Ammatinvalinta

Mikä teidät sai valitsemaan siivoustyön?
Olen tässä itse ihmetellyt omaa syytäni, saisihan sen rahan helpommalla muualta ja ehkä siten myös enemmän arvostusta.

Onhan tässä työssä puolensa, työajan saan päättää aika pitkälle itse kuten myös mitä teen tänään.

En koe olevani tyypillinen siivooja, mutta kukapa niin tuntisi :-)
Kuljen muiden toimiston työntekijöiden mukana teatterit ja kevätretket yms., joku väittää tuntevansa alemmuutta ja jää pois.
Viime pikkujoulujuhlissa naapurikunnan sivutoimiston johtaja kätteli minut uutena tyttönä, kukapa sitä siivoojaa muistaa ja ymmärtää, että se teatteriin tuppaa :-)
Sen toimiston siivooja ei käy missään yhteisissä jutuissa, juuri alemmuuden tunteen vuoksi.

Itsestähän se on paljon kiinni minkä arvon itse itsellemme annamme, olemmeko _vain_ siivooja.
Ne jotka työtämme halveksii, heistä ei kannata piitata ja siivoovat kai he itsekin jos ei muualla niin kotonaan.
2337
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

itse olen siivoushullu ja lähdin kolmivuotiseen kouluun valmistuakseni toimitilahuoltajaksi. olen erittäin ylpeä ammatistani ja puolustan heti itseäni jos joku arvostelee, varsinkin mieheni(!) ei ymmärrä uravalintaani, josta kuitenkin itse pidän! pitäisikö suomessa siivoojien ryhtyä lakkoon pariksi viikoksi niin näkisivät muutkin miten tärkeitä olemme!!! voi sitä lian määrää mikä parissa viikossa syntyisi, varmaan palkatkin nousisi?

Äänestä
  • ...ilmottautuu :)
    Peruskoulun jälkeen koulutin itseäni vuoden kosmetologiksi, jonka jälkeen huomasin ettei ala ole minua varten.
    Tämän jälkeen kiinnostuin keittiö hommista ja olin 3 vuotta ammattikoulussa jonka jälkeen vuoden keittiöllä töissä. Koulun loppu metreiilä jo huomasin että en pidä alasta, mutta en oikein muutakaan keksinyt (siivousta olin tehnyt iltaisin ja viikonloppusin, mutta ajattelin että sillä palkalla ei kukaan elä) Lopetin keittiötyön ja olin 2 kk. työttömänä. Olin aivan tietämätön mitä tekisin työkseni jatkossa. Vaikka siivoushullu olinkin oli päähäni pinttynyt ajatus että siitä ei ammattia voisi tehdä.
    Tuskastuin kuitenkin työttömyyteeni ja hain kokopäiväisen siivoojan töitä. Ala osoittautuikin niin ihanaksi että sille tiellä jäin :) (Nyt ei ole enää sellainen inhottava tunne että mitähän sitä tekisi loppuelämänsä, kun on onneksi vihdoin löytänyt oman alansa) Olin puoli vuotta siivonnut samaisessa kohteessa ja esimieheni ylensi minut palveluohjaajaksi. Epäröin kyllä ottaa työtä vastaan, mutta esimieheni sai puhuttua minut ympäri sanomalla että samaa työtähän se on kuin mitä nytkin olet tehnyt, palkka vain nousee. Todellisuus oli tietenkin toinen. Olin aikaisemminkin auttanut silloista palveluohjaajaa tuuraamaan poissaolijoita ym. mutta en kuitenkaan niin että jokainen työpäiväni venyisi klo:06.00-17.00 tai iltayhdeksään asti...kotona piti hoitaa vielä paperityöt yömyöhään. Homma alkoi vaikuttaa yksityisyrittäjän työltä. Itse teit aivan kaiken.
    No puoli vuotta kituutin pestissä kunnes pinnani lopullisesti täyttyi. Onneksi siinä vaiheessa vihdoin huomasin että vapaa-aikani oli kadonnut jonnekkin, niin myös uni, enkä miestänikään nähnyt juuri lainkaan.
    Löin sitten hanskat tiskiin ja jäin työttömäksi. Kahden irtisanomisviikon aikana löysin kuitenkin uuden mukavan tuntuisen paikan (jossa jopa maksettiin toimistosiivoojalle parempaa palkkaa kuin palveluohjaajana sain!) ja nyt ollaan siellä viellä. Toivottavasti vielä jatkossakin...(lue keskustelu "kilpailuttaminen")

    Olisi kyllä ihanaa jos alalle saataisiin sen ansaitsema arvostus. Luin siivous sektori lehdestä että ympäri suomea oli valittu nuorten siivoajien raati asiaa eteenpäin ajamaan, että saataisiin nuoret kiinnostumaan myös alasta. Toivottavasti he saavat jotakin tuloksia aikaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Niina kirjoitti:

Mikä teidät sai valitsemaan siivoustyön?
Olen tässä itse ihmetellyt omaa syytäni, saisihan sen rahan helpommalla muualta ja ehkä siten myös enemmän arvostusta.

Onhan tässä työssä puolensa, työajan saan päättää aika pitkälle itse kuten myös mitä teen tänään.

En koe olevani tyypillinen siivooja, mutta kukapa niin tuntisi :-)
Kuljen muiden toimiston työntekijöiden mukana teatterit ja kevätretket yms., joku väittää tuntevansa alemmuutta ja jää pois.
Viime pikkujoulujuhlissa naapurikunnan sivutoimiston johtaja kätteli minut uutena tyttönä, kukapa sitä siivoojaa muistaa ja ymmärtää, että se teatteriin tuppaa :-)
Sen toimiston siivooja ei käy missään yhteisissä jutuissa, juuri alemmuuden tunteen vuoksi.

Itsestähän se on paljon kiinni minkä arvon itse itsellemme annamme, olemmeko _vain_ siivooja.
Ne jotka työtämme halveksii, heistä ei kannata piitata ja siivoovat kai he itsekin jos ei muualla niin kotonaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu