Aivan, kuullostakoon hullulta, mutta tottahan tämä on. Olen 17 vuotias nuorukainen, ensi vuonna 18. Ensin luulin kaiken piikkittelyn olevan sitä ns. "äidin huolenpitoa", ja samoin yhtäkkiä tulleiden rajoituksienkin. Kuitenkin huomasin pikkuhiljaa että tämä ei voi olla oikein, ei edes omalta äidiltä voisi odottaa tälläistä. Esimerkkinä:
Äitini mielestäni olin lihonut kauheasti, sain kuulla asiasta paljon haukkuja ja vaateostokset hänen kanssaan olivat yhtä helvettiä. ("Herran jumala, sunhan vatsa täyttä läskiä..yms.") Viimeinen tippa oli kun hän pakotti terveyskeskukseen lääkärin puheille ja raskaustesteihin. Kyllä, se voi kuullostaa huvittavalta, mutta itsetuntoni alkoia säröilemään. Lääkäri itse sanoi etten missään nimessä saisi laihduttaa yhtään tai olisin alipainoinen. Mutta äitini mukaan hän valehteli vain jotta saisin paremman mielen. (auts).
Olen myös seurustellut tällä hetkellä vähän päälle vuoden ajan vuotta vanhemman kanssa. Pian äitini alkoi kontroloimaan suhdettamme. Hän yrittää eristää meidät ja kieltää tapaamasta. Tähänkään ei ole oikeasti syytä koska pokaystäväni on aina käyttäytynyt tosi fiksusti, isänikin on sitä mieltä mutta ei uskalla nousta sitä ns. äitiäni vastaan. Jos itkien pyydän häntä lopettamaan kaikki ilkeydet hän suuttuu kuinka aikuinen nainen viitsii märistä ja lopulta molemmat vanhempami ovat huutamassa minulle. En todellakaan ymmärrä, jos hän pitää minua "aikuisena" naisena, miksi tämä kaikki paha? Mielestäni en ole tehnyt yhtään mitään minkä takia luottamus olisi mennyt tai viha kasvanut? Millä tavalla tästäkin pääsisi?
Olen yrittänyt keskustella todellakin asiallisesti, mutta hänellä ei ole kiinnostusta puhua tai kuunnella asiasta..
Äitini mielestäni olin lihonut kauheasti, sain kuulla asiasta paljon haukkuja ja vaateostokset hänen kanssaan olivat yhtä helvettiä. ("Herran jumala, sunhan vatsa täyttä läskiä..yms.") Viimeinen tippa oli kun hän pakotti terveyskeskukseen lääkärin puheille ja raskaustesteihin. Kyllä, se voi kuullostaa huvittavalta, mutta itsetuntoni alkoia säröilemään. Lääkäri itse sanoi etten missään nimessä saisi laihduttaa yhtään tai olisin alipainoinen. Mutta äitini mukaan hän valehteli vain jotta saisin paremman mielen. (auts).
Olen myös seurustellut tällä hetkellä vähän päälle vuoden ajan vuotta vanhemman kanssa. Pian äitini alkoi kontroloimaan suhdettamme. Hän yrittää eristää meidät ja kieltää tapaamasta. Tähänkään ei ole oikeasti syytä koska pokaystäväni on aina käyttäytynyt tosi fiksusti, isänikin on sitä mieltä mutta ei uskalla nousta sitä ns. äitiäni vastaan. Jos itkien pyydän häntä lopettamaan kaikki ilkeydet hän suuttuu kuinka aikuinen nainen viitsii märistä ja lopulta molemmat vanhempami ovat huutamassa minulle. En todellakaan ymmärrä, jos hän pitää minua "aikuisena" naisena, miksi tämä kaikki paha? Mielestäni en ole tehnyt yhtään mitään minkä takia luottamus olisi mennyt tai viha kasvanut? Millä tavalla tästäkin pääsisi?
Olen yrittänyt keskustella todellakin asiallisesti, mutta hänellä ei ole kiinnostusta puhua tai kuunnella asiasta..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sulla kannattaa kaantya isasi puoleen kun aiti ei oo kotona ja yrittaa saada hanet ymmartaa taa juttu. Sitten kun olet kahdeksantoista olet vapaa menee minne vaan. Mie en kattelis vanhemmilta moista hetkeekaan vaan muuttuisin itse ihan kauheeks nuoreks ja siina olis vanhemmilla miettimista...