Patsolan kosken kauniit
ja Kanajärven tummat
Patsolan koskella
Pohjois-Karjalan kesä oli kääntynyt täyttymyksen
puolelle. Värtsilässä on Jänisjoki ja siinä
Patsolan koski. Velipoika Jaskan mökillä vietetyn
yön jälkeen suunnistimme koskelle. Illalla oli
Paulilla ollut pari ottia kolmosen
kuparidroppeniin, mutta ilman tulosta se jäi.
Naureksin, että kalamies panee omiaan, pohjakivet
ne siellä jupusivat eikä taimenet.
Mutta nyt oltiin liikkeellä aamuviiden aikaan.
Pysäköitiin auto tien varteen ja mentiin
rantapolkuja. Lipat viuhtoivat vavan päässä ja
minulla oli oikein neonsiima. Tietysti piti
irrotella lippa muutaman kerran oksista, mutta
väliäkös hällä.
Koski oli melkoisen tanakassa juoksussa. Kun
heitti lipan ylävirtaan, niin vapa osoitti
alajuoksulle päin, kun sen viimein sai kuiville.
Valitsin idyllisen maiseman ja Pauli läksin
rääseikön keskelle, taivutti vavan päätä,
näppäsin lipan silleen hyttysten sekaan virtaan.
Toisella näppäyksellä tarrasi. Jupusi siiman
päässä, mutta väsähti ja tuli rantaan maha
pystyssä. Ja kohta toinen, samanmoinen. Tulin
hiljaa vierelle, onnittelin. Sanoin, että tuota
minun neonsiimaa taitavat vierastaa.
Kanajärven tummat
Niitä nyt tuli kun siiman vain viskasi
lumpeikkoon, mustia, keltamahaisia ahvenen
tarreja, suolammen kasvatteja. Jossakin rannalla
viskeli virveliä Pauli. Sanoi, että äsken oli
kiinni tosi kala, viisikiloinen varmaan. Hänellä
oli näyttää hampaanjäljetkin rapalan kupeesta,
joten uskoa täytyi. Illan mittaan muovipussi
täyttyi ja hyttysöljylle haisten läksimme
onnellisina kohti rakotulta. Oli aiottu yöpyäkin
ja paistella ahvenia, katsoa
kuun siltaa lammen pinnalla.
ja Kanajärven tummat
Patsolan koskella
Pohjois-Karjalan kesä oli kääntynyt täyttymyksen
puolelle. Värtsilässä on Jänisjoki ja siinä
Patsolan koski. Velipoika Jaskan mökillä vietetyn
yön jälkeen suunnistimme koskelle. Illalla oli
Paulilla ollut pari ottia kolmosen
kuparidroppeniin, mutta ilman tulosta se jäi.
Naureksin, että kalamies panee omiaan, pohjakivet
ne siellä jupusivat eikä taimenet.
Mutta nyt oltiin liikkeellä aamuviiden aikaan.
Pysäköitiin auto tien varteen ja mentiin
rantapolkuja. Lipat viuhtoivat vavan päässä ja
minulla oli oikein neonsiima. Tietysti piti
irrotella lippa muutaman kerran oksista, mutta
väliäkös hällä.
Koski oli melkoisen tanakassa juoksussa. Kun
heitti lipan ylävirtaan, niin vapa osoitti
alajuoksulle päin, kun sen viimein sai kuiville.
Valitsin idyllisen maiseman ja Pauli läksin
rääseikön keskelle, taivutti vavan päätä,
näppäsin lipan silleen hyttysten sekaan virtaan.
Toisella näppäyksellä tarrasi. Jupusi siiman
päässä, mutta väsähti ja tuli rantaan maha
pystyssä. Ja kohta toinen, samanmoinen. Tulin
hiljaa vierelle, onnittelin. Sanoin, että tuota
minun neonsiimaa taitavat vierastaa.
Kanajärven tummat
Niitä nyt tuli kun siiman vain viskasi
lumpeikkoon, mustia, keltamahaisia ahvenen
tarreja, suolammen kasvatteja. Jossakin rannalla
viskeli virveliä Pauli. Sanoi, että äsken oli
kiinni tosi kala, viisikiloinen varmaan. Hänellä
oli näyttää hampaanjäljetkin rapalan kupeesta,
joten uskoa täytyi. Illan mittaan muovipussi
täyttyi ja hyttysöljylle haisten läksimme
onnellisina kohti rakotulta. Oli aiottu yöpyäkin
ja paistella ahvenia, katsoa
kuun siltaa lammen pinnalla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.