Lapsi ilman isää

Se kuuluisa biologinen kello tikittää, sano.

Kunnollisia ja kunnollisia, kas siinä pulmaa. Mikä voi "kunnollinen" ilman lapsia ja perhettä, voi muuttua totaalisesti "täydelliseksi hirviöksi" Taasen "rentusta" voi tulla perheen perustaessaan säntillinen ja sopuisa isä ja aviomies.
Tuttavapiirissä on kumpaakin "sorttia" onneksi ja valitettavasti.

Ei siis ole sitä "viisastenkiveä" mitä etsit "varteenotettavista" ehdokkaista.

Mitä tulee taas lehtolapsen hankintaan, jos tukiverkko, siis lähiomaiset/tuutavat/kaverit ovat kunnossa, niin mikä ettei. Mutta mistä se miehen malli, joka tapauksessa sitä tarvitaan, vaikka muuta väitetään.


Sinun täytyy käydä itsesi kanssa sisäinen "taistelu/neuvonpito" mitä haluat ja mihin pystyt. Lapsi kun ei ole hetken hurmaa, vaan sitoudut häneen loppuiäksesi.

Eräitä pontteja on myös, jos tuntemattoman kanssa teetätät itsesi raskaaksi, niin mitä perinnöllisiä sairauksia hänellä voi olla. Myöskään ei kannata väheksyä isän mahdollisuutta luovuttaa esim. selkäydinnestettä tsm. jos/kun sopivinta luovuttajaa etsitään.


Ja vielä; miten ja mitä selität lapselle, hänen kysyessään isästään ? ? ?

Niin,

nimenomaan tällä palstalla saat todennäköisesti enemmän norsunluutornista annettua moralisointia ja tuomitsemista. Sitähän saa paljon pienemmistäkin asioista täällä - eli jos on eronnut yh, tullut vahingossa/yllätyksellisesti raskaaksi ehkäisyn tms pettäessä - ja kantaa naisellisesti (lue miehekkäästi) oman äidin ja naisen vastuunsa lapsesta.
Eli moralisointi saatat ja todennäköisesti saatkin - tosin itse olen huomannut että live-elämässä ihmiset ovat ihnimillisempiä, empaattisempia ja no - ihmisiä ! Eli omalla kohdallani yllätysraskaus on otettu 98% hyvin vastaan, iso vaikuttava tekijä on oma asenne.
Täällä vilisevät lehtolapsi,au-lapsi yms ovat mielestäni vanhentuneita ja uskonnollisia - nykyään on normaaliyhteiskunnassa paaaljon muita kuin peruydinperheitä : eroja, eronneita, uusioperheitä, yksinlapsensaaneita jne jne ...

Ja lapsen tasapainoisuudesta ja onnesta ei ole takeita ns ydinperheessäkään - se isän rooli nimenomaan voi siellä olla hyvin monelainen. Poissaoleva? Alkoholisti? Väkivaltainen? Pakeneva ? Työtön? jne jne ... Nykypäivänähän miehen vastuulle ei tunnu edes kuuluvan perheen elätyskään , vaan molemmat käyvät töissä. Eli ehyet ihmissuhteet ja tasapainoinena rki voi toteutua erilaisissa olosuhteissa - perheessä 2-99 hengen, ystävien, sukulaisten muun hienon lähi-yhteisön tms läsnäololla.

Mieti itse - kuinka palavasti haluat lapsen ? Onko aikuisen elämänkumppanin löytäminen ehkä erillinen projekti ? Yli 30:llähän on vaikaa löytää miestä, joka haluaisi lapsen - sikäli jos lapsen haluaa , se on joskus tehtävä yksin. Ja sitten on mahid muodostaa uusioperhe jo lapsia tehneen ehkä ihan fiksun miehen kanssa.
Ja toisaalta - pelkkä lapsenkaipuu voi viedä harhaan parinvalinnassa , pääpainohan silloin on just sillä biologisella kellolla. Järjesllä ajateltuna.

