Ollut kurdimiehen kanssa avoliitossa yli 5vuotta. Lapsia 2. Mies hyvä isä ja muutenkin pidetty, mutta nyt suhde ajautumassa karikolle- Syitä tähän mm. miehen puhumattomuus, eli ei puhu asioistaan. Kavereiden luona päivittäin tuntikausia töiden jälkeen. Ottaa jomman kumman lapsista yleensä mukaan kun kavereillakin lapsia.Kaikki kaverinsa kurdiperheitä eli ei muita suomi-kurdi pariskuntia tunneta, ja se vaikeuttanut osaltaan elämää. Minä kun en ole kurdi. Jotenkin tuntuu, että mies nyt alkanut katumaan ettei aikoinaan ottanut kurdivaimoa ja luulen että vielä niin tekeekin. Viimeinen tikki taisi olla kun kaverinsa meni äskettäin naimisiin kurdinaisen kanssa. Itse olen jo kyllästynyt olemaan koko ajan yksikseni lapsen/lasten kanssa kotona kun mies menossa milloin minnekkin. Kotona istuu tietokoneella tai puhuu sukulaisilleen. Kavereidensa kanssa puhuu enemmän kuin minun. Mitään pahaa en ole tehnyt, olen ihan tavallinen pidän kodin kunnossa laitan ruokaa ja kauniskin. Voisinhan minäkin mennä päivittäin hänen mukaansa kaveriperheisiin, mutta en jaksa istua siellä teetä juomassa ja paimentamassa muksuja kun puhuvat keskenään vain kurdia. Joskus vaivautuvat jonkun sanan suomeksi sanomaan jos osaavat ja kohteliaisuudesta.Sitä paitsi minulla arki-iltoina muutakin tekemistä kun istua teetä juomassa ja ravata kylässä. Pyykkäystä kodinhoitoa...ym. Luulen, että miehen kaverit eivät tykkää kun olen suomalainen. Eilen viimeksi mies sanoi pienen riidan aikana (tapellaan harvoin), että olen vienyt hänen elämänsä :( Taitaa kyllä olla toisinpäin. Itse haluaisin vaikka olla rakkaudettomassa liitossa näiden lasten takia, koska en halua rikkoa kotia heiltä, ovat niin pieniäkin vielä :´( Ovat mulle kaikkeni. LIsäksi pelkäisin, että mies kaappaa lapset mukaansa. Tosin "kurdistaniin" ei pääse, mutta turkkiin kylläkin ja sieltä aina joku voisi kuljettaa...Olen lukenut kaikki mahdolliset lapsenkaappausta käsittelevät kirjatkin :( Mitään väkivaltaa tms. en miehen taholta ikinä kokenut, on kiltti perusluonteeltaan mutta...rakkautta ei vaan enää ole, enkä osaa olla yksin. Mutta miten voi asua ihmisen kanssa, joka kokee että olen hänen elämänsä pilannut :´(?!? Oli sekavaa tekstiä, toivottavasti joku jaksoi lukea. En kaipaa mitään haukkumisia tai muutakaan, olo on jo muutenkin kamala.
MItä tässä voisi enää tehdä?
58
9531
Vastaukset
- En panettele
Voimia sulle toivon ja selkiintymistä.
- ...
Olin naimisissa suomalaisen miehen kanssa, joka sanoi, ettei 'hänellä ole enää elämää, muistot vain'. Niin, no sopii sitten mennä hankkimaan se oma elämä, ei minun kanssani ole pakko olla. Erottiin muutama vuosi tuon tokaisun jälkeen.
Nyt on hieman samanlainen tilanne kuin sinulla, puhumaton ulkomaalainen mies. Kaikesta käytöksestä näkee, ettei hän haluaisi edes olla kanssani, ehkä elämä hänelläkin 'pilalla' ;D Ei kuitenkaan halua eroa, enkä minäkään halua niin kauan kuin lapset on pieniä.
Jaksamisia!- Ap........
Pakko tässä on eteenpäin kulkea, en jaksaisi tässä viaheessa yksinkään olla kahden pienen kanssa, vaikka toki moni yh onkin ja selviää hyvin. Meillähän yhteishuoltajuus, mutta pelkäisin koko ajan jos lapset isän luona. Mutta pakkohan lapset olisi luovuttaa vuoroviikoin/viikonlopuin jos mies näin tahtoisi. Saisi koko ajan olla sydän syrjällään :´( Miehessä sinänsä ei muuten vikaa kun oppisi tunteistaan puhumaan ja yleensäkkin asioista minunkanssa. Ja ottaisi huomioon, että olen suomalainen. Niin itsekin yritän ottaa hänen kulttuurin huomioon, ja siksi näitä kyläilyreissuja katsonkin läpi sormien vaikka ottaakin päähän. Miksei voitaisi olla perheen kanssa kotona, tehdä yhdessä ruokaa ja vain olla?! Aina pitää kavereille lähteä. Olen myös ajatellut, että pitäähän miehen saada puhua äidinkieltäänkin ja ei voi toista omasta kulttuurista täysin "repäistä". Kurdiyhteisöhän yleensä tiivis ja nuo vierailut kuuluvat heillä normaaliin elämään teen juontineen, ruokailuineen ym. Itse vaan tunnen itseni orvoksi tässä porukassa, tosin perheiden lapset helpottavat kun puhuvat kaikki suomea jopa kotioloissaan :) Toki ollaan yhdessäkin perheenä, mutta huomaan miehen olevan pitkästynyt ja kaipaa selvästi muiden "miesten" seuraa.Mökillä viihtyy tasan 2 päivää korkeintaan ja silloinkin rauhaton ja känny käy kuumana...Että potuttaa! Lapsille tosiaan hellä rakastava isä, vaihtaa vaippoja käskemättä ym. Olis tässä vaikka mitä, mutta en nyt jaksa kirjoittaa...Ihanaa kun saa edes täällä purkaa mieltään.
- koitappas (uudelleen kirjoi...
Ap........ kirjoitti:
Pakko tässä on eteenpäin kulkea, en jaksaisi tässä viaheessa yksinkään olla kahden pienen kanssa, vaikka toki moni yh onkin ja selviää hyvin. Meillähän yhteishuoltajuus, mutta pelkäisin koko ajan jos lapset isän luona. Mutta pakkohan lapset olisi luovuttaa vuoroviikoin/viikonlopuin jos mies näin tahtoisi. Saisi koko ajan olla sydän syrjällään :´( Miehessä sinänsä ei muuten vikaa kun oppisi tunteistaan puhumaan ja yleensäkkin asioista minunkanssa. Ja ottaisi huomioon, että olen suomalainen. Niin itsekin yritän ottaa hänen kulttuurin huomioon, ja siksi näitä kyläilyreissuja katsonkin läpi sormien vaikka ottaakin päähän. Miksei voitaisi olla perheen kanssa kotona, tehdä yhdessä ruokaa ja vain olla?! Aina pitää kavereille lähteä. Olen myös ajatellut, että pitäähän miehen saada puhua äidinkieltäänkin ja ei voi toista omasta kulttuurista täysin "repäistä". Kurdiyhteisöhän yleensä tiivis ja nuo vierailut kuuluvat heillä normaaliin elämään teen juontineen, ruokailuineen ym. Itse vaan tunnen itseni orvoksi tässä porukassa, tosin perheiden lapset helpottavat kun puhuvat kaikki suomea jopa kotioloissaan :) Toki ollaan yhdessäkin perheenä, mutta huomaan miehen olevan pitkästynyt ja kaipaa selvästi muiden "miesten" seuraa.Mökillä viihtyy tasan 2 päivää korkeintaan ja silloinkin rauhaton ja känny käy kuumana...Että potuttaa! Lapsille tosiaan hellä rakastava isä, vaihtaa vaippoja käskemättä ym. Olis tässä vaikka mitä, mutta en nyt jaksa kirjoittaa...Ihanaa kun saa edes täällä purkaa mieltään.
kuulostaa tosi tutulle. Yhteisö on kyllä tiivis ja vaikea päästä sisään. Känny kuumana ;). Kuulostaa niin tutulle. Kaikki on kyllä kohteliaita, mutta vaikeaa on jutella muiden vaimojen kanssa, jos nämä eivät osaa suomea. Minunkin mieheni on oikein hyvä isä, vaihtaa vaipat ym., mutta samalla tavalla levoton sielu, jonka on vaikea puhua vaimolleen omista asioistaan. Sinnikkyydellä olen saanut hänet puhumaan ja nykyään hän purkaa joskus mieltään omasta aloitteestaansakin.
- zena
te olette naimisissa miehen kanssa.
Se on aivan sama mistä mies on kotoisin, hän ajattelee silti aina kuin mies.
Ts. ei juuri ollenkaan ja päästelee suustaan kaikenlaista ajattelematta sen kummemmin.
Yrittäkää nyt kuitenkin saada puhuttua edes jotain noiden miestenne kanssa.
Ei minunkaan ulkolainen mieheni paljon puhu, mutta
mulla onkin sittenmahdollisuus puhua senkin edestä.
Olen myös tuntenut aika-ajoin, että hän on vain sulkeutunut ja ihan kuin syyttäisi minua siitä, ettei voi asua omassa maassaan, koska mun takia tänne muutti. En ole koskaan häntä pidätellyt tai estellyt mitenkään lähtemästä.
Silloin yleensä aikani katson, mutta kun kyllästyn
niin nostan kissan pöydälle ja sanon, et laitetaan omaisuus ja velat jakoon ja herra on hyvä ja muuttaa. Ei kuulemma ole mitään kiukuttelullaan kuitenkaan tarkottanut ja alkaa lepytellä minua. Ei kuulemma halua muuttaa täältä pois, eikä voisi elää ilman minua.
Taas menee muutama vuosi kevyesti, seuraavaa selvittelyä odotellessa.
Ei miesten aivoituksista ota kukaan selvää. Aivan sama minkä maalaisesta on kysymys.
Olemme olleet kuitenkin naimisissa jo kohta 30 vuotta, aivan tasapainoista elämää viettäen.
Todella harvoin riitelemme. Kun näitä ihme juttuja tulee, niin emme silloinkaan riitele, vaan puhumme asiat halki. Mies puhuu vasta, kun on selkä seinää vasten. - ..tuntuu!
