Aattelin kysellä teiltä,onko kellään ollu vastaavaa kun meillä,on ollu jo kohta vuos ja yheksän kuukautta.
Meijän likka ei nimittäin nuku öisin.Nukahtaa kyllä illalla kohtalaisen hyvin,nukkuu pari tuntia ja sitte se huuto alkaa.Tätä on nyt kestäny melkeen koko ajan.On juostu lääkäreillä,pidetty unikoulua eikä mikään auta.Onkos teillä vastaavia juttuja,kertokaa ihmeessä.Korvissa on tuubit,eikä oo tulehduksia ollu tuubituksen jälkeen ja ne laitettiin puolen vuoden ikäsenä.On käyty lastenlääkäreillä,eikä mitään vikaa löydy,käytetään Hyla maitoa,mut ei siitäkään oo mitään tehoo ollu.On koitettu nukuttaa vieressä ja omassa sängyssä,nyt on keinot ja hermot aika loppu.
Päikkärit menee hyvin,nukkuu ihan hyvin.Tyttö täyttää nyt kohta vuos ja yheksän kuukautta eikä kovin montaa yötä oo nukkunut.Jos jollain on jotain ideoita tai oma lapsi on ollu samanlainen tai on ollu joku vika,niin tietäis ruveta neuvolasta kyselee,jos pääsis johki tutkimuksiin,kun sielläkään ei oikeen ketään ota kantaa koko asiaan,tulee semmonen olo,että ne luulee että tuo nyt liiottelee...Mutta kun tytön isoveli on nukkunut aina niin hyvin,niin on niin outoa kun toinen on tuollanen huutaja ja aina vielä öisin.Eikä se oo mitään hiljasta itkua kun neiti antaa palaa oikeen kunnolla ja karjuu aina kurkku suorana.Olkaa niin kilttejä,jos teillä on ollu samanlaista,niin vastailkaa ja antakaa vinkkejä,että sais ruveta nukkumaan öisin...
Meijän likka ei nimittäin nuku öisin.Nukahtaa kyllä illalla kohtalaisen hyvin,nukkuu pari tuntia ja sitte se huuto alkaa.Tätä on nyt kestäny melkeen koko ajan.On juostu lääkäreillä,pidetty unikoulua eikä mikään auta.Onkos teillä vastaavia juttuja,kertokaa ihmeessä.Korvissa on tuubit,eikä oo tulehduksia ollu tuubituksen jälkeen ja ne laitettiin puolen vuoden ikäsenä.On käyty lastenlääkäreillä,eikä mitään vikaa löydy,käytetään Hyla maitoa,mut ei siitäkään oo mitään tehoo ollu.On koitettu nukuttaa vieressä ja omassa sängyssä,nyt on keinot ja hermot aika loppu.
Päikkärit menee hyvin,nukkuu ihan hyvin.Tyttö täyttää nyt kohta vuos ja yheksän kuukautta eikä kovin montaa yötä oo nukkunut.Jos jollain on jotain ideoita tai oma lapsi on ollu samanlainen tai on ollu joku vika,niin tietäis ruveta neuvolasta kyselee,jos pääsis johki tutkimuksiin,kun sielläkään ei oikeen ketään ota kantaa koko asiaan,tulee semmonen olo,että ne luulee että tuo nyt liiottelee...Mutta kun tytön isoveli on nukkunut aina niin hyvin,niin on niin outoa kun toinen on tuollanen huutaja ja aina vielä öisin.Eikä se oo mitään hiljasta itkua kun neiti antaa palaa oikeen kunnolla ja karjuu aina kurkku suorana.Olkaa niin kilttejä,jos teillä on ollu samanlaista,niin vastailkaa ja antakaa vinkkejä,että sais ruveta nukkumaan öisin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
Vaikea kenenkään on tuollasessa neuvoa...
Mutta tuli vaan mieleen että oletko kokeillut jättää päiväunia pois? Jos yöllä sitten unettaisi paremmin.
Kaikki lapset kun ei tarvitse päivä unia.=)
On kokemusta, ja tuntui, että itsekin liki valvoin 6 vuotta , sillä kolmesta kaksi lastani olivat juuri tällaisia. Ja kolme vuotta täytettyään se loppui, kuin ihme.
Keinoja , jotka auttoivat, olivat kylpy illalla ja hieroin heidät uneen.
Ei mitään makeaa illalla auttoi, ovat kaikkiruokaisia ja ilta mannapuuro oli hyvä.
Unilelut , joista sanoin, että älä huuda nalle kin herää yms.
Älä ajattele , että olet huono äiti. Minuakaan eivät neuvolassa uskoneet kun kerroin, lastenlääkäri sanoi topakasti, että kyllä terve lapsi nukkuu hyvin ja tarpeeksi, turha siitä on valittaa.
Onneksi on tämä netti, täällä voi kohdata vertaistukea. Koeta jaksaa, uskon , että se tilanne aikaa myöden koraantuu.
