Pentu tulee taloon!!

Mitä on koiran kasvatus?

Ihmistä, joka teettää koiralla pennut, on tapana sanoa kasvattajaksi. Usein kyseinen ihminen ei kuitenkaan tee mitään pennun kasvattamisen suhteen.

Pentu otetaan emältä n. 8 viikon iässä. Se tarvitsisi siinä vaiheessa vielä ehdottomasti emänsä kasvatustoimenpiteitä. Omistajat osaavat hyvin harvoin toimia kuten pitäisi, sillä koiranpennun kasvattaminen ei ole sitä, että pennulle selitetään kielletyt asiat. (Pentu ei ole ajatteleva ihmislapsi; se määrittelee ihmisen käyttäytymisen laumakäyttäytymislogiikan mukaan. Laumakäyttäytyminen perustuu tietynlaiseen dominanssiin, jolla vanhempi koira kertoo nuoremmalle sen oikeuksista.) Ihanteellista olisi ehkä se, että pennun emä ja kasvattaja yhdessä kasvattaisivat sen n.12-20 kk ikäisiksi, minkä jälkeen nuorten koirien vanhasta laumasta poistuminen ja uuden etsiminen tai perustaminen olisivat luonnollisia toimenpiteitä.

Käytännössä kuvatun kaltainen toiminta on nyky-yhteiskunnassa mahdotonta, sillä kasvattajat haluavat myydä pennut mahdollisimman nopeasti säästääkseen kustannuksissa. Myös pentujen ostajat haluavat koirat mahdollisimman nuorina, jotta niitä ei olisi ”pilattu” ja ne sopeutuisivat mahdollisimman hyvin uuteen kotiin. Poikkeuksena voi mainita eräät suomenajokoirakasvattajat, jotka luopuvat pennuista usein vasta sitten, kun he ovat nähneet niiden kehityskelpoisuuden ja toimivuuden työssä. (Tällaisia asioita voi arvioida puolen vuoden ikäisistä koirista.)

Koiran koulutus?

Ihminen ottaa koiran ja kouluttaa sen tekemään erilaisia temppuja, joita se ei luonnossa joutuisi koskaan käskystä tekemään – eläin ei milloinkaan kouluta toista eläintä. Kun koiraa koulutetaan tekemään käskystä ns. temppuja, se ehdollistuu tekemään niitä palkintoa tavoitellessaan. Koira ei tee temppuja opettelun ja itsenäisen ajattelun tuloksena.

Koiran opetus?

Kun pennut tulevat päivittäin ulos pesäluolasta, ne oppivat uusia asioita, joita ne välttämättä tarvitsevat selviytyäkseen aikuisiksi. Ne oppivat haistelemaan ja tunnistamaan hajuja, juoksemaan ja leikkimään muiden koirien kanssa jne. Ne oppivat koko ajan lisää sosiaalisesta käyttäytymisestä ja vahvemman kunnioittamisesta. Tämän kehitysjakson määrittelisin pennun laumaan ja yhteisöön opettamisen kaudeksi. Mitä paremmin koiralle tämä opetus annetaan, sitä helpommin ihminen voi myöhemmin kouluttaa koiraa.

Siinä vaiheessa, kun ihminen ”riistää” pennun pois emän läheisyydestä, se ei ole vielä saanut laumakäyttäytymisopetusta. Se ei osaa vielä edes tärkeintä eli vanhemman laumanjäsenen kunnioittamista. Ja ihminen mahdollisesti hemmottelee koiraansa eikä raaski opettaa sitä tavoille, vaikka omien pätemistarpeittensa vuoksi onkin valmis kouluttamaan koiralle erilaisia temppuja…

Ihmisen suurin ongelma on siinä, että hän ei osaa ilmaista itseään koiralle eikä ymmärrä, mitä koira haluaa viestittää ihmiselle.

Aikanaan, 60- ja 70-luvuilla, koiran kasvatus perustui usein liialliseen kurinpitoon eli koirilta vaadittiin hyvää hallittavuutta jopa tarpeettomankin kovakouraisesti, koulutus ei perustunut koiran oppimisen ymmärtämiseen. Nykyään vallitsee ns. pehmeiden arvojen valtakausi. Tässä uudessa mallissa on vikana se, että koiralle luonnollinen arvojärjestys hajotetaan eli koiralta ei vaadita laumanjohtajan kunnioitusta. Ihminen yksinkertaisesti vain lahjoo koiran suorittamaan jonkin tempun. Tempun suorittaminen perustuu siis koiran haluun saada palkkioita, ei kunnioitukseen, mikä koiran maailmassa olisi kuitenkin hyvin tärkeä asia.
Koulutus olisi parhaimmillaan sitä että koira pyrkii saamaan jotain mitä se haluaa ja pyrkii välttämään epäonnistumista johtajan uhan vuoksi.
Uhka voi olla sanallinen viesti tai jokin voimakkaampi riippuen koiran luontaisesta kovuudesta.

ÄLKÄÄ OMIKO PENTUA VAAN ANTAKAA SEN TUTUSTUA MYÖS MUIHIN IHMISIIN!! vaikka se olisi kuinka ihana niin sen pitää saada muitakin kontakteja kun pelkästään omistajan!