No niin. Jatkan nyt teidän kaikkien pitkästykseksi tätä iänikuista aihetta.. :) Olen siis kerran kokenut astraalin, 100%:n varmuudella. Valitettavasti en tiedä kuinka tein sen, tai kuinka ylipäätään onnistuin siinä. Taisi olla ihan tyylipuhdas vahinko. Viime yönä ajattelin kokeilla onnistuisinko siinä uudelleen..(edellisestä kokemuksesta on vuosia aikaa), koska eikös se yleensä ole niin, että kun kerran onnistuu jossakin, kykenee siihen melko varmasti toisenkin kerran?
No, olin melko rentoutuneessa tilassa..puolinukuksissa itse asiassa. Piti kuitenkin pysyä hereillä, että pystyisin ohjaamaan henkikehoani ajatuksen voimalla. Se oli aika turhauttavaa. Oloni oli niin rentoutunut, että alkoi tuntua kuin vajoaisin sängystä läpi kuin raskas kivi. Loogista, eikö? Olo on rento ja silti raskas..hmm..?
Sitten alkoi tapahtumaan. Korvissa kuului pientä sirinää. (jota kuulen btw melkein joka yö muutenkin). Sitten se sirinä alkoi voimistumaan, kun ryhdyin kuvittelemaan (kuten Marcel oli neuvonut), että kokoaisin henkikehoani ikäänkuin kasaan: olin liikkumatta ja kokosin henkikehoani mielen ohjailulla kasaan, aloittaen jaloista, sieltä käsiin ja lopuksi päähän. Sitten täytyisi alkaa "nostamaan" henkikehoa ylöspäin, päästä alkaen. Ensin ihon läpi, sitten irti kehosta. Sydämenlyönnit tiheentyivät, ja ne tavallaan "hyppelehtivät": ensin sydän löi nopeasti ja sitten hidastui kuin seinään..tai sydän löi hitaasti ja sitten yht äkkiä takoikin kuin karitsan saparo.
Jo henkikehon "kokoamis" vaiheessa minulle tuli ensimmäiset ongelmat vastaan. Olen entinen perfektionisti. Siitä minulle on jäänyt tapoja, että kaikki täytyy tehdä hyvin, lähes täydellisesti. Niinpä henkikehokin täytyi raapia kasaan mahdollisimman tarkasti. Mutta kuinka sen teen, kun mielikuvitukseni ei riittänyt kunnolla sen kuvittelemiseen?? *ÄRH!* Kumminkin..yritin yhä nostaa sielua ylöspäin, ja jossain vaiheessa alkoikin tuntumaan kuin olisin noussut ylöspäin..mutta: sitten aloin tiedostamaan mitä "ruumiini" teki. Silmät liikahtivat. Ne olivat kuitenkin kiinni. Nielaus. Oho..liikkuiko sormi? Hengitystä..kuinka henkikeho voi tuntea keuhkojen olemassaolon? Nielauksen? En ilmeisesti olekaan nousemassa..prkl!
Keskittyminen häiriintyi. Yritin toista keinoa. Vaikka silmäni olivat kiinni, minä näin pimeyden. Tietysti. Mutta..kun aloin kuvittelemaan, että se näkemäni pimeys on avaruus..se alkoikin laajenemaan. Siellä alkoi myös näkyä epämääräisiä muotoja. Aloin lähestymään yhtä harmaata omituista rakennelmaa pimeyden keskellä, se tuli lähemmäksi, kasvoi suuremmaksi, aivan kuin olisin hurjaa vauhtia lentänyt sitä kohti. Välillä leijuin alaspäin ja välillä ylöspäin hahmon lähellä. Sitten hermostuin. Ajattelin, että kuvittelen sen kaiken kuitenkin vain mielessäni ja luovutin.
Kysymys kuuluu: kuinka ruumiista irrottautumisessa VOI onnistua, kun koko ajan kuitenkin tuntee hengittävänsä, silmät liikahtelevat pakostikin hieman jne..?? Kun siinä täytyy olla täysin LIIKKUMATTA, että se onnistuisi, eikös niin? Vai tunteeko henkikehokin keuhkojen liikkeen ja sydämen lyönnit?
No, olin melko rentoutuneessa tilassa..puolinukuksissa itse asiassa. Piti kuitenkin pysyä hereillä, että pystyisin ohjaamaan henkikehoani ajatuksen voimalla. Se oli aika turhauttavaa. Oloni oli niin rentoutunut, että alkoi tuntua kuin vajoaisin sängystä läpi kuin raskas kivi. Loogista, eikö? Olo on rento ja silti raskas..hmm..?
