vinkki hoitajien

työnantajan vieläkään turvautua myönnytyksiin. Edelleen on toimissa osastonhoitajia, jotka elävät 80-luvun arvomaailmassa, jossa he sanelivat ehdot ja edellytykset. Vielä eivät ole oppineet, että tänä päivänä hoitaja voi valita minne menee, missä antaa työpanoksensa.
Kun hoitaja kysyy jotain avointa paikkaa, pääsee tietenkin näyttäytymään. Vanhan kaavan mukaan osastonhoitaja päätti hyväksyykö hakijan, ottaako tämän töihin. Ja hoitaja nöyrästi toimi sen mukaan. Meni, jos oh kelpuutti, jos ei, niin etsi jotain muuta. Nyt voi hoitaja kuunnella ohn tarjouksen, miettiä riittääkö se mitä on tarjolla vai tahtooko jotain muuta., ja päättää sen mukaan. Oh voi ilmoittaa työvoimatoimistoon, että hoitaja on kieltäytynyt työstä.. mutta kas kas, hoitaja ei ollutkaan työttömänä työnhakijana.

Tämä vain yksi esimerkki, toinen on se, että jos osastoilla systeemi pelaa muutenkin, ei kauan töistä poissaolleille tarvitse mitään napakampaa perehdytystä järjestää. Homma imaisee suurella imulla, eikä kovin moni hoitaja kärsi seisoa kädet selän takana katsomassa ja perehtymässä. Oppi tulee kantapään kautta, ja jos omat taidot on pahasti ruosteessa, se on rankkaa opiskelua, joka saattaa pahimmillaan käydä kalliiksi kaikille.

Sinänsä olet oikeassa, hyvään perehdytykseen panostaminen rohkaisisi monet alalta poissaolleet takaisin paremmin kuin jonkun satasen parempi palkka. Mutta kun työnantaja ei ole tällaiseen todellisuuteen herännyt.Ehkä päinvastoin, yhä enemmän on ilmassa syyttelyä siitä, mikset olekaan valmistuttuasi uhrannut koko elämääsi hoitoalalle. Jotkut kelvottomat on menneet esimerkiksi sikiämään ja saamaan lapsia.Siis harjoittamaan seksiä, eivät olekaan enää mitään uhrautuvaisia nunnia he, hoitajat.