Ap........ kirjoitti:
Pakko tässä on eteenpäin kulkea, en jaksaisi tässä viaheessa yksinkään olla kahden pienen kanssa, vaikka toki moni yh onkin ja selviää hyvin. Meillähän yhteishuoltajuus, mutta pelkäisin koko ajan jos lapset isän luona. Mutta pakkohan lapset olisi luovuttaa vuoroviikoin/viikonlopuin jos mies näin tahtoisi. Saisi koko ajan olla sydän syrjällään :´( Miehessä sinänsä ei muuten vikaa kun oppisi tunteistaan puhumaan ja yleensäkkin asioista minunkanssa. Ja ottaisi huomioon, että olen suomalainen. Niin itsekin yritän ottaa hänen kulttuurin huomioon, ja siksi näitä kyläilyreissuja katsonkin läpi sormien vaikka ottaakin päähän. Miksei voitaisi olla perheen kanssa kotona, tehdä yhdessä ruokaa ja vain olla?! Aina pitää kavereille lähteä. Olen myös ajatellut, että pitäähän miehen saada puhua äidinkieltäänkin ja ei voi toista omasta kulttuurista täysin "repäistä". Kurdiyhteisöhän yleensä tiivis ja nuo vierailut kuuluvat heillä normaaliin elämään teen juontineen, ruokailuineen ym. Itse vaan tunnen itseni orvoksi tässä porukassa, tosin perheiden lapset helpottavat kun puhuvat kaikki suomea jopa kotioloissaan :) Toki ollaan yhdessäkin perheenä, mutta huomaan miehen olevan pitkästynyt ja kaipaa selvästi muiden "miesten" seuraa.Mökillä viihtyy tasan 2 päivää korkeintaan ja silloinkin rauhaton ja känny käy kuumana...Että potuttaa! Lapsille tosiaan hellä rakastava isä, vaihtaa vaippoja käskemättä ym. Olis tässä vaikka mitä, mutta en nyt jaksa kirjoittaa...Ihanaa kun saa edes täällä purkaa mieltään.
Onnistunut yhteiselämä perustuu moninpuoliselle kunnioitukselle toisen uskontoa ja kulttuuria kohtaan. Kaksi kulttuuria voi olla rikkaus, mutta myös yhteentörmäyskin. Miksi et purkaisi mieltäsi miehesi kuullen se saattaisi auttaa? ;)
- koitappas
olla oman onnesi seppä, vaikka se masentuneena tuntuisikin vaikealta. En tiedä oletko seuraavia kokeillut, mutta:
Kokeile vaikka piristää teidän parisuhdettanne, jos rakkautta on joskus ollut, niin se on mahdollista löytää uudelleen. Piristämistä voit kokeilla vaikkapa rakastan sinua tekstiviestillä, jollain miehesi oman kulttuurin yllätyksellä (tee vaikka jokin kurdiruoka, jos miehesi kavereidensa vaimojen tekemän sapuskan perässä koti(maa)ikävissään kavereillaan iltaa istuu) tai ihan mitä muuta tahansa. Muistelkaa miten ja miksi toisiinne rakastuitte.
Koita sinä saada miehesi puhumaan olemalla aidosti kiinnostunut hänestä. Kysy häneltä mitä kuuluu, keitä hän on tavannut, haluaisiko hän tehdä jotain. Älä luovuta heti, vaikkei tietysti tarvitse suuttuakaan, jos vastausta ei kuulu tai se ei ole mieleinen. Etene varovasti, ehkäpä miehelläsi on huolia, joista hän puhuu kavereilleen.
Tsemppiä vaan ja sinnikkyyttä, sillä sinullahan on halua suhdettanne jatkaa. Omasta kokemuksesta (10 vuotta kurdin kanssa naimisissa, jos nyt kulttuurilla on asian kanssa mitään tekemistä) annan näitä neuvoja. Meillä ne ovat toimineet. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa (tarpeeksi kauan ja kovaa) ja rakkaus kukoistaa jälleen entistä vahvempana.
p.s. Mites teillä telkku näkyy, ettei tarvii omia kanavia kavereilla katsoa?- Ap.............
Oho, onnittelut 10vuodesta! Onko teillä montakin lasta? Sulla oli todella hyviä vinkkejä, kiitos! pItää kokeilla...Mulla vaan aina vaan painaa toi miehen sanonta, että pilannu hänen elämänsä :( Vois se kyllä olla sitten toisinkin päin. Minun perässä aikoinaan myös miehet juoksivat urakalla ja kaikki sanoivat että saisin kenet vain tolla ulkonäöllä,heh. No, ei mulle tollanen tärkeetä ja miehessäkään en tosiaan ulkonäköön ihastunut vaan ihan sisäiseen olemukseen ja tuntui kolahtavan silloin...Silloin ei ihonvärillä tai millään muullakaan ollut mitään väliä. Juu, meiltä kyll löytyy satelliittikanavat ym, joten ei siitäkään kyse. Tosin meillä ei ikinä käy ketään miehen kavereita. En tiedä pelkäävätkö mua, vai pitääkö oikein kutsua? On joskus muutama perhe kutsuttu syömään, siinä se.
- koitappas (taas)
Ap............. kirjoitti:
Oho, onnittelut 10vuodesta! Onko teillä montakin lasta? Sulla oli todella hyviä vinkkejä, kiitos! pItää kokeilla...Mulla vaan aina vaan painaa toi miehen sanonta, että pilannu hänen elämänsä :( Vois se kyllä olla sitten toisinkin päin. Minun perässä aikoinaan myös miehet juoksivat urakalla ja kaikki sanoivat että saisin kenet vain tolla ulkonäöllä,heh. No, ei mulle tollanen tärkeetä ja miehessäkään en tosiaan ulkonäköön ihastunut vaan ihan sisäiseen olemukseen ja tuntui kolahtavan silloin...Silloin ei ihonvärillä tai millään muullakaan ollut mitään väliä. Juu, meiltä kyll löytyy satelliittikanavat ym, joten ei siitäkään kyse. Tosin meillä ei ikinä käy ketään miehen kavereita. En tiedä pelkäävätkö mua, vai pitääkö oikein kutsua? On joskus muutama perhe kutsuttu syömään, siinä se.
Älä anna sen sanonnan painaa. Miehenikin on joskus pikaistuksissaan päästäny samanlaisia asioita ja paljon myöhemmin sanonut, ettei hän tietenkään tarkoittanut mitä sanoi. Olethan kertonut miehellesi sopivassa tilanteessa, että tuo sanominen tuntuu pahalta?
Kuulostaa minusta siltä, että miehesi kuitenkin välittää sinusta, kun ottaa lapsia mukaan ja vaihtaa vaippoja, joten minusta teillä näin pikaanalyysilla on toivoa, paljonkin. Se on vain teistä kiinni, ja ehkä nyt alkuun sinusta. (kohta lisää...) - koitappas
Ap............. kirjoitti:
Oho, onnittelut 10vuodesta! Onko teillä montakin lasta? Sulla oli todella hyviä vinkkejä, kiitos! pItää kokeilla...Mulla vaan aina vaan painaa toi miehen sanonta, että pilannu hänen elämänsä :( Vois se kyllä olla sitten toisinkin päin. Minun perässä aikoinaan myös miehet juoksivat urakalla ja kaikki sanoivat että saisin kenet vain tolla ulkonäöllä,heh. No, ei mulle tollanen tärkeetä ja miehessäkään en tosiaan ulkonäköön ihastunut vaan ihan sisäiseen olemukseen ja tuntui kolahtavan silloin...Silloin ei ihonvärillä tai millään muullakaan ollut mitään väliä. Juu, meiltä kyll löytyy satelliittikanavat ym, joten ei siitäkään kyse. Tosin meillä ei ikinä käy ketään miehen kavereita. En tiedä pelkäävätkö mua, vai pitääkö oikein kutsua? On joskus muutama perhe kutsuttu syömään, siinä se.
Niin, kiitokset onnitteluista. Meillä on vasta yksi, liittomme puolivälissä syntynyt, toista yritetään ;) Minussakaan ei ole(/ollut) ulkonäössä vikaa, muttei sillä ole eikä ollut mitään väliä. Kerran eräässä pelissä tuli kysymys: "Mihin ruumiinosaan rakastuit puolisossasi?" ja mieheni vastasi "Sydämeen." Se oli minusta tosi kauniisti sanottu ja ihan totta, se vain kolahti sydämeen eikä olisi ollut väliä vaikka toinen meistä olisi ollut pieni vihreä marsilainen, jolla on karvainen häntä.
Minustakin tuntuu, että mieheni kaverit vähän pelkäävät minua ( ehkä syystäkin :) ). En tiedä mikä siihen auttaisi, olemme kyllä ottaneet tavaksi kesällä kerran ainakin järjestää grilli-iltoja. Ehkä he pian uskaltavat jo puhua minulle tai ehkä taustalla on vain kunnioitusta minua kohtaan mieheni vaimona ja suomalaisena, joka ei ole tottunu kestittämään kaverilaumaa. Toisaalta, en osaa kyllä kokatakaan.
Tee tosissasi töitä parisuhteenne eteen, se kyllä kannattaa kun olet sinnikäs ja käytät mielikuvitustasi (itse tunnet miehesi mieltymykset parhaiten). Viime viikolla koin jotain hämmästyttävää, kun mieheni jätti tahallaan puhelimensa kotiin kun lähdimme oman perheen voimin kaupungille, ihan vain, koska ei halunnut olla koko ajan puhelimessa kavereidensa kanssa. - Ap........
koitappas kirjoitti:
Niin, kiitokset onnitteluista. Meillä on vasta yksi, liittomme puolivälissä syntynyt, toista yritetään ;) Minussakaan ei ole(/ollut) ulkonäössä vikaa, muttei sillä ole eikä ollut mitään väliä. Kerran eräässä pelissä tuli kysymys: "Mihin ruumiinosaan rakastuit puolisossasi?" ja mieheni vastasi "Sydämeen." Se oli minusta tosi kauniisti sanottu ja ihan totta, se vain kolahti sydämeen eikä olisi ollut väliä vaikka toinen meistä olisi ollut pieni vihreä marsilainen, jolla on karvainen häntä.
Minustakin tuntuu, että mieheni kaverit vähän pelkäävät minua ( ehkä syystäkin :) ). En tiedä mikä siihen auttaisi, olemme kyllä ottaneet tavaksi kesällä kerran ainakin järjestää grilli-iltoja. Ehkä he pian uskaltavat jo puhua minulle tai ehkä taustalla on vain kunnioitusta minua kohtaan mieheni vaimona ja suomalaisena, joka ei ole tottunu kestittämään kaverilaumaa. Toisaalta, en osaa kyllä kokatakaan.
