läheisyyden taloja Suomeen!!
Mitä voivat tehdä sekä nais- että miespuoliset yksinhuoltajat silloin, kun on ihmisen ikävä jos he eivät
a) halua menettää mainettaan ja itsekunnioitustaan harrastamalla irtosuhteita?
b) halua marssittaa säännöllisin väliajoin uusia ja taas uusia sulhas- ja morsiankandidaatteja lastensa hyväksyttäviksi?
c) halua aiheuttaa lapsilleen pettymyksiä pakottamalla, vaikka tahattomastikin, heidät läpikäymään eroprosessia kerta kerran jälkeen ihmisestä, johon he ovat jo ehtineet kiintyä?
d) edes jaksa tai ehdi tutustua ihmiseen, jonka kanssa ehkä olisi mahdollista rakentaa yhteistä tulevaisuutta?
Me tarvitsemme oman talon, sellaisen, jossa on ikioma ihminen juuri meitä varten tunniksi, kahdeksi, kolmeksi, koko yöksi...
Ihminen , jonka kanssa voi luottamuksellisesti jakaa ajatuksiaan, puhua, puhua ja jonka kainaloon voi käpertyä (seksillä tai ilman) ja tuntea edes hetken olevansa rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin on.
Miten jaksamme vuodesta toiseen jakaa rakkautta lapsillemme ellemme myös itse saa sitä jostakin?
Ellemme edes silloin tällöin saa tuntea toisen aikuisen fyysistä läheisyyttä ja lämpöä, ihon kosketusta joka normaalissa parisuhteessa on luonnollinen voimavara (niissä, joissa nyt sattuu olemaan, ei sekään ole itsestäänselvyys)?
Lapsemme rakastavat meitä, tottakai mutta vuosikausia yksin itsensä vierellä ei totta vieköön ole enää kivaa.
Mitä voivat tehdä sekä nais- että miespuoliset yksinhuoltajat silloin, kun on ihmisen ikävä jos he eivät
a) halua menettää mainettaan ja itsekunnioitustaan harrastamalla irtosuhteita?
b) halua marssittaa säännöllisin väliajoin uusia ja taas uusia sulhas- ja morsiankandidaatteja lastensa hyväksyttäviksi?
c) halua aiheuttaa lapsilleen pettymyksiä pakottamalla, vaikka tahattomastikin, heidät läpikäymään eroprosessia kerta kerran jälkeen ihmisestä, johon he ovat jo ehtineet kiintyä?
d) edes jaksa tai ehdi tutustua ihmiseen, jonka kanssa ehkä olisi mahdollista rakentaa yhteistä tulevaisuutta?
Me tarvitsemme oman talon, sellaisen, jossa on ikioma ihminen juuri meitä varten tunniksi, kahdeksi, kolmeksi, koko yöksi...
Ihminen , jonka kanssa voi luottamuksellisesti jakaa ajatuksiaan, puhua, puhua ja jonka kainaloon voi käpertyä (seksillä tai ilman) ja tuntea edes hetken olevansa rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin on.
Miten jaksamme vuodesta toiseen jakaa rakkautta lapsillemme ellemme myös itse saa sitä jostakin?
Ellemme edes silloin tällöin saa tuntea toisen aikuisen fyysistä läheisyyttä ja lämpöä, ihon kosketusta joka normaalissa parisuhteessa on luonnollinen voimavara (niissä, joissa nyt sattuu olemaan, ei sekään ole itsestäänselvyys)?
Lapsemme rakastavat meitä, tottakai mutta vuosikausia yksin itsensä vierellä ei totta vieköön ole enää kivaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo oli kyllä tosi hyvä idea. Itse en ole tullut ajatelleeksikaan mutta nyt kun juttusi luin niin en voi muuta sanoa kuin että "aamen!" :-)
Hyvä ja kehityskelpoinen ajatus,mutta mutta..sinnehän tunkisivat vierailulle kaikki avioliitossa olevat ja sinkutkin :))
Hyvä nimimerkki ihmisen syli; kun tää idea ei nyt toisten mielestä ollutkaan kiva eikä tuu vastauksia eikä vastuksia, niin vastaanpa itse.
Ajatuksesi oli (ehkä) hyvä mutta liian asiallinen. Se ei kertakaikkiaan sovi näille palstoille missä pitäis olla sähäkkää meininkiä. Mieluiten erilaisten solvausten kera.
Yh-äippä kannatti taloa ja siitä kaunis kiitos hänelle. Samoin Mammille - Halitalo onkin paljon parempi ja kuvaavampi nimi.
Koska nyt olen sekä kirjoittaja että vastaaja samassa persoonassa, niin kerronpa, että viestiä kirjoittaessani mietin myös sitä, miten talon saisi pidettyä ainoastaan siinä käytössä mikä sen idea on. Ajatuksia siihenkin on mutta olkoon tällä kertaa kun voipi olla, että itse kuolla kupsahdan jo kauan, kauan ennen kuin ensimmäistäkään Halitaloa Suomeen on perustettu. Jos sitten koskaan..
Mutta unelma elää - isosta talosta, jossa on kahvila sekä iso sali vaikka tanssimista varten ja muutamia pienempiä huoneita pehmeine sohva- ja nojatuoliryhmineen mihin uppoutua keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia paikalla olevien kanssa. Tietysti sitten myös niitä kahdenkeskisiä, rauhallisia huoneita. Talossa oma, vakituinen henkilökunta jne. jne.
Ei tää kyllä mee läpi missään siitäkään huolimatta, että laillistetusta pornoluolasta ei olekaan kysymys. Sellaisena sitä kuitenkin pidettäisiin vaikka olisi kävijöille kuinka maksuton. Valtiohanhan ei tällaisia kuulu rahoittaa eikä kuntien, on niitä tärkeämpiäkin rahanreikiä (parkkipaikkoja autoille sun muita). Ja lakimuutoksiakin varmasti tarvittaisiin.
Jääköön idea lepäämään ja omia aikojaan maatumaan. Poistun hiljaa takavasemmalle...
ei kuulu ihmisyhteiskuntaan eikä markkinayhteiskuntaan senkään vertaa. Olisin yksinhuoltajana tarvinnut juuri tuollaista paikkaa. Olisikohan se jonkinlainen nuorisotalon parempi ja monipuolisempi vastine. Nuorisotaloidea kaatui ennen siihen, että tietty kovisjengi valloitti sen. Esim. Kaupunki, Pelastakaa lapset ry tai Seurakunnat(jos niillä nyt sitten on "varaa") voisivat tuollaista yrittää laittaa alkuun. Voisiko niitä jotain Hgin asukastaloja vai mitä ne olikaan kehittää tuollaiseen suuntaan. Mutta kun Suomella ei ole öljyä niin jokaisen aikuisen on kai selvittävä omillaan, paremmin tai huonommin. Minä huonommin. KUKAAN tässä yhteiskunnassa ei halua/uskalla/kehtaa/osaa kulkea enkelinsiivet selässä.
Oletko muuten tutustunut Mannerheimin lastensuojeluliiton toimintaan. Heillä on kaveriäititoimintaa omassa asuinympäristössä ja montaa muutakin kekseliäistä mahdollisuutta lasten vanhemmille tavata toisiaan. Tiedän yhden yksinäisyyttä tunteneen äidin, joka sai sen toiminnasta tarvitsemansa avun, viime tingassa, oli jo todellinen hätä. Mannerheimin lastensuojeluliitolle voisi tehdä aloitteen. Sitten joutuu kyllä luullakseni olemaan kauhean aktiivinen itse.