Ihmisellä on nämä tärkeät viisi aistia,näkö,kuulo,maku,tunto-ja hajuaisti.
Kerrotaan naisen kuudennesta aistista,onko se intuitio,sisäinen aavistus?Onko sinulla sitä?
Onko sitä miehillä?Kuka tunnustaa/tunnistaa?
Minkä aistin koet tarkeimmäksi itsellesi?
Mistä aistista sinun olisi vaikeinta/ pahinta luopua?
Voin laittaa kysymyksieni tähden tähän kuulumattoman aforismin;"Niin kauan kuin kyselet ja ihmettelet,et ehdi vanheta.";)
Kerrotaan naisen kuudennesta aistista,onko se intuitio,sisäinen aavistus?Onko sinulla sitä?
Onko sitä miehillä?Kuka tunnustaa/tunnistaa?
Minkä aistin koet tarkeimmäksi itsellesi?
Mistä aistista sinun olisi vaikeinta/ pahinta luopua?
Voin laittaa kysymyksieni tähden tähän kuulumattoman aforismin;"Niin kauan kuin kyselet ja ihmettelet,et ehdi vanheta.";)
Vastaukset 27
Vanhimmat
samaa, keksimättä vastausta.Sisareni menetti aikuisiällä näkönsä, koettanut kuvailla sitä miten aistit korvaavat toisensa.
Näkö : ettten näkisi rusottavan taivaan värejä, tyyntä järvenpintaa johon kuu peilautuu, syksyn värejä, ilmettä lapsen kasvoilla oivalluksen hetkellä , vapauttavaa hymyä ,silmäin pilkettä , lastuja laineilla , tyrskyjä kalliota vasten, valon ja varjon leikkiä , timantteja hangella , jää kukkasia , salamoita ...
En näkisi että katsovat kivettömin kasvoin ohitseni , sääliviä katseitä , vahingoniloa , likaisia loskaisia katuja, roskaisuutta , tärvelytyä luontoa , liian nuoria yksinkulkijoita, ....
Kuulo : en kuulisi kevätpuron solinaa , linnunlaulua , tuulen huminaa, ukkosen jylinää , koskien pauhua , lapsen ensi naurua...
En kuulisi pahoja puheita , tylyjä sanoja , vihan kirskuntaa , turhaa hälinää , humalaista örinää...
Maku : en maistaisi mansikkaa , huulten hunajaa...
Ei maistuisi katkera kalkki , karvasta ei mikään olisi, kaikki olisivat hyviä kokkeja..
En tuntisi huulten nukkaa , vilvoittavia tuulia , lämpöä auringon tai toisen ihmisen, kyyneliä poskillani ,veden hyväilyä..
Kuinka laaja on tunto ?
Ilo, viha ,rakkaus, myötätunto, kipu, tuska , yksinäisyys, riemu, syyllisyys...
Haju : miltä tuoksuukaan maa sateen jäljiltä, suopursut, rantamintut, ahomansikat, hiitenkorvat koivussa , heinät seipäällä , kostea sammal, kynnetty pelto , saunan lämmitys , nuotiomakkara , pakkasilma , meren ranta , puhdas iho , lapsen poski...
Saisin unohtaa märkivät haavat , likaiset ihmiset ja asunnot , kaikki hajuvedet ruuhkabussissa , pakokaasut , ummehtuneet lätäköt , raadot tienpielesä , täysinäiset roska-astiat...
Kuulo ja tunto vahvistuvat näönmenetyksessä , maku ja haju täydentävät siten myös korvaavat toisiaan.
Tuntoaisti on näemmä minulle tuntemattomin, hajut voi muistaa , mutta millä seuraavaksi aistisi palaneen käryn, siis varoituksen vaarasta ?
Intuitiolle ei ole vara nauraa tai väheksyä, se on otettava niin kuin sen tuntee.
Johtuuko vuorokauden ajasta ettei ole vastausta.
Kirjoitit aisteista lähes kaikenkattavasti - mielestäni - siis perusasiat. Olet hyvä kirjoittaja, minä en ole ja vähäiset kommenttini ovat lyhykäisiä.
