Meillä on 11kk vanha tyttö ja nukkumiset takkuaa öisin todella pahasti ei oo koskaan ollut mikään hyvä nukkumaan. En saa neitiä rauhoittumaan millään että nukahtaisi omaan sänkyynsä. Nukkumaan mennään turvalliseti äidin sylyssä vähän maitoa hörppien ja siihen se sitten nukahtaa kymmenessä minuutissa. Ja öisin sitten herätään monta kertaa ja kun ei osata nukkua itse niin sitten herätetään koko talo. Miten saisin neitokaisen oppimaan nukkumaan ihan itse omaan sänkyyn niin yöheräilyt mullakin vähenis. Neitillä on vielä aika tempperamenttinen luonne joka korostaa vielä tuota ongelmaa.?
Nukkumaan opettelu ?
Ellu06
8728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
unikouluun vaan... kuulemma tepsii ihan hyvin
unta kun on nälkä. Annappa illalla tuhtia velliä ym vaikka hedelmämössöä ja maitoa,kyllä nukuttaa.
Sitten kato akuutti-ohjelman sivuilta tassukoulu.
Jos saat nukuttua niin että lapsi nukkuu samassa sängyssä niin ota viereen. Meillä nuorimmaiset yleensä nukkuneet meidän vieressä. Siinä lapsella on turvallinen olo ja nukkuu paremmin.Ja minäkin nukun paremmin kun pikkuinen on siinä turvallisesti vieressä.Eikä tarvi aina paommppia ylös kun lapsi herää. Käsi lapsen selän päälle ja taas nukutaan!
Meillä myös temperamenttinen tyttö (11,5kk). Vaikeuksia on ollut pitkään yöunille asettumisessa. Meillä oli tapana, että iltahommat ja lopuksi rinnalle ja nukkumaan. Tai siis jos ei nukahtanut rinnalle, niin riehumaan sänkyyn, kun ei saa nukahdettua. On yritetty väkisin pitää aloillaan, että rauhoittuisi ja nukahtaisi (vänkää aina istumaan ja pystyyn, kun melkein nukahtaa). Rankkaa touhua, jos joka ilta joutuu pari tuntia taistelemaan... Ja sitten kun on nukahtanut, niin monesti heräsi, kun isä ja äiti tuli myöhemmin nukkumaan. Ja sama touhu taas. Helpoimmin sai nukahtamaan, kun otti kainaloon ja piti tiukasti kiinni. Jos yritti pitää pinnasängyssä, nousi tyttö laitaa vasten ja pyytämällä pyysi päästä viereen, osoitti sormella vanhempien sänkyä ja teki asiansa harvinaisen selväksi. Vieressä nukkuminen ei oikein onnaa, kun sätkii ja potkii ja isä varsinkin hermostuu. Jos otan toiselle laidalle, kierii unissaan alas sängystä (pari kertaa tipahtanut).
Nyt sitten siirsin tytön pinnasängyn omaan huoneeseen. Uudessa paikassa pinnasänky onkin se tuttu ja turvallinen paikka. Eikä ole vanhempien sänkyä näköpiirissä, minne pitäisi haluta. Muutin myös iltarutiineja niin, että iltamaito juodaankin heti puuron päälle ja sänkyyn mennessä ei kaiveta tissejä enää esiin. Eli selkeä ero syömisen ja nukkumisen välille, ei tarvitse ruveta itkemään "mammammaa" eli maitoa. Selitin lapselle ennen iltarutiineja, mitä tehdään. Sanoin, että nyt tehdään näin ja sitten tyttö menee nukkumaan pinnasänkyyn ja aamulla äiti antaa taas mammaa, tyttö nukkuu yöllä pinnasängyssä. Lapsi tajusi, osoitti sormella pinnasänkyyn päin, että tuonne. =) Nyt pari yötä takana omassa huoneessa, ja ainakin viime yö nukuttiin todella hyvin! Saas nähdä, mitä ensi yö tuo tullessaan...
Ja tuota tassuttelua kokeillaan meilläkin. Yks juttu, mitä olen varmaankin aiemmin tehnyt väärin, on liian aktivoiva kosketus: kun tyttö on itkenyt väsymystään, olen silitellyt ja paijannut liiankin paljon, eli häirinnyt nukahtamista.. Kokeilen nyt tuota asteittaista rauhoittelua, eli pienempään levottomuuteen pelkkä käsi selän päälle hetkeksi, kovempaan itkuun sitten sitä silittelyä.
kuulostipa tutulta ihan kuin meidän tyttö aivan samat jutut ihan kiva kuulla että jossain taistellaan aivan samoista asioista. Odotan kuin kuuta nousevaa että remontti valmistuu jotta saadaan tytölle oma huone.
Joo tuo omaan huoneeseen muuttaminen on jonkin verran auttanut, muttei ongelma kokonaan ole kadonnut. Vieläkin joutuu taistelemaan nukahtamisen kanssa, tosin enää n. puoli tuntia kahden tunnin sijasta.. =) Jospa se tästä pikkuhiljaa. Viime yö oli taas vähän levottomampi, illalla piti pari kertaa käydä painamassa takaisin maate, samoin aamuyöstä.
Muutama muu juttu, joiden uskon vaikuttavan meidän tytön nukahtamisvaikeuksiin ovat päiväunirytmi (pitäisi saada nukkua tarpeeksi muttei liikaa eikä liian myöhään eikä liian aikaisin iltapäivän päiväunia) ja päivän ruokamäärä (ei vain iltapala, vaan koko päivän syönnit). Hämmästyin pari viikkoa sitten, kun tarjolla oli kaksinkertaisia ruoka-annoksia ja neiti pisteli menemään kaiken.. Että saattoi olla nälkä aiemmin.. Päiväunirytmi on meillä taas vaihteeksi hakusessa, kun lapsi kasvaa ja unentarve muuttuu.
Ja läheisyydentarve tuntuu iskevän iltaisin. Tyttö on luonteeltaan sellainen reipas, rohkea ja itsenäinen, eli viihtyy päivisin paljon itsekseen. Puuhailee omia juttujaan. Mutta hän tarvitsee kuitenkin myös sitä syliä, mitä pyytää sitten iltaisin, kun väsyttää eikä jaksa enää itse.