Tee tosissasi töitä parisuhteenne eteen, se kyllä kannattaa kun olet sinnikäs ja käytät mielikuvitustasi (itse tunnet miehesi mieltymykset parhaiten). Viime viikolla koin jotain hämmästyttävää, kun mieheni jätti tahallaan puhelimensa kotiin kun lähdimme oman perheen voimin kaupungille, ihan vain, koska ei halunnut olla koko ajan puhelimessa kavereidensa kanssa.Ihanaa, että juuri sinä olit tänään vastailemassa :) Yleensä täälläki"kin" saa vain lokaa päälleen vaikka tärkeistä asioista kysymys ;( Kyllä tuo on jo todellinen saavutus oikeasti tuo 10vuotta, jopa supisuomalaiselle pariskunnalle. Nyt vaan yritän noita vinkkejäsi panna täytäntöön, vaikka ajattelin pitää mykkäkoulua...mutta sehän vaan pahentaisi ehkä asioita. Annoit minullekkin toivoa, ja pelastit ehkä parisuhteemme. Ainakin osaltani yritän nyt tehdä kaikkeni, että saisimme suhteen toimimaan. Kirjoittelen kuulumisia vaikka tänne...Hyvää kesänjatkoa!
- koitappas
Ap........ kirjoitti:
Ihanaa, että juuri sinä olit tänään vastailemassa :) Yleensä täälläki"kin" saa vain lokaa päälleen vaikka tärkeistä asioista kysymys ;( Kyllä tuo on jo todellinen saavutus oikeasti tuo 10vuotta, jopa supisuomalaiselle pariskunnalle. Nyt vaan yritän noita vinkkejäsi panna täytäntöön, vaikka ajattelin pitää mykkäkoulua...mutta sehän vaan pahentaisi ehkä asioita. Annoit minullekkin toivoa, ja pelastit ehkä parisuhteemme. Ainakin osaltani yritän nyt tehdä kaikkeni, että saisimme suhteen toimimaan. Kirjoittelen kuulumisia vaikka tänne...Hyvää kesänjatkoa!
Täällä kyllä yleensä tulee lokaa, se on totta.
Onnea vaan teille ja sinnikkyyttä. Ei parisuhde ja onni ole mikään itsestäänselvyys, sen eteen pitää tehdä töitä jatkuvasti. Mutta jos rakastaa toista, niin ei se loppujen lopuksi ole vaikeaa, varsinkin kun palkinto on niin ihana. - ...
"Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa (tarpeeksi kauan ja kovaa) ja rakkaus kukoistaa jälleen entistä vahvempana."
Tämä ei todellakaan ole mikään itsestään selvyys. En tiedä kurdien kulttuurista, mutta tunnen kurjista oloista lähteneitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan paljon väkivaltaa ja mielettömyyttä elämänsä aikana. Heidän kanssaan tämä ei välttämättä toimi. He pitävät sinua vain hölmönä, jota voi käyttää hyväkseen viimeiseen senttiin ja pisaraan saakka.
Vaikka äiti teresana olisi kivaa olla, siinä voi joutua vain kynnysmatoksi. - onnentähti-77
koitappas kirjoitti:
Täällä kyllä yleensä tulee lokaa, se on totta.
Onnea vaan teille ja sinnikkyyttä. Ei parisuhde ja onni ole mikään itsestäänselvyys, sen eteen pitää tehdä töitä jatkuvasti. Mutta jos rakastaa toista, niin ei se loppujen lopuksi ole vaikeaa, varsinkin kun palkinto on niin ihana.todellakin suhde rakkaus tarvitsee paljon hoitamista. minulla ja "muslimi/albania" miehelläni aivan loistava parisuhde ja avioliitto joka on tuloksena avoimuudesta rehellisyydestä ja puhtaasta rakkaudesta (= toivon todellakin kaikille oikein rakkautta pursuavaa elämää ja kyllä vaikeuksien yli päästään aina jos vaan rakkautta löytyy...
- seebwr
koitappas kirjoitti:
Niin, kiitokset onnitteluista. Meillä on vasta yksi, liittomme puolivälissä syntynyt, toista yritetään ;) Minussakaan ei ole(/ollut) ulkonäössä vikaa, muttei sillä ole eikä ollut mitään väliä. Kerran eräässä pelissä tuli kysymys: "Mihin ruumiinosaan rakastuit puolisossasi?" ja mieheni vastasi "Sydämeen." Se oli minusta tosi kauniisti sanottu ja ihan totta, se vain kolahti sydämeen eikä olisi ollut väliä vaikka toinen meistä olisi ollut pieni vihreä marsilainen, jolla on karvainen häntä.
Minustakin tuntuu, että mieheni kaverit vähän pelkäävät minua ( ehkä syystäkin :) ). En tiedä mikä siihen auttaisi, olemme kyllä ottaneet tavaksi kesällä kerran ainakin järjestää grilli-iltoja. Ehkä he pian uskaltavat jo puhua minulle tai ehkä taustalla on vain kunnioitusta minua kohtaan mieheni vaimona ja suomalaisena, joka ei ole tottunu kestittämään kaverilaumaa. Toisaalta, en osaa kyllä kokatakaan.
Tee tosissasi töitä parisuhteenne eteen, se kyllä kannattaa kun olet sinnikäs ja käytät mielikuvitustasi (itse tunnet miehesi mieltymykset parhaiten). Viime viikolla koin jotain hämmästyttävää, kun mieheni jätti tahallaan puhelimensa kotiin kun lähdimme oman perheen voimin kaupungille, ihan vain, koska ei halunnut olla koko ajan puhelimessa kavereidensa kanssa.En jaksanut kirjautua tällä kertaa mutta meilläkin on tosi tuttua tuo että puhelimessa roikutaan pitkin päivää ja kaverit soittelevat näin suomalaisittain sopimattomaan aikaan(illalla myöhään). Puhelin on hyvin tärkeä kontaktiväline mihelleni, onhan hänen perheensä muualla maailmassa ja vain muutama ystävä täällä suomessa. Joskus menee minullakin hermot siihen soittelemiseen ja on tullut tokeistua monta kertaa että mikset vain mennyt sen puhelimen kanssa naimisiin.
Toisaalta joskus kun hän on huomaavaisella tuulella hän sammuttaa puhelimen ja on vain kanssani. Muutenkaan en ole vielä joutunut kärsimään pahasti yksinolosta tai siitä ettei minua ole otettu kavereille mukaan. Yleensä se on siitä kiinni etten halua viettää harvoja vapaapäiviäni luuhaten toisten nurkissa päivät yöt. Muutama tuttavaperhe täällä suomessa, missä useammin käymme, ovat ihania minua kohtaan. Ehkä lähinnä se kurdivaimo ei tiedä mistä voisi puhua kanssani, ehkä hän ajattelee elävämme niin erilaisissa maailmoissa.
Mieheni työnantaja taas suhtáutuu minuun jotenkin oudosti. Kasvotusten hän on hyvin iloinen ja kohtelias mutta tuntuu ettei hän ymmärrä miksi mieheni on ottanut suomalaisen vaimon. Hänelläkin on monta tytärtä, ja olisi varmaan ottanut mieheni vävykseen mielellään. =)
Hän myös rakastaa kurdilaisia ruokia, niille ei maailmassa löydy vertaistaan. Uskon senkin olevan jossain kurdimiehen aivolohkoon kasvaneena ettei parempaa ole =)
Toivon sydämestäni että asianne selviää. Hyviä isiä on harvassa ja jos teillä on joskus ollut se rakkaus niin kyllä sen varmasti vielä löydätte. Sitä paitsi on ihanaa kuulla että on muitakin suomi-kurdi perheitä =)
Ja jos niin käy että asiat eivät selviä,jos ehkäpä eroatte, toivon voimia sinulla selvitä siitäkin voittajana.
- , että et ole kurdi
kuulostaa pahalta. Mutta vaikka huivin pistäisit ja olist samanlainen kuin heidän omansa. Ei sekään aina auttaisi ja jos sinusta itsestäsi tuntuu, että rakkaus loppu. Yritä löytää ystävyys avioliitossa. Sillä jos sinä alkaisit haluta erota, joudut huonoon tilanteeseen. Se olisikin eri asia,jos hän haluaisi.
Ehkä hänellä huoli jostain lähi sukulaisesta, sillä aika aikapommi on tällä hetkellä alueella.
Sillä, perhe on tärkein. Ja Teidän perhe on ns. uusioperhe. Ymmärrät, kun miettit, mitä tuolla tarkoitan.
Se että meidät, Suomalaiset naiset on aikanaan opetettu eri tavalla tähän maailmaan, mitä kunnon kurdi naisella elämä on lapsuudesta asti. On suuri risti riita vällillä ja vaatii sinulta paljon , enemmän kuin monelta muulta. Joka jonkun ulkomaalaisen kanssa avioituu. Ei se , että olisi muslimi, mutta yhteisön sisänen elämätapa.
Et ole ajattellut , itse opiskella Kurdistania ja siten lähentyä,, heihin.
Hyvää jatkoa ja voimia - kaipaa
enkä haluakaan haukkua mutta miksi ihmeessä menit kurdin kanssa naimisiin? Etkö todellakaan tiennyt mitä porukkaa ne ovat? Nimittäin tuo ei tule valitettavasti onnistumaan, avioliitollasi ei ole mitään tulevaisuutta. Tämä on kylmä totuus joka sinun pitäisi hyväksyä tai sitten elät niinkuin kurdinainen ja se jotenkin onnistuu, haluatko sitä? Miestäsi et voi koskaan muuttaa "suomalaiseksi" joten sinun pitäisi muuttua, mennä juomaan teetä ja pukea huivikin päähän. Haluatko sellaista? Itse en tunne kurdeja mutta kyllä turkkilaisia, minulla oli jopa suhde sellaisen kanssa (asunut koko ikänsä Euroopassa) eikä sekään olisi pitemmän päälle onnistunut. Ei minun kanssa ainakaan..
- Alkup.................
Voisitko vähän selventää lausetta "Etkö todellakaan tiennnyt mitä porukkaa ne ovat?" Ja samaan aikaan toteat, että itse et kyllä tunne ainuttakaan kurdia?!! Tässä ei nyt ole mistään huivin pitämisestä kyse, ei todellakaan. Kurdiystävistämmekin vain pieni osa itseasiassa huivia käyttää, jos nyt siihen puututaan. Ja hekin yleensä vanhempia naisia, jotka elämänsä tottunut sitä pitämään ja tuntevat itsensä alastomaksi ilman.
- jonkin verran!
Alkup................. kirjoitti:
Voisitko vähän selventää lausetta "Etkö todellakaan tiennnyt mitä porukkaa ne ovat?" Ja samaan aikaan toteat, että itse et kyllä tunne ainuttakaan kurdia?!! Tässä ei nyt ole mistään huivin pitämisestä kyse, ei todellakaan. Kurdiystävistämmekin vain pieni osa itseasiassa huivia käyttää, jos nyt siihen puututaan. Ja hekin yleensä vanhempia naisia, jotka elämänsä tottunut sitä pitämään ja tuntevat itsensä alastomaksi ilman.
