Minulla on saksanpaimenkoirauros Jere, joka rähisee ihan sairaasti muille uroskoirille, jos sattumoisin edes vilaukselta sellaisen näkee. Kuonokoppa ei auta, enkä sellaista aio kokeillakaan. Sitruunapantaa olen kokeillut, mutta koira jatkaa vain haukkumista, vaikka sitruunamehua purskahtelee koiran nenään. Mitä tehdä? Auttaisiko kastrointi vai pitäisikö totuttaa koirani muihin uroskoiriin? Se ei ole ollenkaan kivaa lenkillä raahautua perässä kädet rakkuloilla, kun Jere yrittää vetää itsensä vastaantulijoiden luokse. Narttukoirille se ei hauku (mielellään kuitenkin menisi niiden luokse). Koirani on aika kovaluontoinen.
Tämä on varmaan todella yleinen ongelma ja vastauksia on varmaan kerrottu ties kuinka monille täällä, mutta kysyn vielä.
Tämä on varmaan todella yleinen ongelma ja vastauksia on varmaan kerrottu ties kuinka monille täällä, mutta kysyn vielä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ainakin minulla oli sama ongelma ja leikkaaminen auttoi.
Totuttaminen muihin uroksiin ei kannata, sillä sitä ei tiedä, haluaako koirasi tapella vai tutustua.
KAIKKI RÄHINÄ JUONTAA JUURENSA PELOSTA JA EI KASTRAATIO POISTA TAUSTALLA AIHEUTTAVAA RÄHISEMISEN SYYTÄ..MEILLÄ SIITÄ HYVÄESIMERKIMUTTA KASTRAATIO TEHTII TERVEYDELLISISTÄ SYISTÄ
Meillä on myös uros saksanpaimenkoira ja sama ongelma, leikattiin vuoden alussa mutta ainoa asia mikä koirassa muuttui niin poika ei enää merkkaa joka puuta... muuten ihan sama räyhäys..
kotona on kiltti kun lammas ja saa tulla muita koiria kylään niin uroksia kuin narttuja mutta remmin päässä ulkona kuin mieli puoli...
Itse olisin kyllä totuttamisen kannalla. Olin hiljattain mukana koulutusleirillä, jossa yksi vanhan liiton tottelevaisuuskouluttaja opetti ohjaajia (ja siinä sivussa koiria) sosialistamaan koiransa. Se sosialistaminen ei tarkoittanut sitä, että koiran pitäisi tykätä muista koirista tai olla niiden kaveri, vaan sitä, että koiran on opittava sietämään vieraita koiria lähellään rauhallisesti käyttäytyen. Siellä porukka teki rinkiharjoituksia, joissa vaan istuttiin, tarkoituksena opettaa koiralle, että oma lauma on se, mikä ohjaaja milloinkin sanoo.
Pääsisitkö minnekään ohjattuun koulutukseen, tuo on onneksi sen tyyppinen ongelma, mikä on treenillä ratkaistavissa. VJos koirasi tykkää leikkiä, voisit kokeilla myös jonkun koiran superlelun mukaan ottamista lenkille ja sillä huomio pois toisesta koirasta jo hyvissä ajoin. Lelu sellainen, että koira ei sillä omineen saa leikkiä.
Minkähän ikäinen tuo koirasi on? Voisi olla myös jonkunlaista epävarmuutta, jos on nuoresta koirasta kyse.
vuoden muutama kuukausi sitten, eli nuori on vielä.. Kyllähän minulla on mahdollisuus mennä jonnekin koulutus'kurssille', sillä kotikaupungissamme on koirankouluttajia ja kurssejakin/leirejäkin pidetään.
Kun olet avoimin mielin liikkeellä, kaikki onnistuu. Soita tapakasvatuskurssin tms. pitäjälle ja kerro rehellisesti ja avoimesti ongelmastasi, ja varmasti saat apua. Tuon tyyppiseen käytökseen todellakin totuttaminen ja siedättäminen auttaa, treenin kautta koira oppii, että hyvällä käyttäytymisellä saavuttaa jotain mukavaa ja huonolla taasen ei. Arkielämässä noita tilanteita nyt vaan ei tule niin paljoa vastaan eikä niin "pitkäjänteisesti", että pahasta tavasta poiskouluttaminen ilman apua ihan mutkatonta olisi. En sano, etteikö se onnistuisi, mutta ohjatusti oppiminen käy nopeammin, molemmilta.
Samoilla linjoilla, mukaan vain treeneihin! Meillä oli melkoinen remmirähjäys ongelma minulle 6-vuotiaana tulleen saku uroksen kanssa. Tälle tapaukselle oli aivan sama vaikka vastaan tuli uros tai narttu, eikä juoksuinen narttukaan saanut sen ystävällisempää vastaanottoa vaikka leikkaamaton uros on kyseessä.
Ongelma on kovalla työllä poissa, ensiksi siedettiin kentällä, ja pikkuhiljaa myös lenkillä. Ei tämä tosiaan ole mikään kaveri kenellekkään, mutta periaate on että tykätä ei tartte, mutta sietää pitää. Harrastetaan pojan kanssa, ja voin huoletta pitää koiraa irti muiden koirien lähellä.