Aloitin lähihoitajan oppisopimuskoulutuksen täällä itä-suomessa sairaalan perusterveydenhoito-osastolla. En tiennyt mitä kuvittelin lähihoitajan työn olevan, mutta en tätä ainakaan. Tarkoitukseni oli suuntautua ensihoitoon. Työn todellinen luonne järkytti. Ulostetta, ulostetta, kusta, lisää paskaa, ruuan syöttämistä, parran ajamista.Jokainen aamu nousin ahdistuneena ylös ajatellen sitä paskan määrää ja yökkimisrefleksiä mitä päivän aikana eteen tulisi. Muutaman hassun euron vuoksi. Lopetin työn kahden viikon kuluttua. Tuo kaksi viikkoa tosin muutti suhtautumistani kylmään suuntaan. Jonain päivänä kun itse sairastun vakavasti, toivon että pystyn lopettamaan päiväni oman käden kautta ennen kuin joudun sairaalahoitoon. Ihmisten tekohengittäminen siinä vaiheessa kun he jo paskantavat alleen on aivan hyödytöntä. Nyt olen pihatöissä kiinteistöhuoltoalalla. Ei kylmät aamut harmita pätkääkään. Nautin jokaisesta päivästä kun muistan millaista helvettiä työelämä voi olla.
Naisille, jotka hakevat hyväksyntää, ja joilla on voimakas hoivavietti, hoitoala varmasti sopii. Miehille en voi kokemuksesta alaa suositella, ellei nauti ulosteen kanssa läträämisestä.
Naisille, jotka hakevat hyväksyntää, ja joilla on voimakas hoivavietti, hoitoala varmasti sopii. Miehille en voi kokemuksesta alaa suositella, ellei nauti ulosteen kanssa läträämisestä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nojaa, sulla ei vaan luonne riittänyt, sellasta sattuu. Hyvä jos nyt olet unelmiesi työpaikassa.
Tai todella heikko luonne mitäs kuvittelit olevas sh. siellä lasikopissa kahvia juoden ja puheluihin vastaamassa kun tauoilta kerkiää ja saikkulappuja kirjoittelemassa ja muutamaa buranaa kuskaamassa ja valittaen kun joutuu perseensä nostamaan.Tuntuu kyllä jonkun lähärin provolta ei kai kukaan .. no kyllä kaikkea mahtuu mukaan ja joku jää asemallekkin...
olen siis itsekin. Ajettelin jo vaihtaa alaa mutta läysin psykiatrisen puolen. Ei tarvitse sykkiä, paska rallia hyvin harvoin. Kokeile!
Olen kesätöissä vanhainkodin osastolla jossa on suht hyväkuntoista väkeä. Lähes kaikki (20) asukkaat (2 lukuunottamatta) käyttävät vessaa, elikkä ei tartte korjata paskaa. Joskus todella harvoin jollain saattaa vaippaan tulla hieman ennekuin vessaan kerkeää... Noista paskapaskoista voi aina lähteä pois.
pitkäaikaisosastolla. Aamu alkaa syöttämisellä, vuodepesuilla tai suihkutuksilla. Vatsat toimitetaan ainakin kerran viikkoon ja sitä ulostetta sitten riittääkin. Parran ajoa, tekohampaiden pesua jne. Kaikkeen tottuu. Kaikille ei sovi.
Jossain määrin tykkään työstäni, kuitenkin. Mitä enemmän kouluttaa itseään alalle ja mitä enemmän oppii asioita, sitä enemmän ymmärtää, että työnsä voi thedä hyvin ja nauttia siitä, tai vasurilla ja vihata sitä.
Itse olen joutunut olemaan aluksi töissä just noissa paskapaikoissa (kirjaimellisesti) nyt opinnot siinä vaiheessa et on siisti sisätyö (sh-vastaanottoa pidän) sekä viikonloput vapaat! Valmistun syksyllä th:ksi.
Itse toivon etten ikinä joudu pitkäaikaisosastolle vanhuksena (eikä isovanhempani ja vanhempani) makaamaan omissa paskoissani koko päiväksi ja ruokaa tungetaan kiireessä väkisin suuhun. En pysty tekemään sitä työtä, sillä sellaisessa paikassa inhimillinen hoito onnistuu harvoin. Ei sellaisella osastolla makaaminen ole ihmisarvoista elämää. Ne on pitkitetyn kuoleman osastoja. Sori, törkeesti sanottu.. mut kuitenkin.
Olinpa suu ymmyrkäisenä,kun luin näitä pitkäaikaisosastojen työn kuvauksia.Sehän on suoraan mun työpaikalta,mutta me teemme nämä työt kodinomaisissa olosuhteissa.Aamulla töihin mennessä aivot narikkaan,jotta voi hyppiä asukkaan pillin mukaan.Nosturia käytetään lähes joka kämpässä,käyttöohjeet tulee asukkaalta.Omasta ergonomiasta viis,kunhan asukas saa toteuttaa yksilöllistä itsemäärämisoikeuttaan.
Mitäs siitä,jos ovat täysin avustettavia siis syötettäviä,vaipoissa,tuseerattavia.Ylös on päästävä joka aamu ihan niin kuin terveenä ollessa.
Onneksi pääsen pian pois tosta helvetistä.
Kyllä tän ei mikään provo tarvi olla. Ihan totta ap puhuu. Sekin on totta, että jos ei paikka miellytä, niin töitä löytyy muualtakin.
Ite "kieltäydyin" tyystiin osastotyöstä ja hyppäsin kotihoitoon. Hyvästi vaipat ja vatsantoimitukset ynnä pakkosyötöt yökkimisineen ja heikkoine nielemisreflekseineen... En aliarvioi asiakkaita/potilaita, mutta minä ainakin tunnustan, että en halua olla töissä sellaisessa "paskapaikassa", vaan haluan tehdä työni muualla.
Ihminen, joka makaa vuoteessa avuttomana vaipoissaan ja syötettävänä, ansaitsee hyvän työntekijän rinnalleen. Minä en ole nähtävästi se ihminen.