Voi te tulevat rippileireille pakotetut/haluavat. (Annan kyllä kaiken kunnioitukseni niille, jotka leirille menevät oikean uskonsa puolesta) Mielestäni leirille meneminen (esim.) näistä syistä on täyttä paskaa: "Äiti pakotti menemään", "ku kaikki kaveritkii o siellä, voidaa ehkä ottaa kaljaa mukaa ja sinne tulee komeita poikii/söpöjä tyttöjä"
Itse en olisi halunnut mennä leirille ja siitä itkien sitten vanhempien kanssa väiteltiinkin. Olisin tietenkin voinut yksinkertaisesti jättää menemättä, mutta vastaiskuksi valitsin kalliin leirin. Leiri oli kuitenkin mukavampi kuin luulin, mutta rippileiri vastustukseni on edelleen yhtä vahva. Ja todellisuudessa raha meni hukkaan; uskoon en tullut.
Leirillä salaa naureskelin muille (tässä tapauksessa tytöille), ketkä itkivät Jumalan mahtavuutta ja rakkautta, komean pojan sen heille kerrottuaan. Kyllähän sitä uskoa alkaa löytyä kun oikein kaivaa...
Mikä sen rippileirin tarkoitus nykyään oikein on, kun leiriltä löytyy enää vain kavereita (niin ja sitten se usko jonka joku toinen sinulle kädestäpitäen kertoo, mikä kestää ehkä viikon mielessä..)? Kuinka moni nuori menee rippileirilli USKON takia? Pois tuollaiset turhat rituaalit!
Itse en olisi halunnut mennä leirille ja siitä itkien sitten vanhempien kanssa väiteltiinkin. Olisin tietenkin voinut yksinkertaisesti jättää menemättä, mutta vastaiskuksi valitsin kalliin leirin. Leiri oli kuitenkin mukavampi kuin luulin, mutta rippileiri vastustukseni on edelleen yhtä vahva. Ja todellisuudessa raha meni hukkaan; uskoon en tullut.
Leirillä salaa naureskelin muille (tässä tapauksessa tytöille), ketkä itkivät Jumalan mahtavuutta ja rakkautta, komean pojan sen heille kerrottuaan. Kyllähän sitä uskoa alkaa löytyä kun oikein kaivaa...
Mikä sen rippileirin tarkoitus nykyään oikein on, kun leiriltä löytyy enää vain kavereita (niin ja sitten se usko jonka joku toinen sinulle kädestäpitäen kertoo, mikä kestää ehkä viikon mielessä..)? Kuinka moni nuori menee rippileirilli USKON takia? Pois tuollaiset turhat rituaalit!
Vastaukset 8
Vanhimmat
yhen viikonlopun jossai muual ku paikallise siwan ees kännäämäs
kun en leirille halajanut mennä.
Syitä miksi kävin rippikoulun olivat kaksi sanaa: "pakko" ja "raha". Tuohon aikaan kyllä uskoin Jumalaan, mutta sillä ei ollut yhtään tekemistä asian kanssa. Olen näes aina vastustanut valtionkirkkoa(mme)...
Rippikoulusta itselleni ei tullut kuin 1 hyvä muisto ja loput olivatkin tylsiä. Rippijuhlatkin olivat lähes täyttä kärsimystä.
Oli siellä nyt melko hyvää ruokaa tarjolla!
On erilaisia ihmisiä ja erilaisia syitä mennä riparille, sehän on selvää. Jotkut menee, koska he uskovat, jotkut taas menee sinne vasta tutustumaan uskontoon, kun taas joillakin on hinku mennä sinne kavereiden takia, yms.
Tossa tuli oltua just isosena yhdellä leirillä, ja kyllä siellä ainakin oli ihan selkeesti sellanen hyvän kokonen "uskovien" porukka, joille ripari ei varmaankaan ollut turha. Ja he muuten olivat oikein mukavia & hauskoja ihmisiä, joten pois kaikki hihhulistereotypiat..
Toki oli myös liuta heitä, joilla oli ihan muut syyt, mutta mä en usko, että ripari olisi heillekään turha ollut. Ei ripari nyt sentään mikään 100% käännytysleiri ole, siellä voi löytää paljon muutakin itsestään kuin uskon. Siinä hiljentymisen ja itsetutkiskelun lomassa voi vaikka löytää ja hoksata itsestään vaikka mitä..
"hiljentymisellä" uskovaisten rituaaleja ja "hoksaamisella" kirkon opetusten "hoksaamista"?
Viestisi vaikuttaa sisäsiittoiselta "hyvin menee, kaikki jatkuu" -selittelyltä.
Totuus on, että viikon jakso on niin lyhyt aika ihmisten elämässä, että koko rippikouluhössötyksellä ei ole merkitystä kuin teille uskovaisille - se on ainoa kerta, kun pääsette totaalisesti pakottamaan elämäntapanne nuorten elämään.
Mitä mieltä olisit, jos sinut käskettäisiin viikoksi vaikkapa ufouskovaisten leirille heidän elämäntapaansa opettelemaan? Suostuisisko ihan vaan siksi, että sielläkin saisit "hiljentyä ja harrastaa itsetutkiskelua"?
No mä ainakin äskettäin siellä leirillä tajusin tosi tajuamisenarvoisen asian, joka ei oikeastaan mitenkään liittynyt uskontoon.. Siellä vaan sattui olemaan otolliset olosuhteet sellaisen tajuamiseen.
Rippikoulu valmistaa kofirmaatioon, joka on julkinen vakuutus siitä, että uskoo kirkon uskontunnustuksen kaikkine kummallisuuksineen. Peruskoulussa käytetään satoja tunteja ns. oman uskonnon opetukseen (ainakin yli 200 tai 300 tuntia), joten kirkon oman rippikoulu ei välttämättä anna paljoa uutta. Jos uskonnon opetuksen sijaan olisi tunnustukseton ja laaja-alaisempi elämänkatsomustieto katsomusaineena, kirkon oman rippikoulun merkitys kasvaisi. Rippikoulussa varmistetaan se, että nuori (tai aikuinen) periaatteessa titää, mitä julkisesti menee vakuuttamaan omasta uskostaan..
Todellisuudessa monikaan konfirmaatiossa ei rehellisesti kerro mitä oikeasti uskoo, vaan tilaisuus koetaan tyhjänä rituaalina. Minusta on kuitenkin huono lku aikuisuuteen päin, jos menee julkisesti valehtelemaan omita ajtuksistaan, jos sanoo uskovansa vaikka ei usko (esim. ruumiin ylösnousemukseen ja neitseestä syntymiseen).
vahingollisia nuoren itsetunnon kehitykselle. Tiedämme, että avoimet ihmiset ovat voimakkaita ja onnellisia. Salaisuudet, pienetkin, syövät itsetuntoa ja kierouttavat nuoren ihmiskäsitystä. Valehtelyn hyväksyminen on epätervettä. Kukaan ei ole täysin terve, mutta ainakin minä haluan lasteni olevan mahdollisimman terveitä.