Olet varmaan ihmetellyt, miksi pyörin usein kuin väkkärä. Vähän aikaa sitten havaittiin , että minua nuorena vaivannut ADHD on muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iäntuomatarkkaavaisuudenvajaushäiriö. Näin se ilmenee:
Päätin pestä uuden autoni. Lähtiessäni pihalle huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata sitä ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan samalla myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja heitän mainokset roskakoriin, joka on
pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kortit takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.
Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos voin samalla viedä kortit R-kioskin postilaatikkoon. Laitan ensin kortteihin postimerkit ja vien ne sitten laatikkoon. Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan , että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.
Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle.
Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.
Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kortteja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet. Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini.....
ÄLÄ NAURA! Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!
Nimittäin
VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!
Päätin pestä uuden autoni. Lähtiessäni pihalle huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata sitä ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan samalla myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja heitän mainokset roskakoriin, joka on
pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kortit takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.
Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos voin samalla viedä kortit R-kioskin postilaatikkoon. Laitan ensin kortteihin postimerkit ja vien ne sitten laatikkoon. Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan , että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.
Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle.
Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.
Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kortteja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet. Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini.....
ÄLÄ NAURA! Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!
Nimittäin
VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toihan on kun mun huonoin päivä! Jos en pane tavaroita just siihen,missä niiden pitää olla ne löytäisin, ne voi yllättäen kadota. Pahimmillaan ne voi olla hukassa vuodenkin omassa kodissani.
Ei tää ole ikä juttu, vaan on ollut naurun ja murheen paikka mulle. addille, kymmeniä vuosia. Siksi mulla on oltava lappuja taskussa, teksti kalenterissa, laskut heti verkkopankissa, jotta muistan edes tärkeimmät hoitaa.
Tosi hauska juttu ja joka sana on totta!
Tää on niin hauska juttu, että mene ADHD-Aikuisten sivuille http://adhd-aikuiset.org ja lähetä juttu sinne.