Pakko saada purkaa tätä mun tilannetta johonkin, sillä ehkä muiden näkemykset saisivat minut tekemään päätöksen tulevaisuuteni suhteen.
Kirjoitin tosiaan tänä keväänä ylioppilaaksi, sain sellaiset magnan paperit. Hain opiskelemaan yliopistoon ainetta, josta olen haaveillut jo yläasteajoista. Viime talven aikana mietein vakavasti myös muita ammatteja, mutta jotenkin vaan en osannut luopua tuosta pitkäaikaisesta unelma-alastani. Pääsykokeisiin lukeminen ei innostanut, mutta siitä huolimatta onnistuin saamaan opiskelupaikan yliopistosta.
Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että opinnot ko. alalla eivät enää kiinnosta ollenkaan, ja pitkä välimatka opiskelukaupunkiin (yli 500km) ahdistaa. Vanhempieni puolelta tunnen lisäksi painostusta, sillä he tietysti olettavat että otan vastaan YLIOPISTO-paikan. Tuntuu aivan typerältä lähteä täysin tuntemattomaan kaupunkiin ilman minkäänlaista opiskelumotivaatiota pelkästään vanhusten toiveiden vuoksi...
Minusta taas tuntuu siltä, että haluaisin pitää välivuoden, jonka jälkeen hakisin ensi kevään haussa johonkin toiselle alalle. Välivuotta en ole ajatellut lusmuilla, vaan sen sijaan olen miettinyt esimerkiksi talouskoulua tai työntekoa. Olisiko siis parempi kuitenkin ensin kokeilla opiskelua yliopistossa, vai pitää suosiolla välivuosi???
Kirjoitin tosiaan tänä keväänä ylioppilaaksi, sain sellaiset magnan paperit. Hain opiskelemaan yliopistoon ainetta, josta olen haaveillut jo yläasteajoista. Viime talven aikana mietein vakavasti myös muita ammatteja, mutta jotenkin vaan en osannut luopua tuosta pitkäaikaisesta unelma-alastani. Pääsykokeisiin lukeminen ei innostanut, mutta siitä huolimatta onnistuin saamaan opiskelupaikan yliopistosta.
Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että opinnot ko. alalla eivät enää kiinnosta ollenkaan, ja pitkä välimatka opiskelukaupunkiin (yli 500km) ahdistaa. Vanhempieni puolelta tunnen lisäksi painostusta, sillä he tietysti olettavat että otan vastaan YLIOPISTO-paikan. Tuntuu aivan typerältä lähteä täysin tuntemattomaan kaupunkiin ilman minkäänlaista opiskelumotivaatiota pelkästään vanhusten toiveiden vuoksi...
Minusta taas tuntuu siltä, että haluaisin pitää välivuoden, jonka jälkeen hakisin ensi kevään haussa johonkin toiselle alalle. Välivuotta en ole ajatellut lusmuilla, vaan sen sijaan olen miettinyt esimerkiksi talouskoulua tai työntekoa. Olisiko siis parempi kuitenkin ensin kokeilla opiskelua yliopistossa, vai pitää suosiolla välivuosi???
Vastaukset 6
Vanhimmat
aineita,kieliä ja sellasta,vaikkapa se ruotsi,ehkä enkku tms....saahan sitä ihminen mieltään muuttaa. Jos piät välivuoden,on taas vaikeempaa.
Teet niitä hanttijuttuja ja käyt töissä vaikkapa kouluissa sijaisopena tienaamas rahaa.
Omasta mielestäni kannattaa aloittaa opiskelut ja katsoa miltä se opiskelu alkaa vaikuttaa. Ensimäisen vuoden aikana olisi mahdollista suorittaa ainakin yleisopintoja joita voi sisällyttää mahdollisen toisen alan tutkintoon. Lisäksi näkisi onko yliopisto-opiskelu kiinnostavaa ylipäätänsä.
Talouskoulu on mielestäni vain väliaikainen ratkaisu ja työpaikan löytäminenkin saattaisi olla helpompaa yliopistopaikkakunnalla. Paljon helmpompi olisi yliopiston sisältä käsin miettiä toista opiskelualaa kuin ulkopuolelta ja valmistautua uusiin pääsykokeisiin. Sitä paitsi ei se opiskelupaikan saaminen seuraavana keväänä ole niin varma juttu koskaan sillä uusia ylioppilaita on taas iso joukko hakemassa.