Sitten alkoi tapahtumaan. Korvissa kuului pientä sirinää. (jota kuulen btw melkein joka yö muutenkin). Sitten se sirinä alkoi voimistumaan, kun ryhdyin kuvittelemaan (kuten Marcel oli neuvonut), että kokoaisin henkikehoani ikäänkuin kasaan: olin liikkumatta ja kokosin henkikehoani mielen ohjailulla kasaan, aloittaen jaloista, sieltä käsiin ja lopuksi päähän. Sitten täytyisi alkaa "nostamaan" henkikehoa ylöspäin, päästä alkaen. Ensin ihon läpi, sitten irti kehosta. Sydämenlyönnit tiheentyivät, ja ne tavallaan "hyppelehtivät": ensin sydän löi nopeasti ja sitten hidastui kuin seinään..tai sydän löi hitaasti ja sitten yht äkkiä takoikin kuin karitsan saparo.
Jo henkikehon "kokoamis" vaiheessa minulle tuli ensimmäiset ongelmat vastaan. Olen entinen perfektionisti. Siitä minulle on jäänyt tapoja, että kaikki täytyy tehdä hyvin, lähes täydellisesti. Niinpä henkikehokin täytyi raapia kasaan mahdollisimman tarkasti. Mutta kuinka sen teen, kun mielikuvitukseni ei riittänyt kunnolla sen kuvittelemiseen?? *ÄRH!* Kumminkin..yritin yhä nostaa sielua ylöspäin, ja jossain vaiheessa alkoikin tuntumaan kuin olisin noussut ylöspäin..mutta: sitten aloin tiedostamaan mitä "ruumiini" teki. Silmät liikahtivat. Ne olivat kuitenkin kiinni. Nielaus. Oho..liikkuiko sormi? Hengitystä..kuinka henkikeho voi tuntea keuhkojen olemassaolon? Nielauksen? En ilmeisesti olekaan nousemassa..prkl!
Keskittyminen häiriintyi. Yritin toista keinoa. Vaikka silmäni olivat kiinni, minä näin pimeyden. Tietysti. Mutta..kun aloin kuvittelemaan, että se näkemäni pimeys on avaruus..se alkoikin laajenemaan. Siellä alkoi myös näkyä epämääräisiä muotoja. Aloin lähestymään yhtä harmaata omituista rakennelmaa pimeyden keskellä, se tuli lähemmäksi, kasvoi suuremmaksi, aivan kuin olisin hurjaa vauhtia lentänyt sitä kohti. Välillä leijuin alaspäin ja välillä ylöspäin hahmon lähellä. Sitten hermostuin. Ajattelin, että kuvittelen sen kaiken kuitenkin vain mielessäni ja luovutin.
Kysymys kuuluu: kuinka ruumiista irrottautumisessa VOI onnistua, kun koko ajan kuitenkin tuntee hengittävänsä, silmät liikahtelevat pakostikin hieman jne..?? Kun siinä täytyy olla täysin LIIKKUMATTA, että se onnistuisi, eikös niin? Vai tunteeko henkikehokin keuhkojen liikkeen ja sydämen lyönnit?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Oletko kuullut lucid dreamingistä? Kokemuksesi vaikuttaa lucid-kokemukselta. Ota selvää kyseistä aiheesta jos haluat oppia pääsemään "astraali"-tilaan milloin tykkäät. Vaatii kyllä hiukan harjoittelua, mutta kaverinini mukaan on vaivan arvoista. Itsekkin olen muutaman kerran yrittänyt, mutta en ole vielä onnistunut.
Tämä on siis ihan tieteellisesti todistettua "unen manipulointia", joten yliluonnollista siitä ei saa vaikka kutsuisikin sitä astraaliksi.
..ja kirjoitinkin siitä kyseiseen keskusteluun tässä aivan vähän aikaa sitten. Olen pystynyt hallitsemaan uniani jo 4-vuotiaasta lähtien, ja minunkaan mielestäni siinä ei ole mitään yliluonnollista. Pystyn keskeyttämään unen jos haluan, pystyn vaikuttamaan sen tapahtumiin, pystyn herättyäni unesta jatkamaan samaa unta, jos se oli miellyttävä..ym ym.
Aam..ja vielä yksi juttu: lucid unet ja astraali eivät liity toisiinsa. Eivät todellakaan. Kuten sanoin, olen tehnyt lyhyen astaalimatkan kehoni yläpuolelle ja siitä voin olla 100% varma ettei se ollut unta. Että silleen.. x)
KYSYT:"kuinka ruumiista irrottautumisessa VOI onnistua, kun koko ajan kuitenkin tuntee hengittävänsä, silmät liikahtelevat pakostikin hieman jne..?? Kun siinä täytyy olla täysin LIIKKUMATTA, että se onnistuisi, eikös niin?"
