Tämä varmasti ärsyttää monia, mutta otan sen
riskin keventääkseni omaa mieltäni.
Saan jatkuvasti kuulla monelta eri taholta, siis
lähinnä työkavereilta ja sukulaisilta ja
nettitutuilta ym. "ei-niin-kovin-
varteenotettavilta" arvostelijoilta, että minun
pitäisi K-I-R-J-O-I-T-T-A-A. Kirjoita sitä,
kirjoita tätä, sulla on sana hallussa ja sitä
rataa. Samaa sanoi ammatinvalintapsykologi, "olet
kaikessa muussa korkeintaan keskitasoa, mutta
kiellellinen lahjakkuutesi"...
No niin, tiedän, että siellä jo monella sapet
nousevat kurkkuun ja päässä pyörii ajatuksia,
että "tuo tuossa yrittää tärkeillä". Mutta näin
ei todellakaan ole, sillä en itse koe omaavani
minkäänlaisia erityisiä kirjallisia lahjoja.
Kirjoitan vain päiväkirjaa ja kerran vuodessa
joulusadun, siinä kaikki.
Kirjoittaminen - siis novellien, runojen tms. -
tuntuu minulle pakkopullalta. Minulla ei ole
siihen inspiraatiota! Miksi sitten valitan täällä
enkä unohda koko asiaa? Syynä on se, että olen
luova persoona ja minulla on jatkuvasti tarve
ilmaista itseäni. Se tarve ilmenee lähinnä haluna
PIIRTÄÄ. Siihen minulla ei kuitenkaan ole
minkäänlaisia lahjoja, ja tuntuu siltä, että
pitäisi oppia kanavoimaan tuo luomisen halu
kirjoittamiseen, eikä piirtämiseen. (En
todellakaan ole vaatimaton kun sanon etten osaa
piirtää, kuvaamataidon numero tuiki tavallinen 8
todistuksessa).
Mutta mistä sen kipinän kirjoittamiseen
löytäisin?
Usein piirtäessä minulle nousee mieleen jokin
tarina, ja joskus kirjoitan siitä katkelman
piirroksen taustapuolelle. Muutaman kerran olen
koettanut laittaa koko tarinan paperille, mutta
kirjoittamisessa ei ole sitä luomisen iloa joka
on piirtämisessä. Ehkä vikana on ankea tietokone
jonka ääressä selkä puutuu, en tiedä. Toinen
mahdollinen syy on se, että kun kuvittelen
kirjoittavani jollekin muulle kuin itselleni,
kirjoittaminen muuttuu vaikeaksi. Päiväkirjaan on
helppo suoltaa kymmenen sivua tekstiä päivässä,
mutta kun ajattelen, että joku muu lukisi
tekstiäni, kirjoittaminen muuttuu
takkuilevaksi. "Onkohan tämä lauseyhteys nyt
ymmärrettävä", "kirjoitanko liian
monimutkaisesti" ja niin edelleen.
*POHJATTOMAN SYVÄ HUOKAUS*
Miksi te kirjoitatte? Mistä saatte siihen
kipinän, vai kirjoitatteko vain
jääräpäisyyttänne, paremman tekemisen puutteesta
vai miksi? Ja onko teillä muita luovia
harrastuksia kirjoittamisen lisäksi? Te "uudet
päätalot", jotka harrastatte kirjoittamista,
jaksatte varmasti vastata tähän vuodatukseeni
hiukan pitempisanaisestikin, eikö niin?
riskin keventääkseni omaa mieltäni.
Saan jatkuvasti kuulla monelta eri taholta, siis
lähinnä työkavereilta ja sukulaisilta ja
nettitutuilta ym. "ei-niin-kovin-
varteenotettavilta" arvostelijoilta, että minun
pitäisi K-I-R-J-O-I-T-T-A-A. Kirjoita sitä,
kirjoita tätä, sulla on sana hallussa ja sitä
rataa. Samaa sanoi ammatinvalintapsykologi, "olet
kaikessa muussa korkeintaan keskitasoa, mutta
kiellellinen lahjakkuutesi"...
