Apua?

Kirjoita kirja, lähetä kustantajalle.

Moikka!! Oot ilmesetai hyvä kirjoottaa jos kaikki
hokee sitä sulle. Sitten ei auta ku uskoa se.
Mäkin tykkään kirjottamisesta ja pidän itseäni
kohtalaisen hyvänä kirjoittajana. Tietysti
useinkin tuntuu siltä et täst ei joo kyl tuu
yhtää mitää. Mut sit ku on saanu kirjotettuu joku
hyvän tekstin, ni siitä voi olla ylpee! Tässä
sulle yks erittäin hyvä keino tohon mitä kyselit
et miten saisit itses uskomaan et susta hyvinki
on kirjottamaan. Kokeileppa tätä. Eti jotain sun
puol-kaks vuotta sitten kirjottamii tekstei ja
ajattele miten pieni olit sillin ku et vielä
tajunnu mistään mitään. Mut samalla huomaat
jotain muuta:Hei, täähän kuulostaa itseasias aika
hyvält... Itse yllätyn usein positiivisesti ku
löydän joskus aikoja sitten pöytälaatikoon
kirjoittamiani tarinoita tai kouluaineuta ja luen
ne. Se auttaa, kokeile vaikka!!
Ja muutenkin sun pitäisi alkaa luottaa itseesi,
ja kirjottamaan vaan ne kaikki tunteet sisältäsi,
jotka haluat mailmalle kertoa!
Ja sitten vielä semmonen asia, jos oot jaksanu
lukee tänne asti, et mä oon kans ain haaveillu
lehen kirjottamisest, ni et heitäppä mailil, ni
katotaan jos voitas ruveta tekee esim. jotain
nettilehtee!
-Reetta- [email protected]

Kirjoittaminen on kiva harrastus.
Joskus se on rankkaakin.
Kantsii lukea paljon, niin kehittyy
kielellisesti.
Jos tekstiä tulee, antaa vaan tulla,
ehtiihän sitä korjailemaan sitten
myöhemmin.
Usein pahin haitta on, että ei pysty
tuottamaan tekstiä.
Toinen haitta on, että ei ole mitään
sanomista.
Jos on sanomista, niin tyyli ja oikeinkirjoitus
on sivuseikka.
Minäkin aloitin kirjoitella alle kaksikymppisenä
lehteen novelleja ja runoja.
Sitten aloin kriitikoksi ja tulin tutuksi
kustantajien kanssa.
Sitten aloin tehdä nuortenkirjoja.
Nykyisin tulee apurahojakin jo paljon, viime
vuonnakin 50 000 mk.
Kirjoittaminen on elämäntapa.
Jos sulla on mielikuvitusta, sä varmaan osaat tehdä myös elämästä kivan itsellesi.
Kantsii rakastaa itseään.
Ei saa olla liian synkkä ja pessimistinen omaan kirjoittamiseensa nähden.
Monenlaiselle tekstille on paikkoja lehdissä ja muualla.
Ei sitä kirjaa ekaksi tarvii tehdä. Julkaisee
muuta ensin.
Oma lehti on siitä hyvä, että siinä tulee tyyliharjoitusta.
Päiväkirjaankin pitää harjoitella eri tyylejä,
sekä runoa, dialogia ja proosaa, niin ne sitten kehittyvät.

Yst. terv. Jasu

[email protected]