hmm.. Seurusteltu 8 vuotta, kihloissa vuosi.
Mulle on tullut tarve avioitua. Haluaisin kovasti pistää hääpäivän lukkoon ja toimeksi.. Ainahan kaiken maailaman puuskia tulee ja haaveilee, mutta nyt on vaan jotenkin tosi vahva tunne että nyt olisi asioiden mentävä eteenpäin.
Tokaisin asiasta miehelleni vitsiin naamioiden, että jos vuodelle 2011 suunniteltaisiin.. Mutta eihän mieheni osaa ajatella tuolloin mahdollisesti tapahtuvan asian olevan ajankohtainen nyt.. Ei asiaa tyrmännyt tai mitään, mutta ei nyt osannut ottaa vakavastikaan ja alkaa vieraslistaa laatimaan :)
Voihan hitto.. Ei tässä nyt mitään varsinaista ongelmaa edes ole, ajatukset vaan pyörii..
Mietin että kuinka moni puoliso on aviopuoliso kumppanin "painostuksen" tähden ja vaikuttaako se liiton laatuun?
Itsestä kun tuntuu jo hieman painostukselta tämä pelkästä asiasta puhuminen.. Toisaalta tiedän että jollen asiaa tapetille nosta saan odotella todella kauan, mieheni on nimittäin likaisen avioeron lapsi eikä hänen mielikuvansa ole kovin ruusuisia. Niin tekisi mieleni näyttää ettei meidän tarvitse tehdä samoja virheitä toistemme ja tulevien lastemme kanssa..
Lapsia toivomme molemmat vaikka heti. Minä vain hieman jarruttelen, koska haluaisin olla avioliiton satamassa kun lapsia tulisi, mutta tulkoot jos on tullakseen vaikka heti..
Tulipas romaani.. Jos jollain on jotain kommentoitavaa tai ajatuksia niin mielelläni niitä lueskelen:)
Mulle on tullut tarve avioitua. Haluaisin kovasti pistää hääpäivän lukkoon ja toimeksi.. Ainahan kaiken maailaman puuskia tulee ja haaveilee, mutta nyt on vaan jotenkin tosi vahva tunne että nyt olisi asioiden mentävä eteenpäin.
Tokaisin asiasta miehelleni vitsiin naamioiden, että jos vuodelle 2011 suunniteltaisiin.. Mutta eihän mieheni osaa ajatella tuolloin mahdollisesti tapahtuvan asian olevan ajankohtainen nyt.. Ei asiaa tyrmännyt tai mitään, mutta ei nyt osannut ottaa vakavastikaan ja alkaa vieraslistaa laatimaan :)
Voihan hitto.. Ei tässä nyt mitään varsinaista ongelmaa edes ole, ajatukset vaan pyörii..
Mietin että kuinka moni puoliso on aviopuoliso kumppanin "painostuksen" tähden ja vaikuttaako se liiton laatuun?
Itsestä kun tuntuu jo hieman painostukselta tämä pelkästä asiasta puhuminen.. Toisaalta tiedän että jollen asiaa tapetille nosta saan odotella todella kauan, mieheni on nimittäin likaisen avioeron lapsi eikä hänen mielikuvansa ole kovin ruusuisia. Niin tekisi mieleni näyttää ettei meidän tarvitse tehdä samoja virheitä toistemme ja tulevien lastemme kanssa..
Lapsia toivomme molemmat vaikka heti. Minä vain hieman jarruttelen, koska haluaisin olla avioliiton satamassa kun lapsia tulisi, mutta tulkoot jos on tullakseen vaikka heti..
Tulipas romaani.. Jos jollain on jotain kommentoitavaa tai ajatuksia niin mielelläni niitä lueskelen:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eli ehdota rohkeasti josko se tuleva hääpäivä päätettäisiin...
Itse ihmettelen vähän sitä, että jos ollaan kihloissa, mutta naimisiin ei ole tarkoitus mennä/tai siihen ei olla valmiita (tarkoitan nyt miestäsi). Mutta jokainen tietysti tekee niin kuin parhaaksi katsoo. Voihan olla, että miehelläsi on "traumoja" vanhempien avioerosta, joka ehkä kalvaa jollain tavalla hänen suhdettaan siihen avioitumiseen. Keskustelkaa siitäkin.
Tai sitten ilmoitat, että lapsia ei tule ennen kuin pappi on sanonut aamenesa. Kuulostaa julmalta, mutta...
Toki toisen painostamisella ei saa kuin pahan mielen sekä itselle, että toiselle. Toista ei voi pakottaa naimisiin, jos toinen ei sitä (todella) tahdo tai ole siihen valmis.