No niin, tiedän, että siellä jo monella sapet
nousevat kurkkuun ja päässä pyörii ajatuksia,
että "tuo tuossa yrittää tärkeillä". Mutta näin
ei todellakaan ole, sillä en itse koe omaavani
minkäänlaisia erityisiä kirjallisia lahjoja.
Kirjoitan vain päiväkirjaa ja kerran vuodessa
joulusadun, siinä kaikki.
Kirjoittaminen - siis novellien, runojen tms. -
tuntuu minulle pakkopullalta. Minulla ei ole
siihen inspiraatiota! Miksi sitten valitan täällä
enkä unohda koko asiaa? Syynä on se, että olen
luova persoona ja minulla on jatkuvasti tarve
ilmaista itseäni. Se tarve ilmenee lähinnä haluna
PIIRTÄÄ. Siihen minulla ei kuitenkaan ole
minkäänlaisia lahjoja, ja tuntuu siltä, että
pitäisi oppia kanavoimaan tuo luomisen halu
kirjoittamiseen, eikä piirtämiseen. (En
todellakaan ole vaatimaton kun sanon etten osaa
piirtää, kuvaamataidon numero tuiki tavallinen 8
todistuksessa).
Mutta mistä sen kipinän kirjoittamiseen
löytäisin?
Usein piirtäessä minulle nousee mieleen jokin
tarina, ja joskus kirjoitan siitä katkelman
piirroksen taustapuolelle. Muutaman kerran olen
koettanut laittaa koko tarinan paperille, mutta
kirjoittamisessa ei ole sitä luomisen iloa joka
on piirtämisessä. Ehkä vikana on ankea tietokone
jonka ääressä selkä puutuu, en tiedä. Toinen
mahdollinen syy on se, että kun kuvittelen
kirjoittavani jollekin muulle kuin itselleni,
kirjoittaminen muuttuu vaikeaksi. Päiväkirjaan on
helppo suoltaa kymmenen sivua tekstiä päivässä,
mutta kun ajattelen, että joku muu lukisi
tekstiäni, kirjoittaminen muuttuu
takkuilevaksi. "Onkohan tämä lauseyhteys nyt
ymmärrettävä", "kirjoitanko liian
monimutkaisesti" ja niin edelleen.
*POHJATTOMAN SYVÄ HUOKAUS*
Miksi te kirjoitatte? Mistä saatte siihen
kipinän, vai kirjoitatteko vain
jääräpäisyyttänne, paremman tekemisen puutteesta
vai miksi? Ja onko teillä muita luovia
harrastuksia kirjoittamisen lisäksi? Te "uudet
päätalot", jotka harrastatte kirjoittamista,
jaksatte varmasti vastata tähän vuodatukseeni
hiukan pitempisanaisestikin, eikö niin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirjoituksesi ei ärsytä. Eikö mielen keventämisen
pitäisikin osaltaan innoittaa kirjoittamaan?
En pidä sinua tärkeilijänä tuon perusteella, mitä
kirjoitit.
Vaikka sinulla olisikin kirjallisia lahjoja,
eivät toiset lahjakkaat arvostelisi sinua
tärkeileväksi. Sen tekisivät tyhmät ja
liittoutuisivat kenties yhdessä nujertamaan
parempaansa.
Mielestäni kielellinen lahjakkuus on vasta
suuntaa antava. Pitää sitä olla sanottavaakin.
Itse arvostan sisältöä. Oma sanottavani liittyy
vaikeiden, traumaattisten asioiden
selvittämisyrityksiini ja kirjoitan paljon.
Toisten ihmisten antamasta aiheesta
kirjoittaminen on vaikeampaa, mutta voisi olla
hyödyllistä. Esimerkiksi kirjoittajakurssin
suorittaminen lisää kirjallisesti sanomisen
taitoa.
Itsensä ilmaiseminen on tärkeää ja sama kai se
on, miten sen tekee. Sisäinen kuiskaaja saattaa
olla hyvä opastaja. Itsetunto vahvistuu
itseilmaisun myötä.
