Puoliso, vanhempi, vanhempiesi lapsi, sisar/veli, ystävä, harrastuskaveri, kapakkatuttu, työkaveri, esimies, alainen…
Jokaisessa ihmissuhteessamme olemme jotain, mitä emme toisessa tilanteessa ole. Joskus roolit erottuvat vain pukeutumisessa; työssä on erillinen virkapuku tai muuten vapaa-ajasta erottuva, muodollisempi asu. Joskus taas käyttäytyminen voi muuttua paljonkin: kotona vastuullinen ja asiansa hyvien tapojen mukaan hoitava aikuinen onkin lomareissulla hotellissa örveltävä, muita ylimielisesti kohteleva sika tai kalkkuna.
Kuinka paljon roolit voivat erota toisistaan?
Saako sinusta toisenlaisen käsityksen työkuvioissa kuin vapaa-ajalla?
Entä mikä on roolisi Suomi24:n 40 -palstalla?
*jokaisessa roolissa minä on sama, mutta minän eri piirteet korostuvat eri tavalla. kirjoitanko siis erilailla töistä kuin kotoa… tai lomalla… tai eri aiheista... pohdinnan paikka; tämän ratkaisemiseen eivät aivonystyräni kykene ennen virkistäviä yöunosia*
Jokaisessa ihmissuhteessamme olemme jotain, mitä emme toisessa tilanteessa ole. Joskus roolit erottuvat vain pukeutumisessa; työssä on erillinen virkapuku tai muuten vapaa-ajasta erottuva, muodollisempi asu. Joskus taas käyttäytyminen voi muuttua paljonkin: kotona vastuullinen ja asiansa hyvien tapojen mukaan hoitava aikuinen onkin lomareissulla hotellissa örveltävä, muita ylimielisesti kohteleva sika tai kalkkuna.
Kuinka paljon roolit voivat erota toisistaan?
Saako sinusta toisenlaisen käsityksen työkuvioissa kuin vapaa-ajalla?
Entä mikä on roolisi Suomi24:n 40 -palstalla?
*jokaisessa roolissa minä on sama, mutta minän eri piirteet korostuvat eri tavalla. kirjoitanko siis erilailla töistä kuin kotoa… tai lomalla… tai eri aiheista... pohdinnan paikka; tämän ratkaisemiseen eivät aivonystyräni kykene ennen virkistäviä yöunosia*
Vastaukset 19
Vanhimmat
Roolit elämän, mä luulen et ne on ne ihmiset jotka ovat ympärillä, tekevät sen mielikuvan, et mikä kenenkin rooli on, niin mä luulen...ei sitä silleen ajattele..jos töissä on tai vapaa-ajalle, juhlissa..uimarannalla, terassilla syömässä, mansikkamaalla...et mitä roolia mä nyt vedän.
Mun rooli on täällä Suomen24:n jujuissa, vaihdella nickiäni tietyn väliaikojen päästä ja siihen on ihan oikea syykin, mut eise haittaa :)
Sit toinen juttu, mulla on tarkoitus saada tämä Suomen kirjoitukseni kuntoon, ku se on päässy rapistuun aika pahasti..
Totta on, että ympäristö muovaa kulloistakin käyttäytymistä - ihan tiedostamattakin.
Mutta myös tiedostettua oman käyttäytymisen "muokkausta" on. Ystäviä seuratessa olen huomannut suurimmat erot siinä, miten ja millaisia ollaan omien lasten kanssa, töissä tai nais-/miesporrukalla saunoessa. Erot saattavat olla aika suuriakin.
*nickin vaihto ei välttämättä ole takin kääntämistä. sehän voi olla kuin suojaväri tai nahan luonti*
varmasti tapahtuu; mutta ainakin omasta puolesta uskallan väittää kuuluvani tuohon ympäristön muovaamaan porukkaan. Olen töissä ja niissä asioissa kirjoittaessa tuttujenkin kanssa hieman asiallisempi - mutta hyvien ystävien kanssa löytyy jostain se vallaton minä (onneksi kuitenkin iän karttuessa hieman seestynyt), joka myös kotioloissa on vallitseva nauruineen ja touhuineen.
Kiitos Seijasini tuosta mietintämyssyn ilmaan heitosta - jatkan asian tuumintaa tässä vastuullisen vanhemman roolissa lopunpäivän touhissa muksujen ehdoilla. HUS aurinkoon lepäilemään ja nauttimaan Upeasta elämämme aurinkoisesta päivästä :D :D
on paras palkka. Junnuikäisen halaus ja suukko poskelle pelastaa harmaankin päivän...
Itse koen olevani eniten oma itseni ja kaikkein vapautunein lasten kanssa touhutessani...
*ensin poikain huone järjestykseen; sitten nauttin hyvillä mielin loppupäivän keinussa ja lasten kanssa grillaamisesta*
vaimon kanss niin rooli on selvä!
ole mitään roolia.Olen mikä olen.
roolia tämäkin,vissiin
Viivi ja Wagner
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135228772485.gif
eli ihminen välillä omana itsenään täällä.
Välillä pääsee huumori esiin,mutta niin ettei se toivottavasti kuitenkaan loukkaa ketään.
Muuten livessä olen ihan oma itseni,Äiti,suhteessa se toinen osapuoli.
Töissä en vedä mitään roolia,en myööskään missään muualla.
