Vauvakuumetta minulla on ollut jonkin verran jo pitkään. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä pian 5 vuotta. Lapsistakin ollaan juteltu, ja ollaan molemmat sitä mieltä että lapsia halutaan sitten joskus. Aina joskus jossain pienen lapsen nähdessään mies jää tuijottamaan sitä pitemmäksi aikaa hymy huulillaan ja sanoo että tuollaisen minäkin tahdon.
Ollaan molemmat opiskelijoita. Mies valmistumassa vuoden sisällä, minulla vielä yli kaksi vuotta opintoja jäljellä. Lopetin pillerien syönnin kaksi vuotta sitten, kun monen merkinvaihdon jälkeen vaan totesin etteivät ne sovi minulle. Sen jälkeen menkat ovat olleet todella säännölliset, kierto aina 28 tai 29 päivää. Kondomia olemme käyttäneet pillerien jättämisen jälkeen.
Nyt on menossa kp 33. En ole uskaltanut vielä tehdä raskaustestiä. Enkä ole vihjannut miehelle sanallakaan tästä. Tiedän, että on typerää murehtia tällä tavoin etukäteen, mutta en voi murehtimiselleni mitään.
Onko ihan järjetöntä saada lapsi kesken opintojen? Miten rahat saa riittämään? Kuinka vaikeaa on opintojen jatkaminen äitiysloman jälkeen?
Ollaan molemmat opiskelijoita. Mies valmistumassa vuoden sisällä, minulla vielä yli kaksi vuotta opintoja jäljellä. Lopetin pillerien syönnin kaksi vuotta sitten, kun monen merkinvaihdon jälkeen vaan totesin etteivät ne sovi minulle. Sen jälkeen menkat ovat olleet todella säännölliset, kierto aina 28 tai 29 päivää. Kondomia olemme käyttäneet pillerien jättämisen jälkeen.
Nyt on menossa kp 33. En ole uskaltanut vielä tehdä raskaustestiä. Enkä ole vihjannut miehelle sanallakaan tästä. Tiedän, että on typerää murehtia tällä tavoin etukäteen, mutta en voi murehtimiselleni mitään.
Onko ihan järjetöntä saada lapsi kesken opintojen? Miten rahat saa riittämään? Kuinka vaikeaa on opintojen jatkaminen äitiysloman jälkeen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
varsinaista apua, mutta tilanne kuulostaa vähän samanlaiselta kuin itsellä niin aattelin vastata.
Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä kanssa 5 vuotta, joista melkein kolme vuotta naimisissa. Mies on jo opintonsa opiskellut (ainakin toistaiseksi) ja on töissä.
Itsellä olis vielä pari ( /-) vuotta jäljellä.
On välillä tullut semmoinen olo ettei millään jaksais odottaa. Olen kuitenkin jo 25 ja ei se nyt heti kuitenkaan tärppää.
Tähän asti olen ajatellut että jos nyt onnistuu niin kyllä sitten parin vuoden päästäkin. Ja toisaalta olis nyt niin helppoa suorittaa opinnot loppuun ilman vauvaa... ei vaan saa ajatuksia siitä pois!
Järjellä koitan nyt mennä eteenpäin, ja aatoksella siitä että tämä on vaan pari vuotta. Lapsen kanssa saan olla sitten loppu elämän. Ei aina tarvitse, eikä SAA olla niin kiire asiasta toiseen. Pitäis osata nauttia vielä tästä vapaudesta ja kaksin olosta...
ääh... eipä nyt paljon sua varmaan auttanut, mutta sainpahan purkaa ajatuksiani tähän samalla!