Kirjoittaminen ja piirtäminen ovat minullakin
eniten esille tulleita taipumuksia, vaikka en
olekaan muuta kuin harrastaja. Vuosi sitten
huomasin itsellenkin yllätykseksi olevani aika
hyvä muotoilemaan eläimiä.
Innoitus minulle tulee ajatellessani
vastaanottajia, joita ovat lapset ja joille teen
esim. sarjakuvia omista tekemisistäni ja
ajatuksistani. ( juuri ja juuri saa selvän mitä
kuvt esittävät ) Olen omin silmin nähnyt, että
sarjakuvani ja tekstit niissä ovat tärkeitä.
Luuletko, että taiteilla olisi joku tärkeämpi
tehtävä kuin tuottaa elämys vastaanottajalle?
Kirjoittamiseni saa voimansa elämäni
tukehtumisesta ja lapsuuden arvojen
kadottamisesta. Ajatellessani elämääni ja
huokaillessani eräitä pahoja jälkiä, joita se on
jättänyt, kirjoittamiseni on paineiden purkamista
ja toivoa, että jotkut asiat menettäisivät
voimansa ja tulevaisuudessa olisi enemmän valoa.
Edistyminen lisää uskoani kirjoittamisen voimaan
ja antaa halun jatkaa.
Luulen, että kyllä sinäkin löydät itsestäsi
innoituksen tai kipinän kirjoittamiseen. Eikö
usein tunnukin sille, että tekisi mieli sanoa
jotain vaikkapa uutisten johdosta?
Rehellisyydestä itseä kohtaan syntyy paljon.
Siitä, että piiskaa itseään kuin mustalainen
hevosta ( siihen aikaan kun mustalaisilla ei
ollut asuntoa !!) ei paljon synny muuta kuin
kapinaa.
Jos selkäsi ei kestä tietokoneen ääressä
istumista, tiedän keinon:
Näytön voi asentaa sängyn yläpuolelle ja
näppäimet saa siihen ulottuville sopivasti
kirjoittaaksesi makuulla. Olen nähnyt siten
asennetun tietokoneen. Pitää tietysti olla
vempaimet, joilla se ripustetaan.
Ainakin tuo kirjoittamasi on selkeää luettavaa ja
siinä on asiaa, niin, että älä turhaan huokaile.
Vastaan lopuksi, että:
- Voi olla, että innostava juttuseura lopettaisi
halun kirjoittaa.
Itse huomaan joskus itsessäni pakonomaista
tarvetta kirjoittaa ja päätä huimaavia
insipiraatioita ja innostusta mikä vie muun
mennessään... laatuni ei ole ehkä niin hyvä (ks.
Hei! Olen pahin painajaisesi).
Kirjoituskurssit voisivat olla hyvä vaihto ehto.
Niiltä saa myös inspiraatiota
Luin kirjoittamasi painajaisen. Kirjoitin sinne
perään muutaman sanan.
Jos tietokoneen edessä istuminen ja naputtelu ei
tunnu hyvältä, niin sä voisit hankkia jostain
sanelukoneen ja luonnostella tarinasi sille.
Ajatusvirtaa on paljon helpompi purkaa
sanelukoneelle.
Minulla käy aina joskus niin että päässä on
kamalasti ideoita, valmiita lauseita, mutta
sitten kun istun tietokoneen ääreen, niin pää
tuntuu yhtäkkiä tyhjältä, enkä saa asiaa
kirjoitettua...
kirjoita muille. Kukaan joka kirjoittaessaan miettii, miltä tämä ja tämä näyttä vierain silmin, ei ole sitä mitä minä kutsun kirjailijaksi. Koko jutun ideahan on kirjoittaa itselleen? Ja sitten joskus, ehkä, julkaista jotain, jos siltä tuntuu. Itse en osaa yhä edelleenkään kirjoitaa koneella, kirjoitan aina käsin, ja sitten, uudelleenkirjoitusvaiheessa siirrän tarinan koneelle. Se on ehkä hitaampaa, mutta ainakin kirjoittamisen nautinto pysyy. Minä uppoan kirjoittamiseen, ei siinä ole aikaa miettiä miten joku lause rakentuu, sen saa miettiä esilukijani. Minua juoni kuljettaa niin nopeasti että heikompia heikottaa. Mutta mitenkään erityisen lahjakas en ole. tekstejäni on toki julkaistu, mutta ei missään oikeasti arvostettavassa paikassa. Tulen sitten tälle palstalle kertomaan, jos joskus saan oman kirjani julkaistuksi.
