Kokemuksia sairaalan unikoulusta??

että ollaan tosiaan kokeiltu kaikki kotikeinot ja "erikoista" tässä on se että ei meinaa rauhoittua edes sylissä,pois suljetaan myös sitten kaikki mahdolliset fyysiset vaivat!!

Tilda-07 kirjoitti:

että ollaan tosiaan kokeiltu kaikki kotikeinot ja "erikoista" tässä on se että ei meinaa rauhoittua edes sylissä,pois suljetaan myös sitten kaikki mahdolliset fyysiset vaivat!!

Lue lisää

Poikamme oli unikoulussa puolivuotiaana. Itkien jätin hänet osastolle, mutta loppuun kuluneena en voinut muutakaan. Hoitajat vakuuttivat, että he saavat kyllä lapsen nukkumaan. Annoin puhelinnumeroni, jotta voisivat soittaa minulle, mikäli eivät saa poikaa nukkumaan, kun herää yöllä.

Vauvamme heräsi ensimmäisenä yönä kerran ja nukahti heti hoitajan pantua käden hänen päälleen. Hän nukkui vielä aamulla syvää unta, kun menin osastolle. Seuraavina öinä hän nukkui jo koko yöt ilman nukuttamista! Kotona sama jatkui, joten saimme yöunemme ja järkemmekin pikkuhiljaa takaisin.

Lapsi oli oppinut kotona heräämään herkän unen aikana. Lähetteen unikouluun saimme, koska lastenlääkäri uskoi, että kyse on käyttäytymistieteellisestä asiasta, sillä mitään fyysistä vaivaa ei lapsesta löytynyt.

Suosittelen lämpimästi unikoulua sairaalassa! Vieraassa ympäristössä vauvat hoitajien mukaan useimmiten alkavat nukkua kunnolla. Hampaiden puhjetessa ja sairasteluaikoina poikamme - nyt 1 v - saattaa vieläkin herätä 1-3 kertaa yössä, mikä lienee normaalia.

Tilda-07 kirjoitti:

että ollaan tosiaan kokeiltu kaikki kotikeinot ja "erikoista" tässä on se että ei meinaa rauhoittua edes sylissä,pois suljetaan myös sitten kaikki mahdolliset fyysiset vaivat!!

Lue lisää

Olen ollut työharjoittelussa lastenosastolla kun aika tarkalleen vuoden ikäinen vauveli tuli sinne 3pv:n unikouluun.. aika "raakaa" minusta oli. Huone oli osaston perällä, josta ei edes ne itkut kuuluneet. Siitä en tiedä miten auttoi kun minun sinne kotiin piti se seurantasoitto soittaa mutta tulikin työvuoron vaihdos, että siinä mielessä en osaa kysymykseesi vastata. Voisin kuvitella myös kuten joku jo mainitsi, että voi olla aika rankka kokemus vauvalle. Tietty varmaan myös paikasta ja paikkakunnasta kiinni että miten toimitaan..

Elämänilon takaisin saanut kirjoitti:

Poikamme oli unikoulussa puolivuotiaana. Itkien jätin hänet osastolle, mutta loppuun kuluneena en voinut muutakaan. Hoitajat vakuuttivat, että he saavat kyllä lapsen nukkumaan. Annoin puhelinnumeroni, jotta voisivat soittaa minulle, mikäli eivät saa poikaa nukkumaan, kun herää yöllä.

Vauvamme heräsi ensimmäisenä yönä kerran ja nukahti heti hoitajan pantua käden hänen päälleen. Hän nukkui vielä aamulla syvää unta, kun menin osastolle. Seuraavina öinä hän nukkui jo koko yöt ilman nukuttamista! Kotona sama jatkui, joten saimme yöunemme ja järkemmekin pikkuhiljaa takaisin.

Lapsi oli oppinut kotona heräämään herkän unen aikana. Lähetteen unikouluun saimme, koska lastenlääkäri uskoi, että kyse on käyttäytymistieteellisestä asiasta, sillä mitään fyysistä vaivaa ei lapsesta löytynyt.

Suosittelen lämpimästi unikoulua sairaalassa! Vieraassa ympäristössä vauvat hoitajien mukaan useimmiten alkavat nukkua kunnolla. Hampaiden puhjetessa ja sairasteluaikoina poikamme - nyt 1 v - saattaa vieläkin herätä 1-3 kertaa yössä, mikä lienee normaalia.

Lue lisää

Uskotko tosiaan että vauva nukahti vain kun hoitaja laittoi käden hänen päälleen?! On tainnut hoitajat nyt hieman laittaa omiaan pussiin äidin mielenrauhan vuoksi!

sanoa että en veisi lastani unikouluun jos sellainen tilanne ei ole omalla kohdalla..... Täytyy myös ajatella lapsen vanhempia,heidän tulee myös saada levätä että jaksavat taas hoitaa lastaan ettei ole liian myöhäistä!!!

uskot? kirjoitti:

Uskotko tosiaan että vauva nukahti vain kun hoitaja laittoi käden hänen päälleen?! On tainnut hoitajat nyt hieman laittaa omiaan pussiin äidin mielenrauhan vuoksi!

Tiedän, mitä sairaalassa tapahtui. Olin itse lähellä. Hoitajien kanssa oli myös sovittu, että kutsuvat minut hätiin, jos on tarvis. Monena aamuna mennessäni pojan huoneeseen hän nukkui autuaasti vielä noin tunnin verran. Yöt rauhoittuivat myös kotona, joten siitä eteenpäin ainakin olin sataprosenttisen varma, että poika tosiaan nukkui yönsä.

Mikäli vauvaikäinen on vieraassa paikassa yhden yön, esim. isovanhempien luona, niin kuin monesti ovat, ei hän saa siitä suurta traumaa. Tärkeintä on, että joku on lähellä, jos tulee suru puseroon.

Loppuunpalaneiden vanhempien ainoa keino lapsen unen parantamiseen voi olla sairaalan unikoulu. Asiaa tuntemattomien on turha syyllistää vanhempia siitä. Eiköhän parasta kuitenkin ole, että lapsikin oppii nukkumaan heräilemättä koko ajan.

Itse olen ollut alle vuotiaana todella huono nukkumaan, joten lopulta uupuneet vanhempani veivät minut unikouluun. Siitä on jo 30 vuotta ja menetelmät olivat valmaan silloin vähemmän lapsiystävällisiä. Joka tapauksessa ihan normaaliksi aikuiseksi kehityin.

Ymmärrän täysin, että lopenuupuneet vanhemmat eivät enää jaksa ja silloin ovat omat keinot jo aivan lopussa. Tuolloin on unikoulu mielestäni kaikkien kannalta paras vaihtoehto. Veisin sinne kyllä oman lapsenikin, mikäli kotikonstit eivät enää auttaisi.