Miksi edes pitä vetää jotain tiettyä roolia?
Asiallisuus se toki on työssä tärkeintä.
Niin myös live-elämässä.Toki siihen liittyy pilke silmä kulmaan.
Sehän tekee elämästä elämisen arvoisen.
en ainakaan myönnä sitä, en ainakaan tietoisesti.
Täällä kirjoittelen omana itsenäni... muuallakin olen oma itseni.
Roolit eivät ole kuin näytelmäsuorituksia, ne istuvat tiukasti persoonassa. Suhteessa lapsiini korostuu äidin hoivavietti, olen tuki, turva, syli ja olkapää. Lasten mukaan samaan aikaan maailman vahvin, pelottomin ja pehmein :)
Töissä olen asiallinen, kaikkien kanssa yhteistyöhön kykenevä, kuitenkin jollain tapaa virallisemman oloinen kuin kotona. (Lasten arvio, kun ovat joskus olleet mukana.)
On ihmisiä, joilla on tietoisesti hyvinkin erilainen julkinen rooli ja vapaa-ajan rooli. Ympäristön odotukset ja paineet ja/tai oman itsensä suojelu ajavat tähän. Useimmiten muovaamme käyttäytymistämme kuitenkin huomaamattamme, ja jos meillä ei ole tarvetta tietoiseen eri puoliemme piilottamiseen tai korostamiseen, tuskin kiinnitämme huomiota koko asiaan.
*rooleista ajatellaan usein kielteisesti; tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole ollenkaan kyse näytelmästä ja näyttelijöistä. vaan psykologisesta jutusta; miten muovaamme käytöstämme eri tilanteissa, erilaisten ihmisten joukossa*
Tässä elämän kiertokoulussa.
Itse en voi sano,en muuksi muutu.
Ehkä tietoisesti,tai tahtomattani muutun joka päivä.
Opin uusia asioita,hyödynnän niitä työssäni,miksi ei myös työni ulkopuolella.
Elämämmehän on kasvua aikaa,vauvasta aikuiseksi.
vahuuteen asti niihin jokaiseen elettyyn päivään sisältyy sitä kasvua,Henkistä myöskin.Miten me ihmiset osaamme käyttää nitä hyödyksemme on asia erikseen.
kahta samanlaista päivää ei ole.
kahta saman muottiin valettua ihmistä ei ole.
Hyvä niin,mielestäni erilaiset ihmiset ovat elämän rikkaus.
jokaisesta ihmisestä opimme jotain uutta.
käytämmekö niitä oppia hyödyksemme se on eriasia.
Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä.
Positiivisuudella tässä elämässä pärjää todella pitkälle.
Se kantaa suurta hedelmää mukanaan.
Aurinkoista päivää myös sinulle:))
persoonallisuus ovat yllättävän pysyviä ominaisuuksia. Ne määrittävät käyttäytymistä, mutta eivät estä kehittymistä ja uuden oppimista.
*Vertauskuvaa käyttäen; koiran karvat eivät muutu, mutta uusia temppuja opitaan kaiken aikaa, pentuiästä vanhuuteen saakka.*
...olen omanlaiseni yksilö tänäänkin, miksi muuttuisin, koska näyttelijänlahjoja minulla ei ole.
Mutta täällä koneen takana sanailen kyllä, koska täällä olen "larpannut" itseni nickin suojaan, -olisiko tää sitten jotain "piilonäyttelemistä"???
*kikattaa ja tirskuu*
tajunnanvirtaa... ollaan vähän rohkeampia kuin kasvotusten. Sanotaan sekin, mikä kahvipöydässä nielaistaisiin viime hetkellä takaisin.
*mä en osaa kikattaa... mutta hymy on jatkuvassa käytössä. se ei taida kuulua sinne saakka?*
Nickin alta paljastuu mielipiteitä, joka taas kertoo siitä "nickistä" jotain, vaikkei nickiä kukaan tuntisikaan :)
Kaunista sunnuntaita sinulle, Daria :)
...se on ollutkin, tämä sunnuntai täällä, lämmintä ja aurinkoa aivan riittämiin. Kiitos siitä :D
Muuten, asiasta kukkaruukkuun, lukiessani joskus näitä ketjuja ja samalla sun kirjoituksiasi, se sun kirjoituskieli on jo kehittynyt hurjasti :D
*Ei näytä kieltä, vaan hymyilee*
kertoo sinustakin. Koska nicki on tavallaan yksi rooli, vaikka kirjoittaisit omana itsenäsi. Se ei siis ole irrallinen osa sinua...
*vaikka kirjoittaisit vain kuvitelmaa, se kertoisi siitä, miten haluaisit, toivoisit tai pelkäisit asioiden olevan...*
täällä... taikka jossakin muualla... ;)))
Niin ja teuve vaan kaikille... pitkästä....
piiiiitkästä aikaa... ;DDD Niin...
Olen ihan oma itseni...
olen tilanteessa missä tahansa... ;)))
Sillä roolit... on vaan eräitä ja tiettyjä varten... tämä ei siis koske minua silloin... ;)))
Hali pitkästä aikaa *ruts*
Olipas napakka hali... Mystis... ;)))
*vastaan haliisi... mutta hellästi*
kaikille mitä ne haluu,ja joillekin mitä ne ei haluu.