”Tätä tää elämä on.” Huokaan ja potkaisen portailla olevaa pikku kiveä. On kaunis kevät päivä, pitkästä aikaa. Mutta silti olen istunut siinä kohdassa jo kauan ja miettinyt asioita. Painan pääni vielä kerran käsiini ja heilautan pitkät punertavat hiukseni niskani taakse ja lähden hitaasti raahustamaan kohti kaupunkia. Pyyhin kadulla vielä viimeisiä kyyneliäni poskiltani ja tarkistan auton sivupeilistä, että olen suhtkoht elävien kirjoissa.
”Mitä painajaista..” Sihahdan vihaisesti ja potkaisen kadulla olevia hiekoitus kiviä, jotka lentelevät autojen kylkiin. Mieleni olisi tehnyt huutaa, kiljua, pomppia ja hakata puita. Olin vihainen, TODELLA vihainen. Kiroilin itsekseni ja kävelin katua hitaasti eteenpäin ja potkien välillä hiekoitus hiekkaa. Puuskutin, kiroilin ja pompahtelin välillä tasajalkaa purkaakseni vihani ja tuskani johonkin. Mutta ei, ei mikään tuntunut auttavan minua. Ei kertakaikkiaan mikään!
”Lopultakin…” Huokaisin ja istuin pehmeälle hiekkarannalle katselemaan merelle. Linnut lauloivat korkealta ja tietenkin kovaa, onhan nyt kevät. Lokit nauroivat ja kaartelivat veden yllä. Lintujen telmiminen sai hymyn kasvoilleni, hetkeksi aikaa. Sitten muistin taas asiani miksi halusin tulla tänne. Pääni painui hitaasti maata kohden ja kyynel vierähti toiselle poskelleni. Huokaisin syvään ja nostin katsettani hiukat, että näin meren liplattavat aallot ja kauniit valkoiset kaartelevat linnut. Ei, nekään eivät enää piristäneet minua. Painoin pääni käsiini ja itkin. Tunsin kuinka ihmisien katseet porautuivat selkääni, mutta en jaksanut välittää. En nyt, nyt oli muut asiat mielessäni.
En tiedä kuinka kauan siinä itkin, mutta luultavasti kauan. Ainakin puseroni hihat olivat aivan läpi märät. Kunnes tunsin käden olkapäälläni ja hellän silityksen hiuksissani.
”Mira, mitä sä täällä yksin olet….” Entinen poikaystäväni Jesse oli kyykyssä takanani.
”Mira, onko jokin hätänä.. Miksi sä itket?” En pystynyt sanomaan mitään vaan painauduin Jesseä vasten ja halasin häntä kovasti. Kai hän nyt sen huomaa, että jokin on hätänä kun yksin täällä olen ja itken. ….
_______________________________________________
Kommentteja… Ette tiedä vielä pää juonta mikä tulee vielä vastaan, mutta sanokaas rehellisesti että kannattaako edes jatkaa eteenpäin.
”Mitä painajaista..” Sihahdan vihaisesti ja potkaisen kadulla olevia hiekoitus kiviä, jotka lentelevät autojen kylkiin. Mieleni olisi tehnyt huutaa, kiljua, pomppia ja hakata puita. Olin vihainen, TODELLA vihainen. Kiroilin itsekseni ja kävelin katua hitaasti eteenpäin ja potkien välillä hiekoitus hiekkaa. Puuskutin, kiroilin ja pompahtelin välillä tasajalkaa purkaakseni vihani ja tuskani johonkin. Mutta ei, ei mikään tuntunut auttavan minua. Ei kertakaikkiaan mikään!
”Lopultakin…” Huokaisin ja istuin pehmeälle hiekkarannalle katselemaan merelle. Linnut lauloivat korkealta ja tietenkin kovaa, onhan nyt kevät. Lokit nauroivat ja kaartelivat veden yllä. Lintujen telmiminen sai hymyn kasvoilleni, hetkeksi aikaa. Sitten muistin taas asiani miksi halusin tulla tänne. Pääni painui hitaasti maata kohden ja kyynel vierähti toiselle poskelleni. Huokaisin syvään ja nostin katsettani hiukat, että näin meren liplattavat aallot ja kauniit valkoiset kaartelevat linnut. Ei, nekään eivät enää piristäneet minua. Painoin pääni käsiini ja itkin. Tunsin kuinka ihmisien katseet porautuivat selkääni, mutta en jaksanut välittää. En nyt, nyt oli muut asiat mielessäni.
En tiedä kuinka kauan siinä itkin, mutta luultavasti kauan. Ainakin puseroni hihat olivat aivan läpi märät. Kunnes tunsin käden olkapäälläni ja hellän silityksen hiuksissani.
”Mira, mitä sä täällä yksin olet….” Entinen poikaystäväni Jesse oli kyykyssä takanani.
”Mira, onko jokin hätänä.. Miksi sä itket?” En pystynyt sanomaan mitään vaan painauduin Jesseä vasten ja halasin häntä kovasti. Kai hän nyt sen huomaa, että jokin on hätänä kun yksin täällä olen ja itken. ….
_______________________________________________
Kommentteja… Ette tiedä vielä pää juonta mikä tulee vielä vastaan, mutta sanokaas rehellisesti että kannattaako edes jatkaa eteenpäin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi on oikein hyvä! Jatka ihmeessä!
Ihan mukava tarina. Mitäs vielä?
Jatka vaan. Kuulosti kivalta. Kirjotusvirheitä hiukan, mutta...sehän ei haittaa. Eli jatka vaan.