Itse en tunne yhtäkään kurdia henkoht. mutta kylläkin muutaman turkkilaisen ja se mitä heiltä olen kurdeista kuullut en voisi edes tällä palstalla kertoa. Poistettaisiin varmaan viesti saman tien. Sanompa vaan, etten minä ainakaan koskisi tikullakaan kurdiin (en kyllä turkkilaisiinkaan ja kehenkään muslimiin), kuvaamasi perhehelvetti on täysin tyypillinen noissa piireissä. Länsimaisena naisena olet niille pelkkää paskaa ja sillä siisti. Tämän palstan perusteella tosin suomalainen nainen osaa ulkomaalaisista valita vain turkkilaisen, kurdin, marokkolaisen tai jonkun kosovoalbaanin. En käsitä mistä pirusta te noita tyyppejä ylipäänsä löydätte? Itsellänikin on ulkomaalainen mies, tosin myös asun ulkomailla joten aika luontevaa. Kulttuuritausta miehelläni on kyllä "vähän" toinen.
- ===
jonkin verran! kirjoitti:
Itse en tunne yhtäkään kurdia henkoht. mutta kylläkin muutaman turkkilaisen ja se mitä heiltä olen kurdeista kuullut en voisi edes tällä palstalla kertoa. Poistettaisiin varmaan viesti saman tien. Sanompa vaan, etten minä ainakaan koskisi tikullakaan kurdiin (en kyllä turkkilaisiinkaan ja kehenkään muslimiin), kuvaamasi perhehelvetti on täysin tyypillinen noissa piireissä. Länsimaisena naisena olet niille pelkkää paskaa ja sillä siisti. Tämän palstan perusteella tosin suomalainen nainen osaa ulkomaalaisista valita vain turkkilaisen, kurdin, marokkolaisen tai jonkun kosovoalbaanin. En käsitä mistä pirusta te noita tyyppejä ylipäänsä löydätte? Itsellänikin on ulkomaalainen mies, tosin myös asun ulkomailla joten aika luontevaa. Kulttuuritausta miehelläni on kyllä "vähän" toinen.
kurdi mieheltäni kuullut Turkkilaisista, ovat kyllä todella järkyttäviä juttuja. Kuinka jo pieniä lapsia kohdellaan ihan eriarvoisesti kuin Turkkilaisia.
Kannattaisi näissäkin jutuissa pitää itellä vähän etäisyyttä, koska et kumminkaan tiedä totuutta.
Kyllähän suomalaisistakin on maailmalla hyvät ennakkoluulot. Pelkkiä juoppoja, jotka elävät sosiaaliavun turvin ja hakkaavat vaimojaan ja lapsiaan. Jos vaimo ei ole tarpeeksi kuuliainen, niin mennään ja otetaan vaimo Thaimaasta, joka tekee nöyrästi kaiken mitä mies vaan pyytää tekemään, eikä pistä pahakseen parista lyönnistäkään, jos ei toimi tarpeeksi nopeasti. - mistä ihmeestä..
=== kirjoitti:
kurdi mieheltäni kuullut Turkkilaisista, ovat kyllä todella järkyttäviä juttuja. Kuinka jo pieniä lapsia kohdellaan ihan eriarvoisesti kuin Turkkilaisia.
Kannattaisi näissäkin jutuissa pitää itellä vähän etäisyyttä, koska et kumminkaan tiedä totuutta.
Kyllähän suomalaisistakin on maailmalla hyvät ennakkoluulot. Pelkkiä juoppoja, jotka elävät sosiaaliavun turvin ja hakkaavat vaimojaan ja lapsiaan. Jos vaimo ei ole tarpeeksi kuuliainen, niin mennään ja otetaan vaimo Thaimaasta, joka tekee nöyrästi kaiken mitä mies vaan pyytää tekemään, eikä pistä pahakseen parista lyönnistäkään, jos ei toimi tarpeeksi nopeasti.olet saanut päähäs että suomalaisista muka on maailmalla tollaset ennakkoluulot, kurdiltasi vai? Sitten en kyllä ihmettele. Olen asunut kahdeksan vuotta ulkomailla enkä koskaan ole törmännyt tuollaisiin suomalaisia koskeviin ennakkoluuloihin. Mitä tietyt muut kansallisuudet täällä touhuaa onkin aivan toinen juttu, siinä ei enää ennakkoluuloja tarvitakaan, riittää kun lukee päivän lehden..
- oo vissii
mistä ihmeestä.. kirjoitti:
olet saanut päähäs että suomalaisista muka on maailmalla tollaset ennakkoluulot, kurdiltasi vai? Sitten en kyllä ihmettele. Olen asunut kahdeksan vuotta ulkomailla enkä koskaan ole törmännyt tuollaisiin suomalaisia koskeviin ennakkoluuloihin. Mitä tietyt muut kansallisuudet täällä touhuaa onkin aivan toinen juttu, siinä ei enää ennakkoluuloja tarvitakaan, riittää kun lukee päivän lehden..
menny vaik rajan yli itänaapuriin tai vaik etelänaapuriin ja kuullu poroista puhuttavan?
- lukea?
oo vissii kirjoitti:
menny vaik rajan yli itänaapuriin tai vaik etelänaapuriin ja kuullu poroista puhuttavan?
Olen sen rajan yli mennyt jo ajat sitten, jos siis Suomen rajoja tarkoitit.
- kurdien tuttava
jonkin verran! kirjoitti:
Itse en tunne yhtäkään kurdia henkoht. mutta kylläkin muutaman turkkilaisen ja se mitä heiltä olen kurdeista kuullut en voisi edes tällä palstalla kertoa. Poistettaisiin varmaan viesti saman tien. Sanompa vaan, etten minä ainakaan koskisi tikullakaan kurdiin (en kyllä turkkilaisiinkaan ja kehenkään muslimiin), kuvaamasi perhehelvetti on täysin tyypillinen noissa piireissä. Länsimaisena naisena olet niille pelkkää paskaa ja sillä siisti. Tämän palstan perusteella tosin suomalainen nainen osaa ulkomaalaisista valita vain turkkilaisen, kurdin, marokkolaisen tai jonkun kosovoalbaanin. En käsitä mistä pirusta te noita tyyppejä ylipäänsä löydätte? Itsellänikin on ulkomaalainen mies, tosin myös asun ulkomailla joten aika luontevaa. Kulttuuritausta miehelläni on kyllä "vähän" toinen.
Haloo!Oletko vähän tyhmä? Tottakai turkkilaiset puhuvat pahaa kurdeista ja toisinpäin koska he sattuvat olemaan sotapolulla koko ajan!
- aineissa?
=== kirjoitti:
kurdi mieheltäni kuullut Turkkilaisista, ovat kyllä todella järkyttäviä juttuja. Kuinka jo pieniä lapsia kohdellaan ihan eriarvoisesti kuin Turkkilaisia.
Kannattaisi näissäkin jutuissa pitää itellä vähän etäisyyttä, koska et kumminkaan tiedä totuutta.
Kyllähän suomalaisistakin on maailmalla hyvät ennakkoluulot. Pelkkiä juoppoja, jotka elävät sosiaaliavun turvin ja hakkaavat vaimojaan ja lapsiaan. Jos vaimo ei ole tarpeeksi kuuliainen, niin mennään ja otetaan vaimo Thaimaasta, joka tekee nöyrästi kaiken mitä mies vaan pyytää tekemään, eikä pistä pahakseen parista lyönnistäkään, jos ei toimi tarpeeksi nopeasti."Kyllähän suomalaisistakin on maailmalla hyvät ennakkoluulot. Pelkkiä juoppoja, jotka elävät sosiaaliavun turvin ja hakkaavat vaimojaan ja lapsiaan."
?!?!?!? Salli mun nauraa! :-D - kyläluuta
mistä ihmeestä.. kirjoitti:
olet saanut päähäs että suomalaisista muka on maailmalla tollaset ennakkoluulot, kurdiltasi vai? Sitten en kyllä ihmettele. Olen asunut kahdeksan vuotta ulkomailla enkä koskaan ole törmännyt tuollaisiin suomalaisia koskeviin ennakkoluuloihin. Mitä tietyt muut kansallisuudet täällä touhuaa onkin aivan toinen juttu, siinä ei enää ennakkoluuloja tarvitakaan, riittää kun lukee päivän lehden..
En minäkään ole tuollaista kuullut. Olen asunut kreikkalaisen aviomieheni kanssa 10 vuotta Ruotsissa, sitä ennen 5 vuotta Saksassa ja nyt olemme sitten Kreikassa.Kukaan ei ole puhunut juopottelusta mitään.
- koko kroppa
Mitäs menit naimisiin kurdin kanssa. Olisi pitänyt ottaa vähän asioista selvää etukäteen eikä nyt itkeä tällä palstalla. Ei tule myötätuntoa ollenkaan täältä, kuka täysjärkinen noiden tappajien kanssa menee naimisiin ja tekee vielä lapsia?? Huhhuh, typeriä akkoja Suomessa riittää..
- ...
että kurdien vaimot kotona istuvat ja hoitavat lapsiaan ja kotia. Sellaista se elämä on siellä heidän alueellakin. On selvää, että suomalaiseen kulttuuriin sopeutuminen kestää kauan, ja tukea haetaan kurdiystävistä ja perheistä. Hakeudu ystävien tapaamisiin mukaan rohkeasti, opiskele kieltä (saatavana cd:näkin). Keskustele miehesi kanssa (yritä ainakin). Sinut hän on valinnut kuitenkin lastensa äidiksi, muistathan sen! Kurdit yleensä eivät eroa herkästi, jos koskaan. Kerran mennään, ollaan loppuun asti.
- ^^^^^^
kymmenen vuotta täyteen kurdimieheni kanssa. Kyllä jokaisessa suhteessa tulee ongelmia, on sitten vaikkapa suomalaisenkin kanssa naimisissa. Jos toiseen ihmiseen rakastuu, ei sitä silloin katso toisen ihonväriä tai kansallisuutta, en olisi kyllä itsekkään uskonut, että joskus olen ulkolaisen kanssa naimisissa.
Jos miehesi ottaa aina toisen lapsen mukaansa, ei teidän liitto ole silloin mielestäni tuhoon tuomittu. Me käymme yhdessä mieheni tuttavien ja sukulaisten luona kylässä. Joillakin heistä on suomalainen vaimo ja joillakin ei ole. Jos olemme kylässä, missä ei ole suomea puhuvia naisia, kyllähän se vähän turhauttaa, mutta onneks on aina lapset, joiden kanssa pystyy leikkimään mukana.
Joku laittoi tuolla kurdit samaan muottiin, mikä ei pidä paikkaansa. He ovat kaikki yksilöitä ja silläkin on suuri merkitys mistä päin on kotosin.
