgsc.army.mil/carl/resources/csi/gebhardt/Images/003.jpg

Lapin mies kirjoitti:

Kun Suomi aloitti elokuussa 1944 rauhanneuvottelut Neuvostoliiton
kanssa, kenraaliluutnantti Rendulicin kaksi eteläisintä armeijakuntaa
siirtyivät ensin pohjoiseen muodostaakseen sinne puolustuksellisen linjan
Ivalon – Petsamon tasalle.

Ja kun operaatio Birke (suom. Koivu) lopulta Hitlerin sähkeellä
käynnistyi 6. syyskuuta, siirtyivät sekä XVIII että XXXVI Vuoristoarmeijakunnat
suoraan Norjan puolelle, mutta SS-Nord koukkasi Rovaniemen kautta,
tuikkasivat sen tuleen, ja jatkoivat sitten sieltä Muonion läpi saksalaisten
rakentamaa sotatietä pitkin Käsivarteen – ja ei kun Norjaan, ja ei kun
sieltä kiireen vilkkaan Fuhrerin luo Saksaan.

ks. kartta, että ymmärtäisit niillä pienillä natsikan rasvakudoksillasi
edes jottain pientä...

http://www-cgsc.army.mil/carl/resources/csi/gebhardt/Images/003.jpg

Lue lisää

ja kartatkin on ok.Asiaa mikä asiaa.

"Kun Suomi aloitti elokuussa 1944 rauhanneuvottelut Neuvostoliiton
kanssa, kenraaliluutnantti Rendulicin kaksi eteläisintä armeijakuntaa
siirtyivät ensin pohjoiseen muodostaakseen sinne puolustuksellisen linjan
Ivalon – Petsamon tasalle.

Ja kun operaatio Birke (suom. Koivu) lopulta Hitlerin sähkeellä
käynnistyi 6. syyskuuta, siirtyivät sekä XVIII että XXXVI Vuoristoarmeijakunnat
suoraan Norjan puolelle, mutta SS-Nord koukkasi Rovaniemen kautta,
tuikkasivat sen tuleen, ja jatkoivat sitten sieltä Muonion läpi saksalaisten
rakentamaa sotatietä pitkin Käsivarteen – ja ei kun Norjaan, ja ei kun
sieltä kiireen vilkkaan Fuhrerin luo Saksaan."

Ei tuota ole tarvetta lähteä piirunkaan verran korjaamaan, asiapuoli on ok.Turhan solvauksesi jätän kyllä pois,en osoittele en panettele,kyllä se solvauksesi kertoo enempi SINUN henkisestä puolestasi.Lapinmies voisi toki opetella käytöstapoja.

Lapin mies kirjoitti:

Kun Suomi aloitti elokuussa 1944 rauhanneuvottelut Neuvostoliiton
kanssa, kenraaliluutnantti Rendulicin kaksi eteläisintä armeijakuntaa
siirtyivät ensin pohjoiseen muodostaakseen sinne puolustuksellisen linjan
Ivalon – Petsamon tasalle.

Ja kun operaatio Birke (suom. Koivu) lopulta Hitlerin sähkeellä
käynnistyi 6. syyskuuta, siirtyivät sekä XVIII että XXXVI Vuoristoarmeijakunnat
suoraan Norjan puolelle, mutta SS-Nord koukkasi Rovaniemen kautta,
tuikkasivat sen tuleen, ja jatkoivat sitten sieltä Muonion läpi saksalaisten
rakentamaa sotatietä pitkin Käsivarteen – ja ei kun Norjaan, ja ei kun
sieltä kiireen vilkkaan Fuhrerin luo Saksaan.

ks. kartta, että ymmärtäisit niillä pienillä natsikan rasvakudoksillasi
edes jottain pientä...

http://www-cgsc.army.mil/carl/resources/csi/gebhardt/Images/003.jpg

Lue lisää

Saksalaiset polttivat lähes koko Lapin,ja aiheuttivat kärsimyksiä,kyllähän tämä on tiedossa.

myytti! kirjoitti:

Tässä pätkä eräästä lappilaisesta sitkestä MYYTISTÄ,nimimerkki JK.Rawlingin tuomana:

"Sen sijaan on todennäköisempää on, että Suomen SS-porukka pakeni Rendulicin SS-Nordin kanssa operaatio Birken (suom. 'koivu') aikana syys- lokakuussa 1944 Norjaan ja sieltä Saksaan kun Hitler oli lähettänyt sähkeen, jossa oli vain teksti: "Kaatakaa koivu!"


