Täällä saa usein lukea iiiiik-vuodatuksia siitä, kuinka ei uskalla edes katsoa ihastustaan silmiin, saati sanoa mitään tunteistaan... Joo, itsekin sorrun joskus samaan, mutta mistä se ero sitten oikein johtuu, kun huomaan, että nykyisin kaipaan ja odotan sitä, että katseemme kohtaisivat ja olo tuntuu kumman rohkealta?
Pakko hehkuttaa, että on aika hieno fiilis huomata, että pystyn selkä suorassa, avoimena tunteistani ilmaisemaan ainakin katseellani, että tykkään ihan sikana, eikä siinä ole mitään salattavaa, hävettävää tai pelottavaa. Oisko tämä nyt sitten sellaista ihka oikeaa
Pakko hehkuttaa, että on aika hieno fiilis huomata, että pystyn selkä suorassa, avoimena tunteistani ilmaisemaan ainakin katseellani, että tykkään ihan sikana, eikä siinä ole mitään salattavaa, hävettävää tai pelottavaa. Oisko tämä nyt sitten sellaista ihka oikeaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
pitää salassa, kun ei halua loukata eikä paljastaa toista. Yhteisö saattaa sen jo aiheuttaa. Olen rakastunut naiseen, ja rakkaus on molemminpuolista, mutta molemmat katsovat salaa ja painavat katseen alas. Silti se vaan on niin selvää. Kun aikaa kuluu, tilanne voi muuttua. Joskus kyllä katsomme toisiammekin.
No siinä taas kaksi Hyvää Sylviä, jotka katselevat toinen toistaan ihan salaa.
Kasvakaa aikuiseksi ja toimikaa aikuisten oikeesti.
Tämä suhde tuli ilmi vaiheessa, jossa musta on viisainta tehdä näin. Emme halua loukata ketään läheistämme, eikä meillä ole kiirettä mihinkään.
Aikuisiksi tässä ei nyt enää tarvitse kasvaa.