Siskoni muutti ulkomaille ja jätti kissansa minulle. Minä jotenkin vieroksun tätä kissaa ja on muutenkin pelottavan näköinen katse vaikka ei ole kimppuuni hyökännyt ja on antanut pienen tyttärenikin olla, eli ei siis ole vielä ainakaan osoittanut vihamielisyyttä on vain pelottavan näköinen. Jotenkin vain en koe että olisi mitenkään mukava eläin. Lupasin että en anna sitä pois ja hoidan sen mutta olisi vain kiva tietää miten tähän eläimeen pitäisi suhtautua. Saako kissasta lapsiperheen jäsentä vai mitä ihmettä teen?
Anteeksi nyt vain
teille kissan ystävät...
4453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lemmikkejä eikä ne kynsi ketään tahallan. Joskus voivat leikkiessään satuttaa tai jos niitä käsitellään liian kovakouraisesti kissa tietysti puolustautuu.
Meidän kissalla on muuten vaan aina äkäinen ilme naamalla ei se kuitenkaan ole äkäinen .
Älä pelkää kissaa se vaistoaa sen eikä sen ole sitten hyvä olla.
Kissat viihtyvät lasten kanssa tosi hyvin ja ovat jopa heidän leikeissään mukana mielellään. Meillä kun lapset oli pieniä ne jopa pukivat vauvan vaatteisiin kissan ja työntelivät sitä rattaissa jne.
Anopilla on kissa jolla on jatkuvasti vihainen ilme. Vaikka se kiehnaa jaloissa ja kerjää hellyyttä niin sen silmissä on julma, tyhjä katse. Se vaan taitaa olla ominaista toisille kissoille, ehkä jopa jollekin tietylle kissarodulle? Anopin kissa on norski ja sillä on todella pistävä katse silmissään.
Ja kissojen sopeutumisesta lapsiin. Jos kissa nyt ei ole pelännyt tai ollut aggressiivinen lapsesi kanssa niin tuskin se sitä enää tekeekään. Ensi hetket on yleensä ne ratkaisevat, huonompaan ei asiat voi muuttua. Meillä isompi kissa koki järkytyksen siskon pikkutenavan kanssa ensikohtaamisella ja sen jälkeen se on pelännyt hysteerisesti kaikkia lapsia, kun taas meidän pikkukissa osallistuu siskonlikan leikkeihin, puuhailevat yhdessä ja tutkivat kaikkea. :)
Kaikki kissat eivät todellakaan pidä lapsista tai ainakaan viihdy lasten kanssa,usein sellaiset jotka ovat aina olleet aikuisten seurassa.
Meillä neljä kissaa joista yksi ei pidä lapsista eikä vieraista aikuisista.yksi taas pitää erityisesti lapsista ja muut sillä välillä...
Anna kissan kaikessa rauhassa tutustua uuteen ympäristöön ja ihmisiin,juttele sille ja kutsu sitä aina nimeltä,paijaile ja pidä sylissä jos se siitä pitää. Älä pakota sitä mihinkään.
Älä jätä valvomatta sitä lapsen kanssa kahdestaan
ennen kuin tunnet sen todella.
Järjestä kissalle korkea oma paikka minne se saa rauhassa vetäytyä kun haluaa ja minne lapsi ei ylety.
Anna itsellesi aikaa tutustua kissaan se ei välttämättä käy automaattisesti heti varsinkaan kun et itse ole kissaa hankkinut.
Kissa yleensä sopeutuu uuteen perheeseen jos sitä kohdellaan hyvin ja siitä saa mieluisen "perheenjäsenen".
Siskosi tuntee kissansa parhaiten ja on varmaan paras neuvonantaja jos tulee ongelmia,toivottavasti sinulla on mahdollisuus myös häneltä kysellä.
Kissa tarkkailee nyt tilannetta katse terävänä ja opettelee mitä teillä tapahtuu. Tunnutte olevan molemmat samassa vaiheessa. Varmaan kattikin ajattelee, että miksiköhän olet varuillasi, olisiko syytä pelätä?
Lähde nyt vain ystävystymään, rapsuta ja silitä ja ota syliin ja leiki sen kanssa. Kissa vaikuttaa rauhalliselta ja harkitsevalta. Jos se olisi häirikkö, olisit jo huomannut. Äläkä aliarvioi kissan älykkyyttä. Kohtele sitä perheenjäsenenä niin sekin pitää teitä perheenään.