Taas heräs
nuo hellyyden aallot.
Hoivaamisen tarve.
Silitän sohvaa
sen plyyssistä pintaa.
Noin vastakarvaan.
Niinhän silitin sinun
ihanaa karvasta rintaas.
Siinä lähelläs
oli niin hyvä olla.
Huokaan pitkään.
Miks pitää kantaa
sitä mitä ei oo?
Miks kaivata
sitä mitä ei oo?
Silittelen plyyssii
juon aamukahvii.
Sanaton rukous läsnä
Katsoa sydämellä
näkee aidommin.
Osaansa tyytyen
tyyntyis sielun veet.
nuo hellyyden aallot.
Hoivaamisen tarve.
Silitän sohvaa
sen plyyssistä pintaa.
Noin vastakarvaan.
Niinhän silitin sinun
ihanaa karvasta rintaas.
Siinä lähelläs
oli niin hyvä olla.
Huokaan pitkään.
Miks pitää kantaa
sitä mitä ei oo?
Miks kaivata
sitä mitä ei oo?
Silittelen plyyssii
juon aamukahvii.
Sanaton rukous läsnä
Katsoa sydämellä
näkee aidommin.
Osaansa tyytyen
tyyntyis sielun veet.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...paljon sen jälkeen, kun sitä ei enää oo, huomaa kuinka paljon sitä kaipaakaan.
Ihmisen muisti tallentaa uskomattoman tarkasti tunteisiin liittyvät asiat, sieltä ne sitten pulppuavat ajatuksiimme, vaikka joskus olisi parempi unohtaa...
Kaipuu , kävä jää.
Seurasks huokaan.
Miten suuri lahja
on se toinen , ihminen?
Sen sylin lämpö ja
turvallisuus.
Kättä miten sitä on
sielu sanomattomasti huutannu.
Sain elää niin hyvä liiton ja
hetkessä otettiin mies pois.
Sinule kaunis kiitos ja hyvää kesää.Liisa
Lauantai päivää sinulle
Margetta...heii.
Eilesenkii johdosta onnea,
nimpparipäväskii.
Niin kaipuu se vaan asuu ja
sitä toivois jospa sais silittää
sitä rakkaan rintaa ja istuu lähellä.
Katsoo niihin lämpimiin silmiin ,
joihin kerran sukelsin..huoks
Kaunis lauanataipäivä se on tääläki,
tosin tummia ukkospilviä taivaalla soutaa.
Odottelen lapsiani syömään krillataan ja
ollaan yhdessä .
Sinulle lämmin kiitos ja nautitaan keäsästä
uidaan siitä me pidetään molemmat ..Liisa
Voi miten meri huokailee
ikävissään,
hellyyden aallot niin haluais hyväillä
rantaa rakkainta,,
mä myös ikävöin rakastain,
en pysty nukkumaan,,,
*Kiitos
haleja päivääsi ja hymyyy*
Niin plyyssii siinä aamusella hyväilin.
Eikös sunkaa kultaa oo vielä näkynny?
Oii . joii. huokaus syvyyden sävel soii.
Jos nyt kuiteskii vielä jaksais uskoa?
Toivoa niin et maisemat vaihtuis ja
taas ois toisin?
Otas nyt tyyny siihen kainaloos,
minullkai on semmonen pieni teddinalle.
Sitä mää piän lujasti kainalossani,
ehkä sillä on tukalat olot .. monestii?
lämmin halii sinullekkii ja
otas ees nokkaunet....Liiskukka