Vastauksia:
Toimimattomampi vaihtoehto: http://jnor.joensuu.fi/virtuaalipsykologia/default.htm
Varma meininki: matkusta pekingiin, nappaa mummon punaiset pillerit, kuse voimalan muuntajaan, vittuile mulle, lue tätä palstaa, jne... Ei suositella alle 100 vuotiaille.
..että minä olen miespuolinen henkilö: "kuse voimalan muuntajaan"?? Jos kerran et usko mihinkään yliluonnolliseen, niin mitä sitten kuppaat näillä sivustoilla? Vittuillaksesi muille, niinkö?
Onko ainut yliluonnollinen asia mihin uskot se, että kun sun jorma sojottaa joka aamu kattoa kohti, olet varma, että kuollut isoäitisi on käynyt käsittelemässä sut yön aikana. Hrrr..
Näetkö? Näin manipuloidaan toisten sanomisia ja saadaan ihmiset näyttämään idiooteilta. Olet btw syyllistynyt siihen.
Pieni neuvo sinulle, pikkuinen: älä heitä ensimmäistä kiveä, saat siirtolohkareesta takaisin.
..Tuli vielä mieleen..vierailetko useinkin kyseisillä virtuaalipsykologin sivuilla? Toivotan Sinulle pikaista paranemista..*wirn*
on se, että jos kysyvää neuvotaan, otetaan herne ja tungetaan nenään niin ettei henki kulje.
Do you remember ? > Viestissäni mainitsin että mainittuja ruumiistairtautumiskakkakepposia ei suositella alle 100 vuotiaille. Relaa mään, aikasi tulee aivan luonnollista väylää, aika irrota kaikesta.
Kaikki aikanaan ja aikaa kaikille. Tänään on harvinainen merkuriuksen ylikulku, sekään ei ole yliluonnollista, vaikka jo nimestä saattaakin hörhöt saada fiboja.
..housussas.. :) Dodiin, meni kaaliin, ettet sinä usko astraalin vaikka erkillä rautaa takoisi. Tai jotain..tänään on tosiaan Merkuriuksen ylikulku!
Pitää käydä pöllimässä koululta kaukoputki. No eiii..taitaa jäädä sekin näkemättä. Haluaisiko joku lahjoittaa minulle observatorion?
että minähän olen näkymätön, minulla ei ole tota ruumista perinteisessä mielessä. Tämän vuoksi en aina osaa suhtautua teidän silmillä näkyväisten ongelmiin luontevasti.
Myyn näkymättömyyspulveria (ei köyhille) jos joku haluaa testata miltä SE tuntuu. 300 000 ? / mg.
Seuraavaksi ajattelin kokeilla erikoislentopulveria.
Erikoisaikamatkustuspulveri oli kaupasta loppu kun eilen sitä kyselin, vai oliko se huomenna en muista.
Mulla on n. 100 eri erikoispulveria, en o vielä alkanut mixsailemaan niitä keskenään, sellaista eivät nuo kokeneemmat testaajat ainakaan suosittele.
..jolla saisin kunnon *****.
..että olet taatusti jousimies.
että koska fyysistä kehoaan on käyttänyt vuosikaudet, on vaikea tiedostaa millaista on kun ei ole yhtään mitään (=massaton). Siksipä sitten ottaakin mielellään mukaan kuvitelman siitä että omistaa edelleen kehon. Ja senhän pitää tietysti olla sen ja sen muotoinen, sydän lyö ja keuhkot kiskovat ilmaa... Tylsää!
(Itse olen kokenut tietoisesti vain 1/2 OBE:n - joskin nähnyt silmät kiinni asuntoni lukemattomia kertoja öisin - ja välillä tunnen että raivosta ratkean kun ei pääse irti!!!)
OBE..? Muuten..aika hyvä teoria.
OBO= Out of Body Experiense. Eli astraalimatkustus/ruumiistairtautuminen.
Tänx Arttur.. :)
Kyllä O.B.E on todellinen ilmiö.Siihen tilaan pääseminen ei sitten olekaan aina niin yksinkertainen juttu.Mielikuvat ja kuvitteleminen eivät käsittääkseni auta, vaan päinvastoin, estävät onnistumisen.
Kokeile tätä:Laita herätyskello soimaan klo.3.30-4.30 välisenä aikana.Syvästä unesta juuri herättyään ihmisellä ei ole normaaleja arkisia mielikuvia ainakaan välittömästi.Jos käy hyvä tuuri niin "heräät" tilaan, jossa et hetkeen edes tiedä missä olet tai kuka olet.Silloin olet tilassa, jossa ruumiistapoistuminen on mahdollista, edellyttäen, että pysyt kuitenkin tietoisena(itsestäsi) eräänlaisessa puolivalve-tai transsitilassa.