Itselleni tärkein aisti on tietenkin näkö; en osaa kuvitella itseäni sokeana. Toiseksi tärkein aistini on tuntoaisti, muut ovat vähäisempiä.
Onnekseni kaikki aistini ovat tallella, mutta kuka huomispäivästä tietää.
Luulen, että ilman kuulo-, haju-, ja makuaistia pärjäisin kyllä.
makuaistista, koska siihen vaikuttavat myös haju- ja näköaistit. Onneksi ei tarvitse valita, koska se tehdään puolestani, jos sellainen tulisi ajankohtaiseksi. ;))
Voin vain yrittää pitää huolen, että käytän kaikkia aistejani, jotta ne kaikki säilyisivät mahdollisimman toimivina loppuun asti.
Yläpuolella oleva kirjoitus pysähdytti ajattelemaan. Kiitos mielenkiintoisista ajatuksistanne ja hyvästä aamuhetkestä!
Uudenlainen kuuloelämys pysähdytti viime viikolla: 14 m/s -tuulessa pysähdyimme ystäväni kanssa kuuntelemaan tuulen aikaansaamaa musiikkia viljapellon laitaan. (Alkuperäinen pydähdyksen syy oli ihan toinen.) Huomasin, että eri viljalajeista syntyi erilainen ääni, samoin ojanpientareen hennot heinät ja kukat sekä takana oleva sekametsä antoivat omat sointunsa ilmaiseen luonnon konserttiin. Kaikesta siitä sai nauttia vain pysähtymällä hetkeksi - ja sen me teimme. Suosittelen.
Tarkistin vielä matkan jatkuessa, että eri viljalajeilla oli erilaiset äänet. Mielenkiintoinen ilmiö, johon kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin aktiivisesti kiinnittänyt huomiota.
Intuitiosta: olen monesti joutunut toteamaan, että sen mukaan olisi kannattanut toimia.
Iloitaan kaikista aisteistamme ja kaikista niistä nautinnoista, joita ne meille tarjoavat. Ihanaa, että ne (vielä) toimivat! ;)))
näköäni en haluaisi menettää.
jossa vanha sokea mies oli tehnyt kaikkia keksintöjä ja asui yksin?
Jos oli,en nähnyt ohjelmaa,mutta kuulin siitä.Oli koskettanut.
asiasta,aisteista.
Näin kun ajattelee ,ei voi kuin olla kiitollinen,että on kaiken tämän saanut.
Käsittämättömiä asioita joita pidämme yleensä niin tavanomaisina,ettemme edes huomaa niitä.
Näin se on,yleensä vasta huomaa tärkeän menetyksen jos se puuttuu,varsinkin jos sen kokee aikuisiällä.
Kyky tuntea on tavattoman huimaava,tarkoitan kosketusta,mutta myös sisällä minuudessa koettavia asioita.
Ystäväni puoliso koki sairauden myötä tuntoaistimuksensa kadonneen.Nimenomaan tunteen tajun,ei iloa,ei surua,ei tuskaa,ei kykyä itkeä,ei nauraa.
Käsittämätön asia.
Halusivat avioeron, kun mikään ei tuntunut miltään.
Tuoksut pysyvät aina,muistan oman ekaluokalla olevan ominaistuoksun ja uuden penaalinhajun.
Mitä näen juuri nyt;aurigon valon heijastaman pellon ja lintuja,kukkia erivärissä,puita,kuulen ne myös jos avaan oven tai ikkunan.
Join juuri aamukahvin,maku,tuttu aromi,joka alkaa päivän.
Uskon,että kuudes,se intuitio, on hyvinkin herkkä tavoittamaan näkymättömän kosketuksen.
Taidamme olla todella ihmeistä tehty?
tunnen näkymättömän lämmön ja yhteenkuuluvaisuuden kanssanne;"Niin kaunis on maa ja korkea taivas...."