Tsemppiä teille!
mies käy töissä ja minä opiskelen vielä ainakin 3 vuotta mutta yritys on jo aloitettu.. :) olen 21-vuotias. molemmat tiedämme, että tämä päätös on juuri oikea juuri tässä elämäntilanteessa. :)
juuri eilen taas asiasta keskusteltiin mieheni kanssa. Minulla opintoja reilu pari vuotta jäljellä ja hän on töissä. Yritin hänelle selittää, kuinka kaiken tämän hormoni myrskyn keskellä minä naisena koen niin vahvoja tunteita, että oman lapsen puuttuminen tuntuu melkeinpä fyysisenä kipuna. Tuntuu, että hän ei ihan asiaa tajunnut, luulenpa, että mies kokee nämäkin asiat hieman eri tavalla. Tiedän itsekin, että minun kannattaa opiskella ensin opintoni loppuun, koska olen vielä valmistumisenkin aikaan hyvin nuori (22). Mutta järki ei näissä asioissa auta, tunteet hallitsee. Näin on kuitenkin alustavasti puhuttu, että opintoni suoritan loppuun ja sitten lapsi saa mahdollisuuden tulla, jos meille näin suodaan. Kestämistä on. Jos ennen sitä vahinko pääsee sattumaan niin se on mieheni mielestä kuulema sitten eri asia, lapsi on silloin tervetullut. Uskon, että jos teille vauva nyt olisi tulossa niin pärjäätte ihan varmasti! Voimia ja mahdollisesti onnea :) Laita tänne sitten tietoa, että onko teille perheenlisäystä tulossa!
Moi!
Olen kohta kolmekymmentävuotias, avoliitossa kolmatta vuotta elelevä nainen. Suoritan paraikaa toista korkeakoulututkintoa työn ohessa. Vauvakuumetta on piisannut jo pitemmän aikaa ja kellon tikitys on koko ajan mielessä. Olemme avomieheni kanssa päättäneet nyt aloittaa vauvayritykset, opinnoista viis. Raskaaksi tuleminen ei ole mikään itsestäänselvyys, eikä lapsettomuushoitoihinkaan pääse ennen kun on vuosi yrittämistä takana. Toiveissa olisi myös saada useampi lapsi, joten peliaikaa ei ole paljon jäljellä ;)
Mieheni on myös pistänyt paperit eteenpäin ja hänellä olisi toiveissa aloittaa myös työn ohella opiskelut.
Olen saanut kotoani elinikäisen oppimisen mallin. Vanhempani ovat kouluttautuneet perhe-elämän ohella eikä opiskelun, työn ja kodin arjen yhdistäminen ole ollut mitenkään mahdotonta.
Ymmärrän toki niitä, jotka ovat vasta aikuisikänsä alussa, eikä työkokemusta välttämättä ole vielä kertynyt. Etenkin pienillä paikkakunnilla työllistyminen lasten saamisen jälkeen voi käsittääkseni olla hankalaa, jos työkokemusta ei ole riittävästi.
Niin, tuota olen myös ajatellut, miten saisi sitten opinnoista kiinni äippäloman jälkeen? "Hyvällä tuurilla" edessäni mahdollisesti olisi vielä lähes 4 vuotta opiskeluja... Ikää nyt 23v. En haluisi kuitenkaan lykätä mahdollista perheenlisäystä vasta neljän vuoden päähän..
Mies opiskelee vielä n.2 vuotta.
Miten te olette selviytyneet, että opinnot keskeytetään pariksi vuodeksi ja sen jälkeen taas jatkamaan opiskeluja ? Voihan se olla joillakin on sitten enemmän motivaatiota jatkaa opiskeluja, joillakin ehkä vähemmän.
Kohtapuoliin minulla on ammattilinenkoulutus pohjalla, valmistun siis :) mutta aikomusta olisi vielä jatkaa amk:n. Onko muita kohtalokavereita?
koulun jatkamisesta äitiysloman jälkeen. Rahallisesti varmasti selviäisimme, mieheni tienaa hyvin. Mutta miten opiskelut onnistuvat. Tietysti omasta itsestä kiinni, mutta käytännön järjestelyjä varmasti vaatii pienen lapsen äidillä... Olen käynyt vasta vuoden ammattikorkeakoulua, mutta vauvakuume aivan kauhia! =)