Rovaniemellä kiertelee monenmoisia myyttejä jotka elävät omaa elämäänsä,nyt ne ovat lavinneet Rovaniemeläisten emigranttien muassa jopa "Helsingin Nokalle" asti.

Lue lisää

Täällä sitä Rawlingin kaa otettiin mittaa. Sitä minä vain ervelin että ei kait vaan ollut Rawling alias KEP - jonka kanssa kinasin aikoinani?

Lapin mies kirjoitti:

Kuka sen Rovaniemen sitten loppujen lopuksi poltti - Henriksson vai Itälä?

Olisiko se ollut SS-Schütze Kenneth Henrikssonin vai SS-Hauptsturmführer Jouko Itälä. Näitä väitteitä on esittänyt saksalainen paikalla ollut natsi jopa muistelmissaan.

Henrikson nyt se ei ainakaan ollut, 17-vuotias poikanen ja yksinkertainen kuin tallirenki, Itälä taas... on enemmänkin mahdollinen, mutta sitäpä pitäisikin tiedustella Villeltä.

En tietysti ole väittänytkään, että se olisi ollut SS-Obersturmführer Lauri Allan Törni (Larry A. Thorne), vaikka hänellähän terroristina olisi ollut kaikki valmiudet.

Joka tapauksessa Rovaniemen tuhopoltto syksyllä 1944 on vieläkin historiallinen arvoitus!

Lue lisää

---Joka tapauksessa Rovaniemen tuhopoltto syksyllä 1944 on vieläkin historiallinen arvoitus! ---

Evakuoidussa Rovaniemessä syttyi tulipaloja käskettyjen hävitysten karattua käsistä ja toisaalta juopuneiden SS-miesten huolimattomuudesta. Hävityksen täydensi ammusjunan räjähdys tulipaloista johtuen. Saksalaiset olivat raivoissaan Tornion maihinnoususta.Pääasiassa puurakenteinen kauppala paloi lähes viimeistä taloa myöten.

Ei asiassa mitään arvoitusta ole.

http://www.betaville.se/?tag=johan-christian-fabritius-1890-1946

Pirukas kun linkkini eivät eläneet.

löydättekö? kirjoitti:

http://www.betaville.se/?tag=johan-christian-fabritius-1890-1946

Pirukas kun linkkini eivät eläneet.

Lue lisää

Miksiköhän linkit eivät toimi TÄLLÄ palstalla?

http://www.betaville.se/?tag=sonderkommando-nord

http://www.betaville.se/wp-content/uploads/2010/04/Georg_Hayen_Gastbuch_19400422_19461200.pdf

Kokeillaan kuitenkin. Klikatkaa kuvaa päälinkistä jos tämä ei toimi.

http://www.betaville.se/?tag=sonderkommando-nord

Googlettakaa ja menkää sieltä kautta tiedostoon jos muu ei auta.

osallistunut asekätkentään missään vaiheessa.

Eihän Törni ole kirjoitti:

osallistunut asekätkentään missään vaiheessa.

ihan oman kätkönsä Enon korpeen, mutta ei kuulunut Päämajan johtamaan organisaatioon.

Se teki kyllä kirjoitti:

ihan oman kätkönsä Enon korpeen, mutta ei kuulunut Päämajan johtamaan organisaatioon.

Myös sotamies Kumpulainen teki Oulun suunnalla oman kätkönsä mistä sitten myöhemmin myi tavaraa "mustaan pörssiin". Kiinni jäätyään kanteli Valpolle.