Itse en ole muslimi eikä mieheni ole sitä ikinä minua pyytänytkään uskontoa vaihtamaan, eikä lapsemmekaan ole muslimi. Hänen sukulaisnaiset kulkevat huivi päässä, niinkun ovat aina tehneet, nuoremmat ihmiset eivät enää.
Minä kanssa olen samaa mieltä kun joku jo sinulle kirjoittikin, että yritä tehdä miehesi ruokia. Niitä pystyy aika hyvin myös suomalaisittain muokkaamaan. Itse teen aina välillä mieheni lempiruokia, tai sitten mieheni tekee niitä itse. Yhtä aikaa emme samaan keittiöön mahdu, sen verran eri näkemykset meillä on ruuan laitosta :D
Tuo kielen opiskeleminen on vähän vaikeeta, koska ne kurdinkieliset jutut mitä olen itse löytänyt netistä, eivät ole sitä kurdia, mitä mieheni sukulaiset puhuvat.
Yritä jaksaa, valitettavasti parisuhteissa on välillä vaikeampia aikoja. - naurattaa..
^^^^^^ kirjoitti:
kymmenen vuotta täyteen kurdimieheni kanssa. Kyllä jokaisessa suhteessa tulee ongelmia, on sitten vaikkapa suomalaisenkin kanssa naimisissa. Jos toiseen ihmiseen rakastuu, ei sitä silloin katso toisen ihonväriä tai kansallisuutta, en olisi kyllä itsekkään uskonut, että joskus olen ulkolaisen kanssa naimisissa.
Jos miehesi ottaa aina toisen lapsen mukaansa, ei teidän liitto ole silloin mielestäni tuhoon tuomittu. Me käymme yhdessä mieheni tuttavien ja sukulaisten luona kylässä. Joillakin heistä on suomalainen vaimo ja joillakin ei ole. Jos olemme kylässä, missä ei ole suomea puhuvia naisia, kyllähän se vähän turhauttaa, mutta onneks on aina lapset, joiden kanssa pystyy leikkimään mukana.
Joku laittoi tuolla kurdit samaan muottiin, mikä ei pidä paikkaansa. He ovat kaikki yksilöitä ja silläkin on suuri merkitys mistä päin on kotosin.
Itse en ole muslimi eikä mieheni ole sitä ikinä minua pyytänytkään uskontoa vaihtamaan, eikä lapsemmekaan ole muslimi. Hänen sukulaisnaiset kulkevat huivi päässä, niinkun ovat aina tehneet, nuoremmat ihmiset eivät enää.
Minä kanssa olen samaa mieltä kun joku jo sinulle kirjoittikin, että yritä tehdä miehesi ruokia. Niitä pystyy aika hyvin myös suomalaisittain muokkaamaan. Itse teen aina välillä mieheni lempiruokia, tai sitten mieheni tekee niitä itse. Yhtä aikaa emme samaan keittiöön mahdu, sen verran eri näkemykset meillä on ruuan laitosta :D
Tuo kielen opiskeleminen on vähän vaikeeta, koska ne kurdinkieliset jutut mitä olen itse löytänyt netistä, eivät ole sitä kurdia, mitä mieheni sukulaiset puhuvat.
Yritä jaksaa, valitettavasti parisuhteissa on välillä vaikeampia aikoja.Luuletko tosissaan että tekemällä äijän lempiruokia liitto pelastuu tai pysyy kunnossa. Voi hyvä isä sentään näitä juttuja täällä. Aloittajan liittoa tuskin pelastaa yhtään mikään, mieshän elää täysin omaa elämäänsä ja ilmeisesti katuu koko avioliittoa. Näin on näreet.
- koitappas (taas)
^^^^^^ kirjoitti:
kymmenen vuotta täyteen kurdimieheni kanssa. Kyllä jokaisessa suhteessa tulee ongelmia, on sitten vaikkapa suomalaisenkin kanssa naimisissa. Jos toiseen ihmiseen rakastuu, ei sitä silloin katso toisen ihonväriä tai kansallisuutta, en olisi kyllä itsekkään uskonut, että joskus olen ulkolaisen kanssa naimisissa.
Jos miehesi ottaa aina toisen lapsen mukaansa, ei teidän liitto ole silloin mielestäni tuhoon tuomittu. Me käymme yhdessä mieheni tuttavien ja sukulaisten luona kylässä. Joillakin heistä on suomalainen vaimo ja joillakin ei ole. Jos olemme kylässä, missä ei ole suomea puhuvia naisia, kyllähän se vähän turhauttaa, mutta onneks on aina lapset, joiden kanssa pystyy leikkimään mukana.
Joku laittoi tuolla kurdit samaan muottiin, mikä ei pidä paikkaansa. He ovat kaikki yksilöitä ja silläkin on suuri merkitys mistä päin on kotosin.
Itse en ole muslimi eikä mieheni ole sitä ikinä minua pyytänytkään uskontoa vaihtamaan, eikä lapsemmekaan ole muslimi. Hänen sukulaisnaiset kulkevat huivi päässä, niinkun ovat aina tehneet, nuoremmat ihmiset eivät enää.
Minä kanssa olen samaa mieltä kun joku jo sinulle kirjoittikin, että yritä tehdä miehesi ruokia. Niitä pystyy aika hyvin myös suomalaisittain muokkaamaan. Itse teen aina välillä mieheni lempiruokia, tai sitten mieheni tekee niitä itse. Yhtä aikaa emme samaan keittiöön mahdu, sen verran eri näkemykset meillä on ruuan laitosta :D
Tuo kielen opiskeleminen on vähän vaikeeta, koska ne kurdinkieliset jutut mitä olen itse löytänyt netistä, eivät ole sitä kurdia, mitä mieheni sukulaiset puhuvat.
Yritä jaksaa, valitettavasti parisuhteissa on välillä vaikeampia aikoja....joilla on 10 vuotta plakkarissa. En minäkään kynnysmattona ole, en ole vaihtanut uskontoa, enkä kulje huivi päässä. Minä kyllä uskon, että tutustumalla paremmin puolisonsa kulttuuriin (esim. laittamalla hänelle tuttua ruokaa) voi helpottaa puolison koti-ikävää. Ja suhteeseen kannattaa panostaa silloin kun kyse ei todellakaan ole mistään perhehelvetistä ja puolisot kuitenkin aidosti välittävät toisistaan. (Mielestäni perhehelvetin syyksi ei riitä, että mies istuu töiden jälkeen kaverillaan juomassa teetä). Olen siis ihan samaa mieltä kuin ^^^^^^ , ettei suhteenne ap ole antamiesi tietojen perusteella tuhoon tuomittu. Jos joku oikeasti on perhehelvetissä, niin lähde heti pois!
On kurjaa tosiaan laittaa jotakin ihmisryhmää samaan muottiin. Uskon, että jokainen turkkilainen on kuullut hirveitä juttuja kurdeista. Samaa ovat kuitenkin kuulleet ja kokeneet monet kurdit turkkilaisista. Näillä jutuilla ei ole vaan yhtään mitään tekemistä sen kanssa, kuinka kahden ihmisen, suomalaisen ja kurdin, suhde onnistuu tai ei onnistu.
- näitä muutamaa neroa täällä!
En yleensä liity keskusteluihin, mutta nyt alko jo ärsyttään muutaman vastaus. Pyysit neuvoja et paskaa niskaan. Onko se niin vaikeaa joillekin hypätä tällainen viesti yli vaikka tekis mieli haukkua. Ihmisellä voi olla todella paha mieli ja parisuhde vaakalaudalla...ja sitten joku tunnevammainen heittää "tyhmästä päästä kärsii koko kroppa", voi miten säälittäviä.
Itsellä lapsi alle 1v. ja turkkilainen mies, kirjoituksesi kuulosti paljolti meidän elämältä. Kaverit on hänelle kaikki kaikessa, kerran vihoissaan sanoin että akka voi vaihtua mutta kaverit jää. Ja sehän on totta, jos mietin omalla kohdallakin. Kerran vihaisena huusin miehelleni että olet pilannut elämäni. Sillä hetkellä tuntuikin siltä, nyt ei enään. Pienin askelin eteenpäin ja välistä vähän taaksekkin. Itse kun asetin miehelleni rajoja niin huomasin epäonnistuneeni siinä, että koulutin koiraa en miestä. Mies tarvii löysemmän hihnan kuin koira. Ja kun menetin hermoni niin ei koirakaan minua olis vakavasti ottanut, niin histeeriseltä vaikutin. Tällä hetkellä opiskelen suhteessamme, kuinka kunnioitan miestäni vihaisenakin ja kuinka saan sitä itse. Luulin itsekkin jo menettäneeni rakkauden, mutta olin väärässä. Joskus tuntuu että mitä vähemmän vaatii ja mitä enemmän antaa niin sen saman saa joskus takaisin. Ei sentään kynnysmatoksi...
Toivon teille parempaa huomista ja voimia. Me emme koskaan voi täysin ymmärtää että miltä tuntuu tulla isäksi vieraassa maassa jossa et voi ehkä käyttää kotoasi oppimaa perhemallia.- näppäimistönlukihäiriö
näppäimistön lukihäiriö ilmenee pahimmillaan silloin kun kirjoitan vauva sylissä, heh. ...mieheni sanoi akka lähtee ja... ei että minä olisin niin sanonut ja olihan sielä muitakin. toivottavasti jotain suomeksikin....
- kulttuurien
yhteentörmäyskurssilla, eli avioliiton arki on alkanut.
Monissa kulttuureissa miesten ja naisten elämänpiirit ovat varsin erillään toisistaan. Mies liikkuu kodin ulkopuolella muiden miesten kanssa, nainen on kotona suvun naisten ja lasten kanssa, hoitaa puutarhaa ja kotieläimiä, laittaa ruokaa aamusta iltaan, pesee pyykit käsin, tarjoilee miehille ruoat pöytään ja syö itse keittiön nurkassa.
Ei kukaan nainen, edes sinä, pysty korvaamaan miehelle hänen "elämäänsä", johon kuului suku, äidinkieli, kaverit. Et sinä niitä ole häneltä riistänyt, vaan kyllä hän itse on sen aiheuttanut tulemalla Suomeen. Et myöskään ole sellainen - edellä kuvaamani kaltainen - vaimo, jollaiseksi hän itse vaimon ymmärtää. Eikä hänkään enää tunnu sinusta unelmiesi mieheltä.
Kun nyt kuitenkin olette naimisiin menneet ja lapsia hankkineet, on ratkaisuja ajateltava koko perheen kannalta. Jos aiotte pysyä yhdessä, joudutte molemmat tinkimään paljon omista toiveistanne.
