onko kysyyy ystävällisesti hän... onko siitä tuskaa jos ei tiedä
onko pakko tunnustaa jos pettää
aikuinen nainen.....
212276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kumpi tuo enemmän tuskaa, tieto vai epätieto...
Parempi on ettei kerro. Aika parantaa mielen arvet.
Syytä lie ollut siinäkin, jolle tuntisi tarvetta kertoa
syyllistä puoliso!
Tulee mieleen raiskaajan puolustus: "miksi sillä oli minihame päällä?"
Kiusauksia tulee ja menee itse kullekin, pettäjä päättää, mihin suuntaan tilanteessa etenee; jääkö flirttiin ja lähtee kotiin vai...
*Jos kotioloissa on ongelmia, niitä tuskin ratkaistaan vieraissa vuoteissa Eiköhän ne ratkaisun avaimet löydy ihan muualta...*
eikä suhteessa ole mitään tunnetta, eikä tarvetta suhteen jatkuvuuteen, en kertoisi.
Se mitä ei tiedä, se ei satuta.
'turhista ei parane toista kiusata'
ja kuinka itse pystyy asiaan suhtautumaan; painaako kertomattomuus mieltä ja miten asiat suhteessa muutoin käsitellään ? Jos varsinaisen suhteen rakkaus on kunnossa eikä "hetkellinen" hairahdus tunnu miltään - en kertoisi; deletoisin sen omastakin mielestäni.
Miksi vahinkoja sattuu kuitenkin ?
Minä en ehtinyt edes pettää, kun miehelleni "kerrottiin" , että minulla on toinen.
Luulen, etten olisi edes pettänyt ja en ollut puhunut miehelleni "toisesta miehestä" mitään.
Ei ollut mielestäni syytä, koska olimme vasta keskuteluasteella ja nyt olen sitä mieltä , että siihen se olisi jäänytkin.
Mutta asian kertojalla oli varmaan syynsä, en vain tiedä mitkä?
Eli oliko vahinko?
mikä tilanne sulla on ollut.
Ihmiset on jännän ilkeitä, kun on kyse toisten ihmisten asioista, tunteista ja suhteista.
Inhoan ihmisiä, jotka luulee tietävänsä ...
eivätkä sitten oikeasti saa kuin katkeranPahanHajuisen sopan aikaiseksi.
Ei ollut vahinko Sinulla,
Sinulle tehtiin kiperä tilanne,
ennenkuin mitään oli edes tapahtunutkaan.
Tosi pahoillani olen Sinun puolestasi.
että ei ole tarvis eikä tule olemaan tarvetta pettää. Mielenkiintoinen kysymys, omatunto saattaa kalvaa.
Ensin pitäisi sopia mitä on pettäminen, vai ainoastaanko motiivi ratkaisee, teoista riippumatta?
Zen cafe on mietiskellyt samoja teemoja aikoinaan, on muuten livenä mahtava biisi (studioversio jää vähän pliisuksi)
Kannattaako tunnustaa jos pettää
pitäisikö heti kertoa
tulisiko olla, että anna mulle anteeksi
Kannattaako tunnustaa jos pettää
Vai olisiko viisaampaa et tapahtuman salaisi
ei puhuis siitä mitään siis ei hetkiin niihin palaisi
Koittais löytää syitä että seksin pystyis välttämään
Mut pitkän suhteen kuluessa se on täysin luonnollista
Kannattaako tunnustaa jos pettää
Kannattaako tunnustaa jos pettää
Viikon kestäis morkkis muttei sekään loputtomiin jatku
ja jos toinen kyselee
syytä outoon hiljaisuuteen joka kodissanne kiertää
syyttäis vuodenaikoja, tai kuukauden kiertoa
Kannattaako tunnustaa jos pettää
pitäisikö heti kertoa
kannattaako pistää koko asetelma paskaksi ja
kannattaako tunnustaa jos pettää
Vuoden päästä tuntuis ettei mitään tapahtunut eikä
juuri mikään muuttunut
ois helppo katsoo silmiin, helppo käydä saman patjan päälle
helppo nousta aamuisin
Kannattaako tunnustaa jos pettää…
Elääkseen on pakko ainakin hengittää, juoda, syödä ja hieman muutakin ;-)
Nykyisen yhteiskuntamme normeihin vaikuttaisi liittyvän sellainen piirre ettei virheitä suinkaan myönnetä ja asiat esitetään (markkinoidaan) kauniilla korulauseilla koristeltuina riippumatta todellisista tarkoitusperistä (tai tapahtumista). Jokaisen yksilön on itse ratkaistava kulkeeko virran mukana vai toimiiko omantuntonsa mukaisesti.
Tieto lisää tuskaa hänelle, mutta mites hänen tietämättömyytensä sitten... lisääkö se tuskaa sinulle? Kolkuttaako omatunto?
