kysely

Yksikis samme tuli meille eläinsuojelun kautta. Myöhemmin ilmeni aika selkeesti, että sitä kisua oli ainakin hakattu. Ensi alkuun ei juurikaan ottanut kontaktia ihmisiin. Tuli itse toisinaan vähän puskemaan. Ja jos joku käveli vieestä tai kohti niin kiireesti kipitti tiehensä. Nyt liki 1½ vuoden jälkeen kisu tulee syliin, makoilee pitkin poikin ja vähät välittää jos joku menee vierestä. Saa jopa ottaa askeleen kissan yli.
Se vaatii aikaa, aikaa ja kärsivällisyyttä. On annettu kissan itse tulla luoksemme.
Aikaa se siis vie, mutta kiitos tulee kyllä.
Kisu on nyt aikamoinen puskija, kehrääjä, kerjääjäkin:)

minä ainakin varovasti aloin silittää meijän kissaa ja annoin sen haistella vapaasti. ajalla se kissa ihmisiin tottuu.

Meillä kissa tuli aikoinaan arkana kotiin, ei ollut lainkaan tottunut ihmisen kosketteluun. Siitä on nyt 10v ja eletään kissan ehdoilla. Perheenjäsenet ja ihmiset jotka kisu tuntee saavat rauhassa silitellä. Kissaa ei saa edelleenkään pidettyä sylissä, mutta tulee syliin kun haluaa. Juttelee, kiehnää ja kehrää kovasti, näyttää siis myös hellää puoltaan. Vieraita juoksee karkuun, edelleen. Aivan mahtava kissa ja jo pienenä osoittautui todella temperamenttiseksi. Kissa siis tottui omaa tahtia, on niin omapäinen ettei tätä kissaa ole koskaan voinut "kesyttää" :)

Mulla on n. 1 ja puol vuotias kolli. tuli meille kun oli n. 5kk ja oli ollut ennen tallikissana. alussa meni muutama päivä ennen kun edes näyttäytyi päivän valossa. en ikinä yrittänyt väkisin lähestyä, odotin kunnes se itse tuli.

parin viikon päästä sitä sai paijata ja sai leikkiä.
kisu antoi nostaa itseään syliin ehkä parin kuukauden päästä mutta vieläkin pelkäsi kun ihmiset olivat seisaaltaan (ollaan niin isoja kisuun verrattuna =D).

Nykyään on aivan täysin sylikissa. tulee itse sykkyyn ja antaa nostaa itseään eikä turhia arastele.

Vieläkin tosin kun vieraita tulee niin aluksi saattaa aristella paljonkin, mutta kyllä siitä on sylikisu saatu =).

Elikkä ajan kanssa hyvä tulee!

Meidän kissat on kyllä harvinaisen kilttejä ja antavat riepottaa ja kieputtaa itseään melkein mielin määrin eli luottavat omistajiinsa täysin. Molemmat on vieroitettu emostaan liian varhain eli ehkä senkin takia ovat vähän takertuneita meihin ihmisiin. Toisaalta sitten taas vanhempi kolli arkailee vieraita ihmisiä ja pelkää hysteerisesti lapsia, kun taas nuorempi tyttökissa on utelias kaiken liikkuvan suhteen ja menee vieraiden ihmisten luokse ja tekee tuttavuutta isojen ja pienien kanssa. Vanhempaa emme ole mitenkään yrittäneet totuttaa vieraisiin tai lapsiin, uskon että se kyllä pakottaa itse itsensä tottumaan, jos kokee sen tarpeelliseksi. En tahdo pakottaa kissaa mihinkään mitä se ei itse halua..

tungin pöydän alle silittelemään piilopaikkaansa ja sepä huomasi ettei se ihminen mitään teekään. nykyään kyhnää kyljessä kiinni ja on eniten sylikissa näistä.