Saattaa olla niinkin, että suku on etsinyt miehellesi sikäläisen vaimon, ehkä nuoren sukulaistytön, joka hänen nyt pitäisi saada tuoduksi Suomeen, ja sinä olet suunnitelmien tiellä. Sellaista tapahtuu enemmän kuin arvaatkaan.
Älä missään tapauksessa luovu lapsistasi, tapahtui mitä hyvänsä!- näin...
Olipas hyvä kirjoitus, varsinkin sen loppuosa. Sääli vain on, että suomalaiset naiset hyvästä koulutustasostaan huolimatta eivät ymmärrä pätkän vertaa, mihin itsensä laittavat likoon noiden ihmisten kanssa. Muslimikulttuureissa on yleinen tapa, että pikkuhiljaa naitetaan niitä serkkuja niiden kanssa, jotka jo asuvat Euroopassa. Tärkeintä on pitää suku yhdessä ja jos jollain menee suht hyvin vaikkapa Suomessa, niin sinne sitten lisää väkeä. Yleistä on myös että mies menee naimisiin eurooppalaisen naisen kanssa saadakseen pysyvän oleskeluluvan ja sitten eroaa ja noutaa sen serkkunsa Kurdistanista, Turkista jne. Tunnen näitä ihmisiä itse ja tiedän aika hyvin miten nämä hommat sujuu. Aloittajan kannattaisi olla nyt hyvin varovainen, noissa piireissä liikkuu myös väkivaltaista porukkaa, jotka ei sitten paljon keinoja kaihda jos jostakusta pitää päästä eroon..Valitan mutta tämä on kylmä totuus.
- ...
näin... kirjoitti:
Olipas hyvä kirjoitus, varsinkin sen loppuosa. Sääli vain on, että suomalaiset naiset hyvästä koulutustasostaan huolimatta eivät ymmärrä pätkän vertaa, mihin itsensä laittavat likoon noiden ihmisten kanssa. Muslimikulttuureissa on yleinen tapa, että pikkuhiljaa naitetaan niitä serkkuja niiden kanssa, jotka jo asuvat Euroopassa. Tärkeintä on pitää suku yhdessä ja jos jollain menee suht hyvin vaikkapa Suomessa, niin sinne sitten lisää väkeä. Yleistä on myös että mies menee naimisiin eurooppalaisen naisen kanssa saadakseen pysyvän oleskeluluvan ja sitten eroaa ja noutaa sen serkkunsa Kurdistanista, Turkista jne. Tunnen näitä ihmisiä itse ja tiedän aika hyvin miten nämä hommat sujuu. Aloittajan kannattaisi olla nyt hyvin varovainen, noissa piireissä liikkuu myös väkivaltaista porukkaa, jotka ei sitten paljon keinoja kaihda jos jostakusta pitää päästä eroon..Valitan mutta tämä on kylmä totuus.
mutta ei sen ihan noin tarvitsisi mennä. Myönnettäköön, että kurdit avioituvat yleensä serkkujen kanssa, ja tätä perinnettä jotkut sitten uhmaavat. Kannattaa ottaa tilanne kuitenkin tapauskohtaisesti, eikä maalata heti piruja seinille.
- ????1
... kirjoitti:
mutta ei sen ihan noin tarvitsisi mennä. Myönnettäköön, että kurdit avioituvat yleensä serkkujen kanssa, ja tätä perinnettä jotkut sitten uhmaavat. Kannattaa ottaa tilanne kuitenkin tapauskohtaisesti, eikä maalata heti piruja seinille.
"Itse kun asetin miehelleni rajoja niin huomasin epäonnistuneeni siinä, että koulutin koiraa en miestä. Mies tarvii löysemmän hihnan kuin koira."
Voi vittu ootko tyhmä, sä koulutat miestä? Miksi olet hänet hankkinut? Ei toisia parisuhteessa kouluteta, PÖLÖ. Vai onko sulla ollut joku ylemmyyskompleksi, että minäpä nyt näytän kuinka suomalainen nainen on tasa-arvoinen ja blaa blaa. Voi Jeesus mitä täällä saa lukea..... - ...
????1 kirjoitti:
"Itse kun asetin miehelleni rajoja niin huomasin epäonnistuneeni siinä, että koulutin koiraa en miestä. Mies tarvii löysemmän hihnan kuin koira."
Voi vittu ootko tyhmä, sä koulutat miestä? Miksi olet hänet hankkinut? Ei toisia parisuhteessa kouluteta, PÖLÖ. Vai onko sulla ollut joku ylemmyyskompleksi, että minäpä nyt näytän kuinka suomalainen nainen on tasa-arvoinen ja blaa blaa. Voi Jeesus mitä täällä saa lukea.....tuon aiemman viestin, johon mielestäsi vastasit? Heheheh... :) niin, jos vääntäisin vielä: en ole tuollaista kirjoittanut. Tsemppiä, ainahan sitä ei voi onnistua, vai mitä? :-)
- ennen aamenta
Ottakaa hyvät naiset itse ensin selvää, millaisesta kulttuurista peräisin olevan miehen aiotte naida tai lastenne isäksi ottaa! Ei ole väliä, onko mies kurdi tai joku muu ns. miehisen kulttuurin edustaja, tuollainen käytös nyt vaan on tietyistä maista tuleville ihan normaalia. Ystäväni tuttava meni aikoinaan naimisiin marokkolaisen miehen kanssa, ja mies käyttäytyi tismalleen samalla tavalla kuin sinun kurdisi, vietti enemmän aikaa kaveriporukassa kuin kotonaan. Kotitöitä näitä miehiä ei edes kannata pyytää tekemään, se vaan ei ole heillä tapana, naiset hoitaa kodin ja lapset. Ei kai nykymaailmassa enää voi olla niin sinisilmäisiä ja tietämättömiä naisia, jotka lankeaa vain tummaan ulkonäköön ja seurusteluajan lepertelyihin...?
- ...
puhuu asiaa. Yleistystä välttäen, mutta pääosin näinhän se on. Mielellään pitkään seurustelu, jossa kehittyy tuo kulttuurin tuntemus ennenkuin astuu avioliiton auvoiseen satamaan. Näin vältytään ns. kulttuuritörmäyksiltä ainakin.
- suurimmat
... kirjoitti:
puhuu asiaa. Yleistystä välttäen, mutta pääosin näinhän se on. Mielellään pitkään seurustelu, jossa kehittyy tuo kulttuurin tuntemus ennenkuin astuu avioliiton auvoiseen satamaan. Näin vältytään ns. kulttuuritörmäyksiltä ainakin.
kulttuurierot putkahtavat pintaan vasta lapsen tullessa isommaksi.
Yrittäkää ottaa selvää, kuinka miehen sukulaisperheessä kasvatetaan lapsia, mitkä ovat asenteet koulunkäyntiin, harrastuksiin ym. Pitäkää silmät ja korvat auki sen suhteen, kuinka miehen äitiä kohdellaan - siis oikeasti, ei juhlatilaisuuksissa, ja veljien vaimoja, sisaria yms. Saatatte nähdä tulevaisuudenkuvanne. - mutta ihmettelenpä silti
suurimmat kirjoitti:
kulttuurierot putkahtavat pintaan vasta lapsen tullessa isommaksi.
Yrittäkää ottaa selvää, kuinka miehen sukulaisperheessä kasvatetaan lapsia, mitkä ovat asenteet koulunkäyntiin, harrastuksiin ym. Pitäkää silmät ja korvat auki sen suhteen, kuinka miehen äitiä kohdellaan - siis oikeasti, ei juhlatilaisuuksissa, ja veljien vaimoja, sisaria yms. Saatatte nähdä tulevaisuudenkuvanne.olen itse pitkään ihmetellyt juuri sitä, että ainakin minun kaveripiirissäni ne jotka ovat ulkolaisen miehen kanssa, ovat todella varhaisessa vaiheessa menneet naimisiin tai jos eivät ole naimisissa niin ovat tehneet lapsen tyyliin vuoden seurustelun jälkeen. Ja sitten tulevat vasta nämä ap.n kaltaiset ongelmat heille. Ei voi kuin ihmetellä että mikä hinku on perustaa perhe HETI, eikä katsoa esim. viittä vuotta yhdessä ja sitten vasta. Ja ei ole kyse ollut edes että lapsentekoikä olisi ylittynyt eli biologinen kello tikittänyt vaan nuoria ihmisiä, jotka sitten haluavat sitoa itsensä tuollaiseen.
- ennen aamenta
mutta ihmettelenpä silti kirjoitti:
olen itse pitkään ihmetellyt juuri sitä, että ainakin minun kaveripiirissäni ne jotka ovat ulkolaisen miehen kanssa, ovat todella varhaisessa vaiheessa menneet naimisiin tai jos eivät ole naimisissa niin ovat tehneet lapsen tyyliin vuoden seurustelun jälkeen. Ja sitten tulevat vasta nämä ap.n kaltaiset ongelmat heille. Ei voi kuin ihmetellä että mikä hinku on perustaa perhe HETI, eikä katsoa esim. viittä vuotta yhdessä ja sitten vasta. Ja ei ole kyse ollut edes että lapsentekoikä olisi ylittynyt eli biologinen kello tikittänyt vaan nuoria ihmisiä, jotka sitten haluavat sitoa itsensä tuollaiseen.
En ihan käsittänyt, mikä sinun mielestäsi on höpönlöpöä? Ajatelkaa nyt vaikka kreikkalaista tai italialaista mieskulttuuria, turkkilaisista ja kurdeista puhumattakaan - siellähän miehet istuvat varjossa plataanipuiden alla haarat levällään, pelaavat lautapelejä, siemailevat teetä tai ouzoa, polttelevat ja puhuvat 'miesten juttuja'. Missä niiden naiset ovat? Kotona keittiöissä ruokaa laittamassa ja lapsia hoitamassa. Hyvä kun saavat itse edes jotakin ajatella, ääneen eivät kyllä saa sanoa useinkaan.
Kulttuurieroja kannattaa todellakin opiskella etukäteen. Sekin saattaa auttaa, että ulkomaalainen mies on joko oleskellut Suomessa pitkään tai peräti syntynyt täällä. Eivät kai he sentään ihan kaikkia meikäläisiä vaikutteita pysty niin tarkkaan torjumaan? - olettekin naimisissa
ennen aamenta kirjoitti:
En ihan käsittänyt, mikä sinun mielestäsi on höpönlöpöä? Ajatelkaa nyt vaikka kreikkalaista tai italialaista mieskulttuuria, turkkilaisista ja kurdeista puhumattakaan - siellähän miehet istuvat varjossa plataanipuiden alla haarat levällään, pelaavat lautapelejä, siemailevat teetä tai ouzoa, polttelevat ja puhuvat 'miesten juttuja'. Missä niiden naiset ovat? Kotona keittiöissä ruokaa laittamassa ja lapsia hoitamassa. Hyvä kun saavat itse edes jotakin ajatella, ääneen eivät kyllä saa sanoa useinkaan.