"Elämälle kiitos
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain lyhtyä kaksi, kun niillä katson, erotan selvään kirkkaan ja mustan, korkean taivaan, sen tähtisen pohjan, läpi ihmisjoukon puolison, jonka tahdon.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä kuulon leveän virran, se imee öin ja päivin liverryksen, laulun, hylyn, naputuksen, haukun, sateen pauhun
ja ne hellät äänet, joilla minua kutsut.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Sain siltä äänen ja kirjainten muodon. Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään nimet äidin, veljen ja valon heittää sille tielle, jota yksin kuljet.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Jalat, joilla kuljin uuvuttavat matkat kaupunkien halki, poikki lammikoiden, arojen ja hiekan, vuorien ja soiden, lattiasi poikki, pihas puutarhoiden.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Se sydämen antoi, joka ilosta takoo, kun kasvavan huomaan ihmisen taidon, kun pahasta irti näen hyvän ja aidon, kun silmies syvää kirkkautta katson.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon, kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun. Niin erotan selvään onnen ja tuskan, jokaisen laulun läikkyvän pohjan, yhteisen laulun, jota itsekin laulan.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon."
Violeta Parraa mukaellen
Paloma
sanoitetuista lauluista.Voiko sen sanoa toisin?Ei.
Joutunut joskus työni puolesta "kokeilemaan", miltä tuntuisi olla kuuro tai sokea, ja tuntuisi kauhealta menettää jompi kumpi..Intuitio on minulla ehkä kypsynein, ja voin hyödyntää sitä monessa :) Enkä luopuisi siitä :)
kokeilla,eikä makuaistia eikä hajuaistia,koska ne kuuluvat tuntoon.
Itse olen myös työni vuoksi ollut ns."pimeässä baarissa",kokeilemassa mitä olisi olla sokea.
Huone oli totaalisen pimeä,musta ja tarjoilijoina oikeasti sokeat nuoret ihmiset.
Myönnän,että olin aluksi lievässä paniikissa.Tunne,että menettäisin näköni oli melkein todellinen.
Helpotuin,kun pääsin pois.Jotkut ovat eläneet konkreettisesti pimeässä koko ikänsä,eivätkä ole mitenkään katkeria,mutta vaikeampi on varmaan sopeutua jos menettää aikuisiällä näkönsä.
On joskus hyvä pysähtyä miettimään, etteivät kaikki aistimme ole itsestäänselvyyksiä.
Kauniisti kirjoititte noista ihmisen aisteista.
Menen taas elokuussa näkövammaisten leirille ja printtasin muutamia runojanne. Kiitos teille kaikille. Sopiiko se teille, että esitän tänne laittamianne runoja näkövammaisille vanhuksille?
Kuulovammaiset sanovat, että mieluummin menettäisivät näkönsä kuin kuulonsa ja näkövammaiset ja sokeat sanovat menettävänsä mieluummin kuulonsa kuin näkönsä. Neliraajahalvauspotilailla on iloa kuulosta ja näöstä, mutta he eivät pääse omin avuin liikkumaan.
Äitini on näkövammainen (silmänpohjan kostearappeuma) ja hän aina sanoo, että on niin ihanaa kun pääsee vielä kävelemään. Näkövammaisilla on oma kirjasto, josta tuodaan aina kasetteja ja CD levyjä. Monet kirjat on luettu kaseteille ja CD levyille. Se on todella hienoa palvelua.
Kuka tahansa voi menettää milloin tahansa jonkun aisteistaan tai liikuntakykynsä. Ollaan kiitollisia jokaisesta päivästämme.
Kiitos syvällisestä keskustelusta ja ihanista ajatuksistanne ja runoistanne teille kaikille.
"onneksi niillä näkee".Olet kirjoittanut galleriaasi.Samoin minulla.Ruskeat silmät joilla näen.
Värillä ei varmasti ole väliä silloin kun on kysymys näöstä!
Olen lapsena jo,ollut kiinnostunut ns.erilaisuudesta.Miksi?En tiedä,enkä tässä rupea analysoimaan.
Leikin jo lapsena liikuntakyvyttömien kaksosten kanssa,nuorena kuljin kuurojen poikien mukana.
Ammatissani olen samoin kuin sinäkin,ollut erilaisten vammaisten kanssa,nuorten ja vanhojen.
Jos minun viesteissäni on jotain mitä voit viedä leirillesi ,niin poimi kaikki,mikä siltä tuntuu.
