Olenko vanhus!!!

ja ei ole muuta tehtävissä, kuin sopeutua vaan. Aikansa sekin vie.
Ainakin minulla.
Joskus on niin tyhjä olo, ei hymy tule suupieliin.
Toisinaan vaan ihmettelee, että tässäkö tämä nyt sitten oli.
Enkä minäkään ihan aina ole näin synkällä päällä!
Voimia sinulle!

Mökki, akka ja kissa, siinä se elämänpiiri kun työ on enää harrastus, ja ansiotyösta saatu palkkaa viimeksi 1988.
Mutta vanhukseksi en vielä taivu. Kuntokin suht' koht' ikäisteni tasolla, jalat kai paremmatkin kuin lähtökohta huomioiden voisi "sairauteeni" verraten olla ja liikunta on paras lääke vanhuuttakin vastaan.

Vanhus, se on laaja käsite, ja yksilöllisestihän me vanhennumme, terveys ei ole itsestään selvyys, ja fyysinen kunto on verrannollinen terveyteen ja niin ollen siihen "vanhuuteenkin".

Älä lannistu vahukseksi ennen aikojaan, elä ja nauti vaikka siitä hiljaisuudesta ja rauhastakin.
Itse tunnen viikossa nuortuneeni vuosia, kun lopultakin sain päätettyä että muutan uuteen ympäristöön ja jätän ikävät eiliset tänne entisiin maisemiin. Ihan tässä on mieli ja into kuin rippikoulutytöllä. Uusia haasteita kohti vain ja ajatus vanhuudesta ihan sivuun.
Elämä on tässä ja nyt.
Kun suunnittelee jotain uutta, saa kyllä uutta voimaakin ja ikä unohtuu.

Höps,alä kuvittele, etä vanhuus olis joku kamala juttu, sehän vaan on sellainen tauti josta kukaan ei selviä hengissä,mutta ennekuin kuolema korjaa niin voidaan nautiskella elämästämme oli se nyt mitä hyvänhsä, tehdään mitä halutaan ja katotaan mitä tapahtuu.terveisin kohtalotoveri.

oletko huomannut että palstalta puuttuu 90 ja 100 ryhmät;)

Tämä päivä oli ihana ja illasta olen nauttinut! En ymmärrä, mitä valitat. Aiheutatko raihnaisuutesi ehkä omilla elintavoillasi, kun istut tai makaat aina kotona? Olen nauttinut elämäni jokaisesta ajanjaksosta ja nyt eläkkeellä on niin hienoa etten osannut kuvitellakaan. Ei lapsi tai joku muu voi elää puolestasi vaan sinun pitää tehdä se itse. Yksin on oikein hyvä asua, voi auttaa muita, kun haluaa, mutta ei ole pakko.

.....enpä tuota tiedä, kun et ikääsi kertonut.
Jos olet 90-100v, niin sanoisin sinulle että taidat kyllä olla vanhus...tai ainakin ikääntynyt henkilö, joka on nähnyt elämää jo jonkin verran enemmän kuin 5kymppinen!

äläpä ala nimittelemään ko.ikäistä vanhukseksi. Ainoa mikä pännii on se että mieheni kuoli 14-vuotta sitten, nippanappa alle viiskymppisenä, nyt sitten vietetään tätä kuuskymppistä yksin, mutta ei auta, ei auta, näin on näreet.

Itse olen vasta eläkkeelle päästyäni voinut harrastaa mielin määrin kaikkea juuri sellaista mitä tekee mieleni harrastaa. Se pitää mielen virkeänä ja antaa elämään makua. Kesällä harrastuspiirit ovat seis-finito, mutta on ihan onnellista saada harvinaisena herkkuna välillä "kuunnella hiljaisuutta" Suomen kesässä, Suomen luontohan on kesäisin muuten varmaan maailman vihreimpiä.
Jos vain kynnelle kykenette eivätkä sairaudet estä, hakeutukaa ihmeessä toisten pariin. Neljän seinän sisällä yksinäisyydentunne vain kumuloituu. Eiköhän useimmilla paikkakunnilla ole jokin kokoontumismahdollisuus jonkin mukavan harrasteen parissa. Sieltä ainakin itselleni on tullut uusia hyviä tuttuja, ystäviäkin, joita tapaan jo muuallakin kuin siellä harrastuspiirissä.

kuusikymppinen ole mikään vanhus. Vaivoja ja kremppoja voi olla, mutta ei ne vanhukseksi ihmistä tee.

Minua ainakin kiukuttaa, kun lehdessä saattaa olla, että vähän päälle kuuskymppinen on jäänyt vaikkapa auton alle, niin kirjoitetaan, että vanhus jäi auton alle. Mikä vanhus? Mutta kun toimittaja on pari- vaikka kolmekymppinenkin, niin tuntuu kai sitä tämän ikäiset vanhoilta.

Muistan kyllä kun olin siinä iässä, niin olihan kuuskymppiset ja nuoremmatkin ikäloppuja.
Silloin tosin vaikutti siihen jo pukeutuminenkin.

Niin että eiköhän se niin ole, että ei tässä vielä mitään vanhuksia olla!

Olen virallisesti vanhus, koska saan vanhuuseläkettä. Käytännössä en enkä ole, kun olen kokopäivätyössä.