Kulttuurieroja kannattaa todellakin opiskella etukäteen. Sekin saattaa auttaa, että ulkomaalainen mies on joko oleskellut Suomessa pitkään tai peräti syntynyt täällä. Eivät kai he sentään ihan kaikkia meikäläisiä vaikutteita pysty niin tarkkaan torjumaan?ei kai se sitä estä.
Henkisestäkin väkivallasta jää lapseen muistijälki joka vaikuttaa koko loppuelä'män. - ennen aamenta
olettekin naimisissa kirjoitti:
ei kai se sitä estä.
Henkisestäkin väkivallasta jää lapseen muistijälki joka vaikuttaa koko loppuelä'män.Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon, että minä en siis ole kenenkään kanssa naimisissa.
- maria-77
ei voi yleistää noissakaan asioissa. oma mieheni ulkomaalainen auttaa kotitöissä lasten kanssa ilman minua ei mene mihinkään ja on paras ystäväni rakastajani ja aviopuolisoni. minä aikoinaan tein selväksi miehelleni asiat kuinka minun kanssani eletään ja jos ei ajatus miellety niin silloin on turha edes alkaa yrittämään mitään. hyvät naiset... älkää antako itseänne orjuuttaa on sitten suomalainen tai ulkomaanhedelmä mutta itse kärsitte vaan mikäli annatte miesten teitä pompottaa. olkaa vahvoja suomalaisia naisia (=
- ikävä kyllä
mutta ihmettelenpä silti kirjoitti:
olen itse pitkään ihmetellyt juuri sitä, että ainakin minun kaveripiirissäni ne jotka ovat ulkolaisen miehen kanssa, ovat todella varhaisessa vaiheessa menneet naimisiin tai jos eivät ole naimisissa niin ovat tehneet lapsen tyyliin vuoden seurustelun jälkeen. Ja sitten tulevat vasta nämä ap.n kaltaiset ongelmat heille. Ei voi kuin ihmetellä että mikä hinku on perustaa perhe HETI, eikä katsoa esim. viittä vuotta yhdessä ja sitten vasta. Ja ei ole kyse ollut edes että lapsentekoikä olisi ylittynyt eli biologinen kello tikittänyt vaan nuoria ihmisiä, jotka sitten haluavat sitoa itsensä tuollaiseen.
Nopea naimisiin meno ja lapsen hankkiminen liittyvät yleensä aina oleskelulupaan. Monet näistä miehistä, jotka by the way todella haluavat tulla Suomeen, kukaan ei todellakaan ole pakottamassa heitä, luulevat lapsen olen sitten se pysyvä ja elinikäinen side Suomeen. Ja, että sen perusteella saa aina oleskeluluvan.
Olen itsekin miettinyt, miksi heti aloitetaan lapsentekoohjelma. Kun lapsi, naimisiinmeno (oleskelulupa) ovat olleet suhteet kriteerit ei se välttämättä kovin kauan sitten lopulta kestä tai ole kauhean onnellinenkaan.
Tälläinen tapauksen näin mm. yhteisissä tuttavissamme, mies marokkkolainen, nainen suomalainen. Jotenkin tuntui, etteivät he ole yhdessä pitämisen tai rakkauden vuoksi ja aika pian suhde ajautui karille. Lopputuloksena mies on Suomessa ja nainen nuori yksinhuoltaja. Mies valehteli tulomaansakin alussa, kun yritti saada oleskelulupaa toisella tavalla.
Tällä hetkellä mies todennäköisimmin työttömänä eli ei voi (tai kuka tietää edes halua) pitää lapsestaan taloudellisesti huolta. Lapsi vain piti saada maailmaan. Luottotoetonsa myös pilannnut elämällä vastuuntunnottomasti, mikä muuten myös aika yleistä näissä piireissä.
Osamaksulla ostetaan hulluna tavaroita ja muita laskuja ei makseta.
Mies on kuitenkin tullut ns. kolmannen maan olosuhteista tänne omasta halustaan, olisiko aika myös sopeutua tulevaan maahansa? - ikävä totuus
ikävä kyllä kirjoitti:
Nopea naimisiin meno ja lapsen hankkiminen liittyvät yleensä aina oleskelulupaan. Monet näistä miehistä, jotka by the way todella haluavat tulla Suomeen, kukaan ei todellakaan ole pakottamassa heitä, luulevat lapsen olen sitten se pysyvä ja elinikäinen side Suomeen. Ja, että sen perusteella saa aina oleskeluluvan.
Olen itsekin miettinyt, miksi heti aloitetaan lapsentekoohjelma. Kun lapsi, naimisiinmeno (oleskelulupa) ovat olleet suhteet kriteerit ei se välttämättä kovin kauan sitten lopulta kestä tai ole kauhean onnellinenkaan.
Tälläinen tapauksen näin mm. yhteisissä tuttavissamme, mies marokkkolainen, nainen suomalainen. Jotenkin tuntui, etteivät he ole yhdessä pitämisen tai rakkauden vuoksi ja aika pian suhde ajautui karille. Lopputuloksena mies on Suomessa ja nainen nuori yksinhuoltaja. Mies valehteli tulomaansakin alussa, kun yritti saada oleskelulupaa toisella tavalla.
Tällä hetkellä mies todennäköisimmin työttömänä eli ei voi (tai kuka tietää edes halua) pitää lapsestaan taloudellisesti huolta. Lapsi vain piti saada maailmaan. Luottotoetonsa myös pilannnut elämällä vastuuntunnottomasti, mikä muuten myös aika yleistä näissä piireissä.
Osamaksulla ostetaan hulluna tavaroita ja muita laskuja ei makseta.
Mies on kuitenkin tullut ns. kolmannen maan olosuhteista tänne omasta halustaan, olisiko aika myös sopeutua tulevaan maahansa?Lisään vielä, että Suomi on melkein ainoita maita, joissa naiset ovat hulluina kolmansista maista tulleisiin, melkein hyökkäävät kiinni. Ja vaikka miehellä ei ole koulutusta, (aina ei melkein mitään yleissivistystäkään), ei töitä, ei kovin ruusuisia näkymiä työnsaannista tai halukkuudesta ja kuitenkin tätä pidetään unelmien miehenä?
Täällä ulkomailla maan naiset eivät todellakaan käyttäydy näin ja kolmansista maista tulleet, varsinkin aikuisina tulleet avioituvat yleeensä oman maalaisensa kanssa.
- kannattaa!!!
erota ,jos liitosta ei tule mitään. Lapsetkin kärsivät enemmän vanhempien huonosta liitosta, kuin erosta.
JA miksi ihmeessä sinä hoidat kodin yksin? Kai sillä äijälläkin pysyy rätti kädessä?- Alkup.................
Jaahah...en ole jaksanut tappeluihinne puuttua sen kummemmin. Nyt vain tulin kertomaan, että tällä hetkellä asiat taas rullaa paremmin. Mies ollut katuvainen noista sanomisistaan ja väittää kiukunpuuskassaan vain sanoneensa mitä sattuu...Jaa,a saapa nähdä nyt. Sormuksen eilen toi, on tilannut iranista kaverinsa kautta ja sekin toimi osana "sovinnon elettä". Erota emme tosiaankaan haluaisi, kun kummallekkin lapset kuitenkin kaikki kaikessa ja mustakin tuntuis niinpahalta rikkoa pieniltä koti :´( Mies kuitenkin niin hyvä isä, että en parempaa varmaan olis suomalaisestakaan saanút. Ensimmäisenkin lapsen, tytön synnytykseen halusi ehdottomasti mukaan (vaikka ei kuulu yleensä muslimikulttuuriin), mutta mies halusi ehdottomasti nähdä tyttärensä syntymän. Sukupuoli oli jo etukäteen tiedossa. Heräsi aina yöllä kun vauvaa syötin ja piti passittaa takaisin nukkumaan :) Halusi vaan olla apuna. Vaippoja tosiaan vaihdellut ihan käskemättä ja molemmat lapset yleensä kylvettää. Kylvettänyt heitä jopa enemmän kuin minä. Hoitaa myös kotia, vie roskat käskemättä, silittää, laittaa ruokaa imuroi milloin ehtii ym. Ja lapsia vie ulos jos haluan rauhassa siivota koko kämpän lattianpesua myöten (mieskin kyllä pesis lattiat, mutta haluan itse...) Muutenkin soittelee päivisin tarviiko kaupasta mitään, ja heti olisi tuomassa vaikka kesken työpäivän. Vie lapsia lääkäriin, valvoo heidän ollessaan kipeänä ym. Jos joku kipeä soittelee töistä miten voidaan, ja pitääkö tulla kotiin ym. Siis myös hyvien asioiden lista on loputon ja siksi olisi niin kamalaa erota kun mies kuitenkin niin hyvä isä puutteistaan huolimatta...En usko että moni suomalainenkaan tähän yltää...Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo...
- "totuus on karua"
Alkup................. kirjoitti:
Jaahah...en ole jaksanut tappeluihinne puuttua sen kummemmin. Nyt vain tulin kertomaan, että tällä hetkellä asiat taas rullaa paremmin. Mies ollut katuvainen noista sanomisistaan ja väittää kiukunpuuskassaan vain sanoneensa mitä sattuu...Jaa,a saapa nähdä nyt. Sormuksen eilen toi, on tilannut iranista kaverinsa kautta ja sekin toimi osana "sovinnon elettä". Erota emme tosiaankaan haluaisi, kun kummallekkin lapset kuitenkin kaikki kaikessa ja mustakin tuntuis niinpahalta rikkoa pieniltä koti :´( Mies kuitenkin niin hyvä isä, että en parempaa varmaan olis suomalaisestakaan saanút. Ensimmäisenkin lapsen, tytön synnytykseen halusi ehdottomasti mukaan (vaikka ei kuulu yleensä muslimikulttuuriin), mutta mies halusi ehdottomasti nähdä tyttärensä syntymän. Sukupuoli oli jo etukäteen tiedossa. Heräsi aina yöllä kun vauvaa syötin ja piti passittaa takaisin nukkumaan :) Halusi vaan olla apuna. Vaippoja tosiaan vaihdellut ihan käskemättä ja molemmat lapset yleensä kylvettää. Kylvettänyt heitä jopa enemmän kuin minä. Hoitaa myös kotia, vie roskat käskemättä, silittää, laittaa ruokaa imuroi milloin ehtii ym. Ja lapsia vie ulos jos haluan rauhassa siivota koko kämpän lattianpesua myöten (mieskin kyllä pesis lattiat, mutta haluan itse...) Muutenkin soittelee päivisin tarviiko kaupasta mitään, ja heti olisi tuomassa vaikka kesken työpäivän. Vie lapsia lääkäriin, valvoo heidän ollessaan kipeänä ym. Jos joku kipeä soittelee töistä miten voidaan, ja pitääkö tulla kotiin ym. Siis myös hyvien asioiden lista on loputon ja siksi olisi niin kamalaa erota kun mies kuitenkin niin hyvä isä puutteistaan huolimatta...En usko että moni suomalainenkaan tähän yltää...Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo...