Niin kuin itsekin totesit, tässä-ja-nyt-miehelle on varmaan hankala alkaa toteuttaa päässään vuotta 2011. Jos vielä esitit asian kevyeen vitsityyliin, ei hänkään ehkä ottanut sitä niin painokkaana puheena.
Esitä miehellesi faktat. Haluatte lapsia. Jos kaikki sujuu hyvin, ei sitä varten tarvitse olla naimisissa. Elämä kuitenkin joskus kolhiikin. Entä, jos kuolet synnytykseen? Kysy mieheltäsi, olisiko siinä tilanteessa helpompi toimia avo- vai aviomiehenä? Entä, jos miehesi vammautuu pysyvästi, juuri kun lapsi on syntynyt? Sinulla ei välttämättä ole oikeutta toimia miehesi parhaaksi avovaimona. Vakuutusasiatkin voivat olla hankalia. Jos sairastut henkisesti, etkä voi vastata itsestäsi, haluatko aviomiehesi hoitavan asiasi? Avovaimona päättäjä saattaakin olla vaikka äitisi tai muu holhooja. Tämä kuulostaa ikävältä puheelta, mutta aviooon menemisen syy voi olla järkiperäinenkin. Itse olin lähipiirissä sattuneen kuolemantapauksen jälkeen todella tyytyväinen, että olemme naimisissa. Koko julmettu paperisota, valtakirjat, pankkitilit ym. oli paljon helpompi hoitaa surun keskellä. Jos olisin ollut avovaimo, en olisi voinut auttaa miestäni juuri mitenkään. Kyseinen sekasortoinen tilanne ei myöskään vähentänyt tuoreen avioliittomme arvoa, päinvastoin. Avioliitosta pääsee myös pois, se ei ole mikään elinkautinen.
Kysy mieheltäsi, onko hän todella sitä mieltä, että pelkkä elämää helpottava juridinen seikka voi kaataa teidän liittonne? Muista sinä puolestasi, että jos mies "valaistuu" ja haluaa naimisiin kuukauden päästä maistraatissa, niin tee se! Juhlat voi järjestää sitten milloin vain!
Kun seuraavan kerran puhutte lapsista, niin sano miehellesi päättäväisesti, että haluat olla naimisissa ennen äitiyttä. On järkevää keskustella läpi kummankin mielipiteet avioliitosta muutenkin. Varmasti vanhempien avioero on jättänyt jälkensä mieheesi, mutta sinun ei tarvitse kärsiä siitä ikuisesti.
Sinä haluat naimisiin, entä jos miehesi ei oikeastaan haluakaan? Sinulla on oikeus tietää se. Osa jahkailijoista ei vain haluat kertoa, että itseasiassa ei koko juttu kiinostakaan ja toivovat, että viivyttelyllä kumppanin saisi muuttamaan mielensä.
Aikaisemmassa vastauksessa käsiteltiin järkisyitä avioliitolle. Ne sinunkin kannattaa ehdottomasti muistaa. Vaikka kuinka puhutaankin siitä, ettei avoliitolla ja avioliitolla ole paljonkaan eroa, niin lain edessä kummasti on.
Toivon sydämestäni, että saat mitä haluat. Onnea matkaan!
Kiitos paljon ajatuksiaherättävistä vastauksistanne!
Otin tuossa eräänä iltana asian puheeksi. Mieheni ei nää asialla kiirettä, mutta vakuutti kyllä haluavansa minut vaimokseen. Syy hänen epäröintiinsä selvisi keskustellessa; ujo/esiintymiskammoinen mieheni epäröikin itse juhlatilaisuutta, puheita ja nolauksia, keskipisteenä olemista, eikä suinkaan avioliittoa kanssani. Tuon kuultuani tipahti niin suuri kivi sydämeltäni että purskahdin heleään nauruun ja painun kultani syliin! Minä kun ehdin jo pelätä että olen käytökselläni työntänyt hänet "pakkorakoon" kihlaamaan minut tai että hän on tullut katumapäälle. Ilo oli selittää hänelle ettei meidän häiden tarvitse olla suuret, ja että voimme tehdä kyllä häätiimille selväksi missä raja menee mitä tehdään ja mitä ei..
Tämä keskustelu ikävä kyllä joiduttiin lopettamaan kesken eli ei sentään päivää vielä ehditty päättämään, mutta rakentavasti meidännäköisistä juhlista ja liitosta kuitenkin päästiin jo keskustelemaan. Ikävä kyllä rahatilanteemme ei pariin vuoteen ole kovin kannustava juhlia ajatellen, mutta eiköhän tässä jotain keksitä, kun epäilyt saatiin karistettua matkasta. :)
Kiitos kovasti vastauksistanne niin järkiperäisistä ja tunne pohjaisista ja hyvää jatkoa teille!