En vaan välttämättä halua kokeilla sitä keskellä viikkoa..koulussakin täytyy jaksaa käydä.. ;)
Sinun täytyy tyhjentää mielesi...ajattele kiveä joka vaipuu yhä syvemmälle ja syvemmälle...ennenkuin huomaatkaan olet jo poistunut tietoisesta maailmasta unten valtakuntaan.
Ei siinä unesta ole kyse. Miksi ihmiset eivät jo tajua sitä? Tai ehkä astraalimatkustuksen läheisempi nimitys ihmisille on "uni". Kaikki eivät vain ole kokeneet "unen" uudenlaisia ulottuvuuksia. Niin ja..ylöspäin siinä mennään, eikä alaspäin.
Sanoisin että tämä fyysisessä ruumiissa oleminen on sitä varsinaista ja oikeaa UNTA. Tämä on turtumuksen tila, jota monet inhoavat ja yrittävät päästä tästä raskaasta olotilasta irti mm. viinan avulla. (Joka tosin vain pahentaa tilaa.)
On hemmetin vaikeaa selittää toisille ihmisille että kun yöllä tiedät ja tunnet että fyysiset silmäluomesi ovat kiinni ja SILTI näet asuntosi yksityiskohtia, kyseessä ei hitto soikoon ole mikään uni... Siksipä en juuri asiaa viitsikään vatvoa toisille. Auta armias jos vielä kokisin 100 % OBE:n ja siitä alkaisi peistä taittaa. Siinä tilassa (siis vapaana fyysisestä kehosta) vasta on täysin oma ITSENSÄ, ja tuntuisi jotenkin äärimmäiseltä vääryydeltä että pitäisi sietää jotain mussutusta että olitpa unessa, näitpä halluja...
Jo ns. lucid dreaming (mieluummin suomeksi: tietoinen unennäkö) on todellisempaa kuin tämä päiväelämä. Kokisin muuten että tietoinen uni on omassa päässä tapahtuvaa harjoittelua OBE:a varten. Aivan varma en ole siitä, etteikö tietoinen uni itseasiassa olisikin OBE:a, ilman että muistaa siirtymävaiheen. Niin huikaisevia näkymiä sieltä löytyy, että astraalimaailmaksikin sitä voisi kutsua.
Oikeastaan kaikki on tietyssä mielessä unta; tai sitten voisi puhua erilaisista tietoisuudentiloista. Miksi se, missä olemme suljettuina näihin lihasta tehtyihin säilytyspurkkeihin, olisi jotenkin paras tai todellisin todellisuus?
Ajatukset painuu syvälle maahan mutta sielu lentää...ja henki kuitenkin pihisee...
Harva noin pitkälle tietoisesti heti pääsee. Yleensä tulee Nukku-Matti ja varastaa koko shown.
Kun olet siirtynyt sinne kehon pintaan, tulee siinä vaiheessa ryhtyä ajattelemaan sitä paikkaa, jonne haluat matkustaa. Eli lopetat sen itsesi tarkkailun... ajattelet paikkaa ja vapautat itsesi kehon kahleista. Annat niin kuin "mennä vaan"... vapaasti. Ajatus kiinnittää "henkiset aivot" fyysisiin aivoihin. Pitäisi saada se ajatuskin irtoamaan.
Missään nimessä ei auta vain mielessään hokea esimerkiksi että: "mene nyt Tampereelle". Ei... vaan tulee ajatella jotakin Tampereella olevaa paikkaa.
Tiedän kuinka helppoa näin on vain sanoa, mutta toistot vievät onnistuneeseen suoritukseen jossakin vaiheessa.
Ei ole totta! tARINASI EI VOI OLLA TOTTA, KOSKA KARITSALLA EI OLE SAPAROA!
"kuin karitsan saparo" on sanonta.
"Lucid dreaming" kuulemma on todella hyvää treenaamista OBE:a varten. Olen keskustellut muutaman pitkän linjan harrastajan kanssa, jotka kaikki väittivät, että unien hallinta auttaa tietoisuuden ohjaamista hyvin samalla tavalla, jota tarvitaan onnistuneessa OBE-kokemuksessa.
Olisi kuulemma hyvä pitää myös unipäiväkirjaa. En tiedä varsinaisesti miksi, mutta edistää oppimista kuulemma ??? :0
Uskon itse Obeen 100%, koska itselläni on jo 3 kuukauden sisällä 2 melko onnistunutta kokemusta. Leijuin sänkyni yläpuolella, näin itseni siellä alhaalla ja tarkastelin asuntoani. Menin ilmeisesti kuitenkin jotenkin hätiköimään, koska palasin kehooni hyvin nopeasti.
Aika se vaatii.
Onnea matkaan!