Jooh.. en väitä olevani kirjailijaguru, mutta yritän silti...
Vinkki 1: Valvo myöhään, (gurut valvovat koko yön), mieluiten tietokoneen ääressä. Aamuun mennessä olo alkaa olla varsin outo. Kuuntele sitten jotain musiikkia, lue jotain tai tuijota vain seinään (heh). Sitten tyhjennä sumea tajuntasi koneelle, kirjoita mitä mieleen tulee ja ala sitten editoimaan tajunnanvirtaasi järjellisiksi runoiksi, mietelauseiksi, tarinanpätkiksi... Minä kirjoitn ensimmäiset runoni suunnilleen tällä tavalla. (Kuukausi sitten... -nimim. "vanha tekijä") Saattaa toimia -tai sitten ei. Kokeile, et menetä kuin yhdet yöunet.
Vinkki 2: Katsele ja kuuntele. Pidä aistisi tarkkana. Tee havaintoja. Tutki esineitä ja paikkoja. Tarkkaile miten reagoit johonkin asiaan, mitä siitä tulee sinulle mieleen. Opettele ajattelemaan tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Kyseenalaista tavallisia asioita. Asia on näin, mutta entäs jos se olisikin toisella tavalla?
Vinkki 3: Tietokone voi auttaa huonosta piirtokädestä karsiviä.. tosin ei 8 mikään huono numero ole. Hiirellä piirtäminen on vaikeaa, mutta tärkeintä onkin luova efekteillä leikkiminen... Voit tietysti skannata luonnoksia paperilta ja käsitellä niitä tai piirtää ns. piirtotabletilla. Jos hankit digikameran voit ryhtyä postmoderniksi valokuvataiteilijaksi...
Vinkki 4: Nyysseissä on kirjoittamisryhmä: sfnet.harrastus.kirjoittaminen. Jos et voi käyttää newsreaderia, ryhmää voi lukea myös osoitteissa www,fourtalk.net, groups.google.com ja www.mailgate.org.
Minäkin jaksan aina välillä haaveilla kirjailijan "urasta" (Suomessa tuskin elää fantasian/scifin kirjoittamisella). Ikävä kyllä kirjan kirjoittamiseen ei ole ollut aikaa, enkä tiedä tuleeko olemaankaan, koska en halua luopua muista harrastuksistani. Novelleja ja runoja voisi ehkä kirjoittaa, mutta siihenkään en tunne sisäistä pakkoa. Ehkä olen päässyt hieman vieraantumaan kirjoista. Pitänee korjata tilanne joululomalla.
Koita kehitellä jotain, jokainen on aloittanut kaikessa jostain. Että sellaista elämänviisautta tällä kertaa.
Istun tietokoneen ääressä... Musiikki soi, jalkani hakkaa tahdissa musiikin, valot eivät vain
loista kasvoille sankarin.
Sammutan musiikin.
Nyt kuuluu vain hljainen aivojeni tikitys.
Tik Tak Tik Tak Tik Tak...
Kunnes, *huokaus*. Huono idea.
Taas alkaa tikitys.
Tik Tak Tik Tak Tik Tak...
Aaaaah!!! Sisimpäni huutaa! Pulssini nopetuu, katsekontakti häviää...
Herään pimeässä huoneessa.
Vai onko se huone?
Pääni tuntuu aivan tyhjältä, yritän löytää katkaisijaa...
En näe mitään, silmäni kaipaavat valoa.