Yksi lapsistani oli yötäpäivää-huutaja. Kun lapsi oli noin vuoden vanha, sain neuvon viedä lapsi yöksi luotettavan henkilön luokse. Näin tein. Kylässä lapsi ei huutanut ja seuraavana yönä kotona en noussut imettämään vaan lasta hoiti isä.
Niin meni pari yötä ja jossain vaiheessa huuto loppui. Siitä on jo niin kauan, lähes 20 vuotta, etten muista menikö pari päivää vai pari viikkoa, mutta muistan, että se auttoi meitä.
Tätäkin kannattaa yrittää.
Meidän tyttö nyt kolme ja risat, ensimmäiset 1 1/2 vuotta meni PÄIVÄT huutaessa, illalla nukkumaan meno huutamisen kautta ja uneen vasta kun voimat oli loppu (niin oli vanhemmillakin). Unipsykiatri kävi kotona ja ensimmäinen mikä tehtiin niin unilelu rajattiin vain yhteen - eikä siitä saa lähteä ääniä. Sitten alkoi kuukauden unikoulu kotona jonka jälkeen kaikki ollut aika hyvin verrattuna aikaisempaan tosin vuosi sitten päikkärit oli ongelmana, ei auttanut vaikka ne jätti väliin - huutaminen vain alkoi kaksi tuntia aikaisemmin. Kokeile päikkäreiden pois jättämistä jos et ole vielä kokeillut. Tämä psykiatri sanoi että meidän tyttö on "ärsyke herkkä", piti tossut jalassa kävellä kun se nukkui ja säikkyi kaikkia ääniä vauvasta lähes kahteen ikävuoteen asti. Nyt ihan villi tapaus ja nukkuu yöt tosi hyvin, oikea duracell eikä pelkää mitään (ihan kun mitään ei olis tapahtunut). Itkemiseen emme keksineet mitään syytä, kaikkea yritettiin mutta mikään ei auttanut. Minusta tuntuu että jotkut vauvat huutavat huutamisen ilosta vuoden tai kaksi - onhan se todella hermoja raastavaa vanhemmille, kestäkää vielä...kyllä se loppuu mutta muistakaa ottaa vapaata itsellenne. Me emme tajunneet ja se kostautui tyhminä riitoina - "etäännyimme" toisistamme henkisesti että seksuaalisesti. Nyt sitä paikkaillaan... Tsemppiä!
Meillä on myös sama ongelma. Lapsi nyt 1,6 vuotta. Meillä auttaa jonkin verran, että on säännöllinen päivärytmi ja kannattaa varata iltaisin tunti lapsen kanssa olemiseen ja rauhoittumiseen ennen iltapalaa ja nukkumista. rutiinit ovat ihan hyviä eli saman kaavan kautta nukkumaan. Itse olen selitellyt yöhuutamisia sillä, että lapsella on hyvä mielikuvitus. Eli yöllä elää päivän tapahtumat uudelleen. Koittakaa jaksaa...
vyöhyketerapiaa! auttaa koliikkiin, nimimerkillä kokemusta on.
Meillä oli lapsilla pienestä asti omat täysmittaset sängyt. Ensin vaan patja lattialla, kun pelkäs et ne tippuu siitä. Itse asiasssa pojalla, nyt 3v., on sellanen 120 senttiä leveä sänky ja tytölle hankittiin tuossa iässä kerrossänky. Mutta samaan sänkyyn on hyvä sitten isän tai äidinkin nukahtaa, kun alkaa väsyttää liikaa sängystä toiseen vaihto, ja lapset ei herää liikaa huutamaan. Kyllä ne nytkin taitaa heräillä, mutta ei tarvi alkaa huutamaan, kun on turva vieressä.
Hei Susanna,
minulla on 5 vuotias poika joka valvotti n.2 vuotta. Pojalla on ylivilkkaushäiriö joka ilmeni vauvana valvomisena ja levottomuutena. En voinut mennä äitiysloman jälkeen töihinkään koska en ollut koskaan nukkunut yöllä. Meillä valvotaan edelleen jonkin verran. Pojan nukahtaminen saattaa kestää kolmekin tuntia.
Elämä alkoi helpottua kun tajusin muutaman pikkuniksin joita olen käyttänyt hänen kanssaan siitä lähtien. Tässä pari vinkkiä:
Vietä säännöllistä elämää. Tarkoittaa säännöllisiä ruoka-aikoja ja säännöllisiä nukkuma-aikoja. Selvitä ristiriidat ja erimielisyydet ennen nukkumaan menoa. Juttele lapsen kanssa ennen nukkumaan menoa. Hiero, laula, lue.
Aloita rauhottuminen nukkumaan ainakin tuntia ennen (pesut, yöpuku, juttelu jms.) Nämä kaikki toimii hyvin. Koita olla hermostumatta (vaikeaa joskus käytännössä)Muista hoitaa myös itseäsi. Anna jonkun muun hoitaa tyttöä ja lepää. Näin jaksat sitten taas valvoa hermostumatta muutaman yön.
Tsemppiä!