Olen ajatellut,että sitten kun kaikki on himmentynyt tässä elämässä,niin että on jo lähdön aika,ehkä kosketuksen vielä viimeiseen asti tuntee,jos silloin joku silittäisi kättä,hiljaa ja hellästi.Itse tein sen isälleni.
Ps.Poikani soitti äsken kun kirjoitin tätä ja kertoi,että hänen muusikko-opiskelijakaverinsa on leikattu,kasvain päässä,kaikki meni hyvin,mutta tuli aivoinfarkti ja kaveri on teholla koomassa.Ikä 20 vuotta.
Sanoja ei aina löydä.
On todella järkyttävää kun nuorelle ihmiselle käy noin. Toisaalta nuoret voivat yllättäen toipuakin. Vien rukousaiheena tuon kertomasi jutun ystävilleni ja laitan tekstiviestejä rukousaiheeksi tuon nuoren puolesta. Tuollainen järkyttää myös aina ystäväpiiriä. Olen työssäni ja seurakunnan tilaisuuksissa nähnyt monenlaisia iloisiakin yllätyksiä. Toivoa on niin kauan kuin on elämää. Siunausta teille kaikille.
Jos ajan liikenteessä, näkö on tärkein, jos en näe niin kohta korviin kuuluu rytinää. Jos en kuuntele konsertissa, joku kohta tunnen kun joku tönii minut hereille ja ilmoittaa että tilaisuus on ohi ja on aika poistua. Jos keittiössä en haista mitään, viimeistään palaneen hiilen maku ilmoittaa että paistoaika oli tällä kertaa liian pitkä. Jos en tunne mitään, viimeistään palaneen käry ilmoittaa että nojaan kuumaan levyyn liedellä. Jos en maista mitään, viimeistään viidennen vesilitran juomisen jälkeen huomaan että chilipippuripurkin kansi oli pudonnut sisällön myötä kastikkeeseen.
Ja jos kuudes aisti ei toimi, viimeistään parikymmentä vuotta avioliittoa kertoo että valinta oli tällä(kin) kertaa väärä.
...jos....hyvä näin.
Pitää ihan uteliaisuudesta kysäistä:oletko kuorsannut konsertissa?Jos,niin mistä musiikista se johtui?
Ehdotan,että yrität Guinnessin ennätyskirjaan;viiden vesilitran juominen peräjälkeen on aika hyvin?Mutta jos olet nielaissut chilipippuripurkinkannen paikkasi löytyy Taikurina tai vatsahuuhtelusta.
Lohduksi;eikö nykyaikana parikymmentä vuotta samaa taulua katsellessa saakin jo välillä kyllästyä?
Huom.en kyllä yhtään tiedä miten juttuni liittyi aloitettuun aiheesen?=/
eivät olleet, mutta ajattelin että joka aistista pitää joku erityinen hyöty olla, vaikka toisetkin aistit kyllä auttavat aikanaan tilanteen haltuun ottamisessa. Konsertissa en ole vielä nukkunut, mutta kotona levyjä kuunnellen sellaistakin on joskus sattunut.
Purkin kannen voi löytää syömättä sitä, riittää että on syönyt tarpeeksi sen jälkeen pudonnutta sisältöä, eikä viisi litraa ollut vähimmäis- vaan enimmäismäärä, viimeistään siinä kohtaa alkaa hitaampikin epäillä jotakin.
Ja Mona Lisaa on ravattu kaukaakin katsomassa jo satoja vuosia, ehkä siksi ettei kukaan katsojista ole ollut naimisissa sen kanssa.
ovat mahtavat aistimme.
Pakko kertoa kevennystä,joka tapahtui kirkossa jossa olin konsertissa lähisukulaisen kanssa.
Mahtava pauhina,vilunväreet nostattava Bachin musiikki tempoi,vieressäni oleva sukulainen suoraan sanottuna kuorsasi sangen kovaa naisihmiseksi ja ilme oli näkemisen arvoinen.
Käyttäydyin hyvin huonosti ja epäaikuismaisesti;aloin nauraa hillittömästi,painoin pääni polvia vasten,koko penkki tärisi,toivottavasti luulivat muut minun tunnekuohusta itkeneen.