Onko kiinnostus todella oikeasti lopahtanut, vai onko kyse pelästyksestä elämänmuutosta, vierasta kaupunkia ja uutta elämäntilannetta kohtaan?
Jos olet alasta haaveillut jo yläasteelta ja sen kiinnostavuudessa ei ole sen isompia syöksykierteitä ollut, on aika outoa jos se ykskaks selittämättömästi häviää juuri kun saat alalta opiskelupaikan.
Kyse on sinun elämästäsi, ei vanhempiesi. On toki hyvä kuunnella vanhempien neuvoja ja mielipiteitä, sillä he ovat nähneet jo vähän useamman kulman taakse, mutta loppukädessä sinä teet itsestäsi parhaimmalta tuntuvan ratkaisun, eikä se saa perustua jonkun toisen painostukseen tai käsitykseen siitä, mikä sinulle on oikein.
Ja kuitenkin: hait tälle tietylle alalle, luit ehkä jonkin verran pääsäreihin, ja ilmeisesti taidat soveltuakin sinne, jos kerran vähällä lukemisella pääsit sisäänkin.
Sinulla on vielä jonkin aikaa miettiä mitä teet: istu itsesi kanssa alas ja pohdi mistä yhtäkkinen kiinnostuksen puute voisi johtua. Tietäisitkö yhtään, mitä alaa lähteä ensi vuonna hakemaan? Kokisiko sekin ala kiinnostuksen katoamisen heti opiskelupaikan saamisen jälkeen? (Melkein veikkaan, että jos et olisi nykyistä opiskelupaikkaa saanut, olisit todennäköisesti hakenut ensi vuonna uudestaan!)
Yliopisto ei tee ketään autuaaksi, eikä nykyään enää työllistetyksikään. Tee päätös sen perusteella mikä itsellesi on hyväksi, mutta uskalla puhua siitä ihmisille, ja keskustele avoimin mielin asiasta vanhempiesikin kanssa. Kuuntele rauhallisesti heidän kantansa ja perustelunsa, ja muista esittää omasikin.
Entäpä jos olisit täysin ulkopuolinen, miten neuvoisit samassa tilanteessa olevaa nuorta?
Jos tilanne on kovin ahdistava ja stressaava, sinun ei välttämättä tarvitse luopua opiskelupaikastasi. Voit aina kokeilla lykkäyksen hakemista, mutta perustele se hyvin, ja hanki lääkäriltä siihen todistus.
Anteeksi pitkä viesti, toivottavasti tästä oli kuitenkin jotain hyötyä. Iloa ja kepeyttä elämääsi, ei se maailma tähän kaadu, ja sinun siipesi kantavat kyllä.
Ota paikka vastaan ja opiskele vaikka vapaita sivuaineita tai kieliopintoja.. Vuoden aikana ehdit varmasti tutustua muihinkin aineisiin ja sitten sinulla on jo jotain kursseja valmiiksi suoritettuina..
Entä jos et pääsekään yliopistoon enää seuraavana vuonna.. Tuskin se, että oot nyt tullut valituksi, takaa että tulet ensi vuonnakin valituksi.
Siitä olen tismalleen samaa mieltä että teet niin kuin itse haluat, mutta ota kuitenkin huomioon se ettei sinun tarvitse lukea sitä ainetta yhtään kurssia mihin oot nyt hakenut..
olet sisään päässyt ja opiskelu on Suomessa ilmaista.
Mielesi on muuttunut jo kerran, saattaa se muuttua vielä toisenkin kerran.
Ajattele, että se vuosi yliopistossa on se välivuosi.
Joskus vielä kadut, ellet edes kokeile.
Lisäisin tähän keskusteluun oman huomioni siitä, että yliopisto-opiskelujen myötä myös sosiaalinen elämä muuttuu. Ainakin itse sain uusia kavereita paljon ja parhaimmat kokemukset/ muistot ovat kerääntyneet juuri yliopistoajoilta! Eli olen samaa mieltä muiden kanssa..ehdottomasti kannattaa mennä kokeilemaan, ainakin vuodeksi. Luulen, että sua on alkanut vain hieman jännittämään turvalliselta kotipaikkakunnalta muutto.:)