Ainakin näiden asioiden perusteella miehesi vaikuttaa kyllä unelmien mieheltä, perheestään välittävältä ja vastuuntuntoiselta mieheltä. Eli yrittämisen arvoiselta kumppanilta, yrittäkää keksiä jotakin yhteistä tekemistä, mistä kummatkin pitävät? Olitteko muuten naimissa? Olette kuitenkin aika kauan jo olleet yhdessä.
Saattaa titenkin olla sekin, ettei ole tottunut naisen kanssa juttelemaan, kun näissä kulttureissa miehet lähinnä viettävät aikaa miesten kanssa ja naiset naisten. Ja sikäläiset naiset eivät tietenkään muusta tiedäkään..
Mitä hän tekee työkseen ja kuinka on kiinni suomalaisessa yhteiskunnassa? Onko ollenkaan suomalaisia tuttuja?
- rikkarokassa
Hei
En ehdi nyt lukea kaikkia vastauksia, joten en tiedä onko joku jo tämän sanonut.
Ota myös huomioon se, että sinun miehesi on vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa, vieraiden ihmisten keskellä. Joutuu miettimään ja kontrolloimaan tekemisiään, ettei mikään vain pistäisi silmään meitä kantasuomalaisia.
Ainoat hetket jolloin hän voi rentoutua ja olla todella oma itsensä kodin ulkopuolella on silloin kun hän on "omiensa" parissa.
Silloin hän saa puhua omaa kieltään ja noudattaa vain heidän tapojaan.
Ymmärrän, että tunnet itsesi hylätyksi, mutta nostin tämän pointin esille vain siksi, että voisit ajatella, ettei vika ehkä olekaan vain teidän parisuhteessanne eikä varsinkaan sinussa.
Yritä ymmärtää miestäsi ja keskustella tästä asiasta. Uskon että liittonne voi kestää ja sen ehkä nyt piilossa olevan rakkauden voi löytää uudelleen. Voimia ja rohkeutta sinulle!- Ap taas
Mies on todellakin vastuuntuntoinen, kiltti ja rakastaa lapsiaan. Ikinä ei esim heille huuda, vaikka tullut myöhään töistä ja lapset tulevat pomppimaan sänkyyn. Koppaa syliinsä ja pusuttelee ja halii :) Mieheni on sellainen peruspositiivinen ihminen, kenestäkään/mistään ei ajattele pahasti ja suhtautuu positiivisesti joka asiaan. Paljon on saanut aikaan kouluttautumalla ja työskentelemällä. Tämä oli nyt tälläinen puolustuspuhe, mutta tuon riidan jälkeen mikä silloin oli kun tämän keskustelun avasin ei riitoja ole ollut. Niitä on tosi harvoin yritetään selvittää asiat nyt puhumalla. Tottahan on että suurin osa on kulttuurien välisestä yhteentörmäyksestä johtuvia eikä syy ole jommankumman. Nyt kaikki oikeasti todella hyvin, nautimme lapsista ja toisistamme :)
- rikkarokassa
Ap taas kirjoitti:
Mies on todellakin vastuuntuntoinen, kiltti ja rakastaa lapsiaan. Ikinä ei esim heille huuda, vaikka tullut myöhään töistä ja lapset tulevat pomppimaan sänkyyn. Koppaa syliinsä ja pusuttelee ja halii :) Mieheni on sellainen peruspositiivinen ihminen, kenestäkään/mistään ei ajattele pahasti ja suhtautuu positiivisesti joka asiaan. Paljon on saanut aikaan kouluttautumalla ja työskentelemällä. Tämä oli nyt tälläinen puolustuspuhe, mutta tuon riidan jälkeen mikä silloin oli kun tämän keskustelun avasin ei riitoja ole ollut. Niitä on tosi harvoin yritetään selvittää asiat nyt puhumalla. Tottahan on että suurin osa on kulttuurien välisestä yhteentörmäyksestä johtuvia eikä syy ole jommankumman. Nyt kaikki oikeasti todella hyvin, nautimme lapsista ja toisistamme :)
Hauska kuulla! Hyvää jatkoa teidän perheelle!
- zena
Ap taas kirjoitti:
Mies on todellakin vastuuntuntoinen, kiltti ja rakastaa lapsiaan. Ikinä ei esim heille huuda, vaikka tullut myöhään töistä ja lapset tulevat pomppimaan sänkyyn. Koppaa syliinsä ja pusuttelee ja halii :) Mieheni on sellainen peruspositiivinen ihminen, kenestäkään/mistään ei ajattele pahasti ja suhtautuu positiivisesti joka asiaan. Paljon on saanut aikaan kouluttautumalla ja työskentelemällä. Tämä oli nyt tälläinen puolustuspuhe, mutta tuon riidan jälkeen mikä silloin oli kun tämän keskustelun avasin ei riitoja ole ollut. Niitä on tosi harvoin yritetään selvittää asiat nyt puhumalla. Tottahan on että suurin osa on kulttuurien välisestä yhteentörmäyksestä johtuvia eikä syy ole jommankumman. Nyt kaikki oikeasti todella hyvin, nautimme lapsista ja toisistamme :)
avioelämä yleensä on. Luettelit niin pitkän listan noita hyviä puolia, että rupesin miettimään, että aivan täydellistä miestäkö yritit saada.
Ei kuules täydellistä ihmistä ole olemassakaan, saatika miestä.
Kyllä meillä jokaisella on omat puutteemme, mutta silloin pitääkin just tehdä se lista plussista ja miinuksista, että kummalle puolelle se vaaka kallistuu.
Miehet on miehiä ja niitä on vaikea ymmärtää, riippumatta siitä mistä kulttuurista ovat kotoisin.
Tempperamentti vain toisilla on vähän kovempi.
Sen kanssa vaan pitää oppia elämään ja opetella itse myös unohtamaan se kaikki mitä toinen on suutuspäissään sanonut. Mun mies ei tosissaan edes muista mitä kaikkea on suustaan päästänyt kun suuttuu. Kun on sanottavansa sanonut, on riitakin ohi, siis hänen puoleltaan. Minä yleensä sitten vasta alan oikein lämmetä ja suuttua. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut aika pian unohtamaan turhat riidat ja sanomiset.
Se sovinnon teko vasta onkin ihanaa. Meillä ei ole pitkiin aikoihin ollut kunnon riitoja, niin ei ole myöskään sitä sovinnon tekoa. Puuttuu siis ne tunnekuohut molempiin suuntiin, aivan liian tasaista. Joskus hyvä riita puhdistaa ilmaa ja sen jälkeen on taas aivan ihanaa, kuten teilläkin tuntuu nyt olevan.
Nautiskele, nyt seuraavaa riitaa odotellessa.
Jos muuten on perusasiat kunnossa, kuten kerroit, niin älä rupea joka riidasta panikoimaan ja tekemään suurempaa numeroa.
tollasta se on kaikissa avioliitoissa ylä-ja alamäkeä.
- Kata 27
Olen itse ollut 11-vuotta kurdilaisen miehen kanssa ja tästä suhteesta on koht 7-vuotias poika. Mieheni on ajoittain kovassa koti-ikävässä kotimaahansa ja ymmärtäähän sen kun omat isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat siellä. Olen oppinut ymmärtämään kuinka tärkeää miehelleni on päästä puhumaan kurdin kieltä ja olemaan kavereidensa kanssa koska usein kaverit myös samanlaisessa tilanteessa. Se on yksi tapa ylläpitää omaa äidinkieltään ja kultuuriaan jota voi opettaa myös omille lapsilleen. Kyllä meilläkin välillä riitoja kavereiden kanssa juoksemisesta ympäri kyliä mutta hän ottaaa myös minut ja lapsensa huomioon vietämme usein aikaa yhdessä. Neuvoja miehesi kavereiden kanssa keskusteluun voisit kokeilla esim että kuinka kauan olet asunut täällä ja mitä pidät Suomesta ja sen jälkeen kysellä mitä hän kaipaa kotimaastaan sekä mitä täälä on erilaista kuin kurdistanissa Iranin ja Irakin kurdistan on hiukan erilaisia mutta molemmat puolet ovat todella kauniita. Sekä voit pyytää miehesi kavereiden vaimoja opetamaan itsellesi Kurdin kieltä sitä he tekevät todella mielellään ainakin mun miehen kavereiden vaimot ovat sellaisia. Koita jaksaa kyllä aurinko paistaa vielä risukasaan
- naurettavaa todella
Eiköhän olisi jo aika sen aikuisen äijäsi katkaista se napanuora äitiinsä. Siis aivan älyttömän naurettavaa touhua noilla, kun isot äijät parkuu äitinsä perään. On jo lapsi ja vaimo, eiköhän olisi aika suunnata tulevaisuuteen.....
- Biji Peshmergas
Erosin yli puoli vuotta sitte 4v. kestäneestä suhteestani Irakin kurdiin. Tai minut ns. jätettiin vastoin tahtoani, koska miehen suku ei koskaan minua hänen elämäänsä hyväksynyt ja loppupeleissä hänelle just ne sen sukulaiset olivatkin etsineet just sopivan kurdiserkun morsiamekseen, jolle hänen piti lupautua.
3kk eron jälkeen meni ohi silmieni pelkässä järkytyksessä. Mutta nyt kesän aikana olen vihdoinkin huomannut ja ymmärtänyt kuinka paljon enemmän vapautta ja stressittömyyttä mulla on nyt kun olen sinkku, enkä jatkuvan kontrollin alainen ja yksinäinen kotiorjatar, kuten vielä viimevuonna.
Toivon silti kaikkea hyvää rakkaalle x-miehelleni, heidän kulttuurissa ei ole mitään vikaa. Päinvastoin. Ihailen syvästi heidän tuhatvuotisia perinteitään, ja sitkeyttään taistella sortajia vastaan, ja kunnioittaa perheitään (sukuaan). Suomalaiset naiset eivät vain aina ymmärrä, että kurdimiehet ovat kurdimiehiä ja käyttäytyvät sen mukaan, ei heitä voi kouluttaa muuksi. Pitää itse vain muuttua ja hyväksyä oma kohtalonsa, jos on sen tien valinnut.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911505
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1701203En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1041060Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll15947- 82870
- 66793
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?40777Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289743Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107738Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K59725