En tiedä liittyikö tämä vieressäni istuvan kuudenteen aistiin vai heräsikö hän tärinän tuntemiseen,mutta se konsertti meni minulta täysin sisäistämättä.Kuorsausta en olisi halunnut kuulla.
Aina ei voi mitään sille,mitä näkee tai kuulee,mutta kun on mahdollisuus kannattaa valita.
Mona Lisasta ei kukaan ota selvää,siksi sitä ravataankin katsomassa,että onko hän hän ,vai hän.?
Miten muuten löysit sen purkin kannen sieltä soosista?Tunnustelemallako?
ole todellisia minulle sattuneita, kunhan mahdollisuuksia mietin. Itse asiassa aika tarkka olen siitä miten ruokani laitan. Siinä on useampikin aisti valppaana samaan aikaan, melkeinpä sitä kuudetta myöten.
Kerroit vieressäsi istuvan sukulaisen nukahtaneen kesken konsertin ja kuorsanneen äänekkäästi. Onko hänellä jokin neurologinen oireyhtymä vaikka narkolepsia, jossa voi nukahtaa vaikka kesken lauseen ja vähän ajan kuluttua jatkaa lause loppuun. Onko hän lihava ja olisiko hänellä uniapnea? Onko tutkittu? Minkä ikäinen hän on? Nolo tilannehan se on jos alkaa kuorsaamaan äänekkäästi kesken konsertin, mutta jos taustalla onkin jokin sairaus??
Tuota/ei hänellä ole mitään elimellisestä haittaa tuohon suuntaan.Hän on suunnilleen ikäiseni.
Tästä ei tarvitse huolestua.Hän oli väsynyt edellisestä kulttuuririennostaan aiemmin käymisistään.
Olimme olleet ruokailemassa ja ruuan kanssa oli hyvä viini mukana kuvioissa.(Punaviini väsyttää toisia näköjään.)
Hän ei ole erityisesti Bachista väristyksiä saava,joten hän ajatteli laittaa hetkeksi silmänsä kiinni ja niin siinä sitten kävi,hän nukahti).
Mutta,täytyy myöntää,että kärjistin hieman,hän ei kuorsannut äänekkäästi,minä vain kuulin ja tönäisin hereille.
:/ ?
sinulle onkaan sattunut?Vain mahdollisuuksia mietit?;)
Olisi mukava nähdä miten suu supussa ja hippuset sormissa maustat ruokasi.
Kaikkia aisteja siinä tarvitaan ja tulos:mmmmmmmm nam.
Taitaa olla kuudes aistikin hereillä,riippuen kuka ruokailee kanssasi.
oikein nimetä tärkeintä, - kai ne keikki on yhtä tärkeitä. Yleensä ihminen huomaa terveyttä koskevat menetykset vasta kun se sattuu omalle kohdalle, - niin kai se on aistienkin kanssa.
Ei ole kuudetta aistia, luulisin niin
Pahin kai olisi näön menetys; näön puuttuminen rajoittaisi, ja vaikeuttaisi paljon elämästä selviämistä.
totta.
Mutta tuo kuudes aisti,sitä ei ole mielestäsi siis miehillä;>vai
tarkoitatko että ei kellään.?
Itse koen olevani voimakkaan intuitiivinen.
näitäkin viestejä...pisti ajattelemaan.....
Tärkein aisti minulle on ehdottomasti näkö. Toki tarvitsisin hajuaistiani, jotta voisin nauttia kukkasista, ruuasta, kumppanini "ominaistuoksusta" jne. Myöskin kuulo on minulle tärkeä, sillä nautin suunnattomasti musiikin kuuntelusta, enkä voisi elää kuulematta lasteni ääniä. Tuntoaisti on aina ollut minulle se vähäpätöisin joten vastaisin ilman muuta, että ilman näköaistia en tulisi toimeen, se on minun elämäni.
miettii mitä kaikkea sitten jäisi pois.
Ei tuntisi rakkaan ihmisen kosketusta,ei kuumaa ei kylmää,ja jos vielä tunteiden tunteminenkin häviäsi,ei iloa,ei surua,olisi sekin valtavan vaikea tilanne.
Ihmeistä ollaan tehty.Toistan lauseella itseäni."Sinä olet ihme".Kiitämisen aihetta on paljon.