Istahdan sängylleni, vai seisonko minä?
Mikä minua oikein vaivaa?
Kysymykset pommittavat päätäni, ja se sattuu.
Liu´utan jalkaani hieman, vai kävelenkö minä?
Mitä tämä on?
Paha uniko?
Pilaileeko joku?
Alan miettimään...
Ja sama tuskallinen tikitys valtaa mieleni...
Tik Tak Tik Tak Tik Tak...
Ja se jatkuu...
ja jatkuu...
ja jatkuu...
se jatkuu niin kauan kuin haluan.
Miksi en lopeta miettimistä?
Olenko tulossa hulluksi?
Tik Tak Tik Tak Tik Tak...
Apua! Minähän mietin taas!
Lopulta herään paratiisissa!
Ah mikä jumalainen valo!
Tänne olen aina halunnut, tänne olen halunnut matkustaa!!!
Istahdan kivelle.
Teen mitä haluan.
Kukaan ei koskaan enää määrää minua ja päätöksiäni!
Minusta luovuus on hauskaa.
Sun pitäis kirjoittaa vaan päiväkirjaa,
mutta kohota sen päiväkirjan kielellistä
ja tyylillistä tasoa vähitellen.
Jokaisen on löydettävä omin tapansa
tuottaa tekstiä. Joku kirjoittaa sängyssä
lyijykynällä joku pienessä sievässä jne...
Minusta kirjoittaminen on kivaa.
Aloitin kirjoittamalla muutaman
novellin lehtiin ( toki koulussa sain
kehuja kouluaineista). Aloin kriitikoksi
ja tuli tutuksi kustantajien kanssa.
Nyt ilmestyy jo kahdeskymmenes nuortenkirja
keväällä. Apurahoja sitten alkaa tulla
kun on päässyt julkaisemaan. Minullekin tuli esim. viime vuonna puhtaana 50 000 mk. Kirjoittaminen pitää tehdä siten, kun se luontuu parhaiten. Kaikille ei tietokone sovi ollenkaan.
Minusta sinun on hyvä lähteä siitä päiväkirjasta,
kun se luontuu sulta ja tykkäät siitä. Joskus
voi piirroskin olla stimuloiva juttu, niinkuin
sinulla näyttää olevan. Kantsii silloin piirrellä ja riipustella. Esim. Saarikoski piirteli aika tökeröitä kuvia stimulaatiomielessä. On monta muutakin esimerkkiä "töhertelijä"-kirjailijoista,
jotka suttaavat paperinsa mitä erilaisimmilla
piirroksilla. Hyvää jatkoa sulle. Jos haluut keskustella, panen tuohon anonyymimailin.
Lukisin mieluusti juttujasi, vaikka pienenkin.
[email protected]
Mulle vaan tulee sellainen "älynväläys" jostain aiheesta.. (Musiikki auttaa keksimään aiheita) Istun sitten sängyllä jonkin aikaa kirjoittamassa juttujani... Joskus saan jotain valmiiksi, joskus en... :)
Hassua,minulla oli nuorena lähes samanlainen kokemus. Kirjoittaminen oli helppoa, mutta halusin piirtäjäksi, vaikka minulla ei ollut siihen mitään lahjoja. Opiskelin sitä kuitenkin vuosia, ja opinkin piirtämään melko hyvin. Silti piirtämisestä ei koskaan tullut samanlaisesta kuin kirjoittamisesta. Siitä ei koskaan tullut helppoa ja sujuvaa.
Myöhemmin kuitenkin löysin kirjoittamisenkin ilon. Se onnistui vasta kun vapauduin muiden odotuksista, ja kirjoitin vain itselleni.
Tein kirjoittamisesta nettisivut, jos siitä olisi apua:
www.kirjoittaminen.flowinglife.net
Piirtämisen opettelu ei kuitenkaan mennyt hukkaan, siitä on iloa ja se opetti minua kirjoittamisessakin. Tein toiset sivut yleisestä luovuudesta, jos haluat kokeilla sitäkin puolta:
www.luovuus.flowinglife.net