Ei missään nimessä. Todennäköisesti paljastaisit silloin sen hetkellisen kumppanisi, tarkemmin sanoen hänen intiimielämäänsä. Se olisi siis väärin toista osapuolta kohtaan.
Ajattele mieluummin, miten unohtumattoman nautinnon sait kokea. Ehkä se jopa lujittaa mahdollisesti rakoilevaa avioliittoa, mihin tapahtuma viittaakin.
Miksi olisi pakko? Mitä pettämistä se sitä paitsi on? Eihän siinä kukaan ole mitään menettänyt.
Kaiken lisäksi se on aika yleistä. Et taida elää nykyaikaa, kun tuollaista kyselet.
Ei kannata vaivata päätään mokomalla. Tee se uudelleen, niin ei enää tunnu niin erikoiselta.
kuka saa ? Melkoista vastakkainasettelua pääsee suorittamaan tämän keskusteluaiheen pohjalta - sopii melankoliselle suomalaiselle sadepäivänä.
Jos lähden siitä, että keskustelua käydään 40 palstalla niin en itse ehdottaisi tekemään uudelleen; jos tuosta ensimmäisestä jos itsellekin tuli "pahaolo".
On törkeää miten toisille on tärkeää päästä lokaamaan jonkun elämää - mutta on myöskin epäkypsää, ettei kulttuurimme suosi (globaalia vai kirkon patriarkkaalisuuden vaikutusta)suoraa rehellistä keskustelua kaikkine karvoineen päivineen.
Olen (kiitos naispuolisen ystäväni) totuttaunut ottamaan härkää sarvista asiassa kuin asiassa ja puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä; suhde, pettäminen (jonka rajat kyllä pitää oman kumppanin kanssa uskaltaa keskustella selkeiksi), flirttailu yms. Ja oman pään ympäryspanta ei enää kiristä siltä kohtaa ;I
Jos kertoo puhdistaa ehkä omaatuntoaan ja on itsellä helpompi elää asian kanssa.
Mutta onko sillä petetyksi tulleella helpompi elää sen pettäjän kanssa enään sen jälkeen.
Varmasti on helpompi olla kun ei tarvitse miettiä tekeekö toinen sen uudestaan, miksi petti yms.
Tarvitseeko pettäjällä olla helpompi olla tunnustettuaan petoksensa ja "saada anteeksi"?
Tarvitseeko petetyksi tulleen "antaa anteeksi" ja tunte pahaa mieltä?
Se mitä ei tiedä ei voi satuttaa.
miksi petät, jos aidosti rakastat?
Jos aidosti raKASTAT, niin tunnustat, sillä silloin ei pitäisi oll TOISELLA MITÄÄN SALATTAVAA.
eLIKKÖ JOS PETÄT ET OLE VIELÄ KYPSÄ AITOON RAKKAUTEEN JOHON RIITTÄÄ SE YKSI JA AINOA IHMINEN , SILLÄ SILLON KUN KYSEESSÄ ON TODELLINEN RAKKAUS NIIN ET IKI MAAILMASSA LOUKKAISI TOISTA PETTÄMÄLLÄ!!!
NÄIN ON NÄREET, SANOKOOT MUUT MITÄ LYSTÄÄVÄT
JOTTA MINÄ OLEN PETTÄNYT JA MINUA ON PETETTY JOTEN
TIETÄÄ MITÄ SE TUSKA VOI OLLA KUN EI TOTUUTTA KERRO!
NYT OLEN OPPINUT PUHUMAAN TOTTA, SIINÄ SITÄ OPPII KEHEN LUOTTAA JA KEHEN EI!
JA JOS MINULLE EI TOTUUTTA KERRTOTA NIIN EN LUOTA IHMISEEN EDES HITUSTA!
enkä haluaisi tietää jos toinen pettäisi. Ainakaan jos se olisi kertaluontoinen juttu, ja se toinen (tai minä) päättää jatkaa sitä vanhaa suhdetta.
Luulen että pettäjä usein kertoo mitä tuli tehtyä, koska toivoo toisen antavan anteeksi. Se tuska kun pettää on nimittäin valtava *kokemuksen rintaääni* ja tuskaa on vaikeaa kantaa yksin.
on näissä asioissa kaksiteräinen miekka.
Kumpaankin sattuu ja lujaa, jos asia tuodaan julki.
Ohimenevät "pettämiset" pitäisi pystyä unohtamaan, eikä tuottaa toiselle surua ja tuskaa,
OMANtunnon korjaussarjan vuoksi.
Olen samaa mieltä kanssasi.
Se mikä on turhaa, on turhaa.
kiitoksia kaikille kiva kuulla mielipiteitänne, vaikka en asiaa juuri selostanutkaan. Kiva kuulla että minun ei moista asiaa tarvitse kertoakaan.. Kun se ei ole tärkeää ollenkaan..silti olen miettinyt ja miettinyt herkkä sielu kun olen.