Lapsellehan - näin yksintehtynäkin - voi ja pitää olla rehellinen , toki kauniilla ja lapsen ikänsä myötä ymmärtämällä tavalla. Eli useimmiten nykypäivänä äiti kertoaa lapsen isyyden lapselle itselleen , hänen sitä kysyessään ja ymmärtäessään. Mielestäni viranomaistahoille ilmoitus on eri asia ja mutkikkaampi mietintä ( josta asiasta tällä palstalla sataa s... niskaan sieltä norsunluutornista nimenomaan ...). Ei nykyään enää ole sotien aikaista äitien häpeä ja pillottelumentaliteettia tarvetta viljellä - eikä kasata sitä äidin häpeää lapsen riesaksi.

En tiedä onko harkitusti yksin tehty lapsi eri asia.
Itse koen että tämä mun yllätysvauva on yllätysvaiheen ja mun sopeutuimisen jälkeen suuri onni ja lahja - ja nimenomaan naisena, ihmisenä ja äitinä teen enemmän kuin oman osani vastuun kantamisessa ynnä muussa .... En näe syytä häpeilyy, salailuun tai luimisteluun. Lapsen 'isällä' siihen kyllä on syytä - mutta kun se asia ei ole minun hallinnassani. Valitettavasti.
maailma olisi paljon parempi paikka , jos ikävät asiat voisi muuttaa mieleisikseen . tai ikävät ihmiset.

Eli päätös on sinun.
Lapsen hankintaahan ei yleensä kaduta.
Lapsi on arvokkain asia elämässä.
Olipa lähtälaukas sitten ihan umpitarkoitettu tai jotenkin hieman kohtalon avustama.

viisaita päätöksi ja mietintä - haethan tokia tukea mietinnöillesi muualtakin kuin täältä - tän perusteella kyllä jäisi kaikki maailman lapset tekemättä... :)

p & masuvauva Rv 29

Tietääkseni ainoa lapsi, joka maailmaan syntyi ilman isän välitöntä ruumiillista läsnäoloa, oli Jeesus.
Kaikilla muilla hiukan tavallisemmilla kersoilla on jonkinlainen isä. Jos et löydä mieleistäsi siittäjää, niin mikset yritä jostain spermapankista?
Anonyymi luovuttaja voi olla ihan hyvä ratkaisu. Tai sinä voit olla trollaaja, joka lisää vettä tietoisesti yksinhuoltajiksi hankkiutuvia paheksuvien mielipidekirjoittajien myllyyn.

Ei se väärin oo. Jos lapsen kasvatuksesta ja vastuusta pystyy huolehtimaan, myös taloudellisesti yksin. Eikä ole käsi ojossa mankumassa yhteiskunnalta tukea lapsen elatukseen, kun on kuitenkin tietoisesti hankkinut lapsen yksin.

Lapsella kun on myös oikeus molempiin vanhempiin. Joten taidan olla sittenkin asiaa vastaan.

kysymys joka tässä nousee mieleen on että onko sinulla oikeus hankkiutua raskaaksi isän tietämättä varsinkin jos hän ei haluaisi lapsia ? Lapsenhankinta kysymys ei ole vain äidin ratkaisu. Tiedän miehiä joille näin on tehty ja asia on paljastunut myöhemmin. Se saattaa laittaa monen ihmisen elämän mullistuksiin. Kyllä avoimuus on ainoa oikea keino, sillä jokaisen täytyy saada itse päättää jälkeläisistään ei se ole vain äidin valinta.

Eikö noita isättömiä lapsia ole jo ihan tarpeeksi, ilman että niitä pitää ehdointahdoin hankkia lisää.

Lapsen isä ei ole missään tekemisissä lapseen eikä minunkaan, lapselle isä on vain nimi ja epämääräinen mieshahmo.

Lapseni on jo siinä iässä, että osaa verrata itseään ja perhettään kavereihinsa ja heidän perheisiinsä ja ymmärtää, että häneltä se isä puuttuu. Vaikka monien kavereidenkin isät asuvat jossain muualla kuin heidän kotonaan, on heillä kuitenkin isä jossain, joka kuuluu heidän elämäänsä. Minun lapseni elämään hän ei kuulu.

Monet kerrat lapsi on itkenyt isänikäväänsä ja ainoa minua edes hieman lohduttava asia on se, että tiedän, etten ole ainoa syyllinen asiaan vaan olen yrittänyt parhaani ja asiat vain ovat menneet näin.

Täytyy olla äärettömän vahva ihminen, jos haluaa tehdä, kasvattaa ja kohdata lapsen ikävä isään ihan yksin.