Sain graduni valmiiksi kolmessa kuukaudessa. Tein töitä aamusta iltaan lähes aina kun se oli mahdollista ja varsinkin loppuvaiheessa. Nyt olen valmistunut, mutta en tajua että se on ohi. Tuntuu kuin mitään ei olisi saavuttanut. Mutta sanon vaan, että ison työn saa kyllä tehtyä nopeastikin, kun vaan siihen ryhtyy tosissaan. Laita välitavoitteita ja pidä niistä kiinni niin kyllä onnistuu!
Tsemppiä!
Tsemppiä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
turhan isona peikkona sitä itsekkin pidin.
Heti jättämisen jälkeen tuli mieleen että tuota ja tuota kohtaa olisi pitänyt vielä hieroa.
Mut tärkein on se että se on jätetty ja hyväksytty.
Nyt muutama kk valmiina tuntuu jo niin etäiseltä, silleen se menee...
Melko lailla samassa ajassa tein omani, yötä päivää kirjottelin ja sekoilin sen kanssa, mutta tosiaan ei tunnu yhtään että se olis valmis, ts. ei ole mitään jes -fiilistä missään vaiheessa tullut. Sitä paitsi musta on kauheaa lukea sitä, kun tuntuu, että tuon ja tuon olisi voinut kuitenkin tehdä vielä paremmin...
Mutta itse en osaa arvostaa tätä "saavutusta" yhtään.
Jos gradun tai muun opinnäytteen tehtyään tietää, miten se olisi oikeasti pitänyt tehdä, työ on täyttänyt tarkoituksensa: on tapahtunut oppimista.
Ei opinnäytekään ole muuta kuin vain yksi oppimisprosessi muun opiskelun joukossa, tosin vain kohtalaisen mittava.
Kyllä sitä nopeasti saa tehtyä jos viitsii ja tietää mitä tekee. Kyllä minäkin sain neljässä kuukaudessa 50 sivua. Nyt jäljellä on muutama ongelma, johon en ole keksinyt kolmessa vuodessa ratkaisua, vaikka olen kysynyt alan johtavilta asiantuntijoilta apua.