Tarinaa pitkästä aikaa

Oli tammikuun puoliväli. Jostain olin onnistunut hankkimaan itselleni flunssan. Edellisestä olikin aikaa jo pari vuotta. Kärvistelin kotona hoitaen 8kk ikäistä vauvaani mutta lopulta annoin periksi ja varasin netissä ajan lääkärille. Tuttu lääkärini Mehiläisessä oli harmikseni lopettanut tai lomalla joten jouduin turvautumaan vieraaseen läkäriin. Se oli hyvin harmillista sillä olin aina vihannut lääkärissäkäyntejä. Tutun lääkärin kanssa pääsi helpommalla kuin vieraan. Aikoja oli vapaana vain mieslääkäreillä. Katsoin sivulta heidän esittelyjään. Kahdella ei ollut mainittuna kuin nimi, kolmannella oli oiekin kuvakin. Tulin siihen tulokseen ettei niin mukavalta näyttävä n. 40-vuotias mies voinut ola kovin paha joten varasin hänelle ajan.

Seuraavana aamuna heräsin vielä kamlammassa kunnossa kuin aikaisemmin. Mieheni jäi lapsen kanssa kotiin ja minä lähdin bussilla keskustaan. Perille saapuessani ilmoittauduin ja minut ohjattiin käytävällä eteenpäin huoneen numero 21 kohdalle. Istuin odottamaan. Käytävllä oli paljon muitakin ihmisiä. He olivat kaikki riisuneet takkinsa ja ripustaneet ne naulakkoon mutta itse en voinut kuvitella ottavani edes kaulaliinaa pois. Istuin täydessä varustuksessa kylmästä palellen ja odotin pääsyä lääkärille.

Lopulta minua kutsuttiin nimeltä. Näin lääkärin pikaisesti ovella ennenkuin hän ehti takaisin sisälle. Menin hänen perässään huoneeseen ja hän sulki oven. Hän esitteli itsensä kätellen minua isolla lämpimällä kädellään ja hymyili ystävällisesti. Hän totesi ettemme olekaan aikaisemmin tavanneet.

- Voit istua tuohon. Mutta varmaan vähän kannattaa keventää vaatetusta.

Mies istui ison kirjoituspöytänsä taakse ja minä riisuin pois takkini ja kaulaliinani. Asetin ne toiselle vieressä olevalle jakkaralle ja istuin. Mies katsoi minua silmiin ja tunsin oloni hiukan vaivautuneeksi. Puristin käteni nyrkkiin ja revin peukaloiden kynsinauhoja. Hiljaisuus tuntui kestävän ikuisuuden. Viimein lääkärin miehekäs mutta pehmeä ääni rikkoi hiljaisuuden:

- No, mikäs on hätänä?
- On vähän kurja olo..tai sillai...
- Flunssaa vai? Sitä on paljon liikkellä.
- Niin varmaan. tai en mä tiedä. En mä sairaslomaa siis tarvitse kun oon kotiäiti mutta jos jotakin lääkettä saisi helpotukseksi.
- Selvä, tutkitaanhan siten ensin.

Lääkäri otti pöydältään pienen taskulapmun ja puisen lastan. Hän tuli eteeni pyörillä kulkevalla tuolillaan ja käski avaamaan suun.

- Kurkku on vähän punainen. Ootko yskinyt kauheasti?
- No oon aika paljon joo..öisin meillä ei saa kukaan nukuttua kun mä yskin kokoajan.
- No eii hme sitten. Nostatko vähän leukaa ylös niin tunnustellan täältä kaulalta.. On sulla täältä rauhaset vähän turvoksissa joo.

Hän otti pöydältään korvalampun ja tarkisti molemmat korvani. Ne olivat kuulemma kunnossa.

- Nousetko sitten seisomaan niin kuunnellaan vähän keuhkoja. Voit nostaa paittaa ylöspäin.

Nousin ja käännyin selin lääkäriin. Nostin villapaitaa ylöspäin mutta annoin sen alla olevan topin olla paikallaan. - Hengittelehän ihan reippaasti vaan, hän sanoi ja painoi kylmän stetoskoopin selkääni vasten. Notkahdin hiukan eteenpäin ja hän laski toisen kätensä olkapäälleni pitämään minua paikallaan. Hänen iso ja lämmin kätensä sai minut hermostumaan.

- Voisit ottaa tuon toisenkin paidan pois ja käydä vatsallesi tuohon pöydälle makaamaan. Kuuntelisin mielelläni vielä vähän lisää.

Riisuin topin pois mutta jätin rintsikat päälle. Kävin vatsalleni tutkimuspöydälle ja lääkäri käveli viereeni stetoskooppi kaulansa ympärillä.

- Mä avaan vielä nämä, eihän haittaa? , hän sanoi ja tunsin kun hän avasi rintsikoitteni hakaset. Ihmettelin hiukan mutta ajattelin niiden olevan tiellä. Käänsin pääni sivulle häneen päin ja koitin rentoutua. Hän laittoi stetoskoopin takaisin korvilleen ja kuunteli hengitystäni.

- Hengität ihan rauhassa vaan. Laita silmät kiinni ja ajattele jotain mukavaa. Vedähän oikein syvään henkeä.

Koitin olla rauhallinen mutta tunsin miten pulssini nousi tässä kiusallisessa tilanteessa. Ei minua sentään ennen oltu lääkärissä tällaisen takia makaamaan pantu. Sydämeni hakkasi tutkimuspöytää vasten ja hengitykseni kiihtyi hiljalleen. Lääkäri siirteli stetoskooppia selälläni ja välillä myös kyljilläni. Yhtäkkiä hän sanoi:
- käännytkö sitten selällesi, voit ottaa nuo rintsikat kokonaan pois niin eivät ole sitten edessä.
Käännyin hitaasti selälleni. Otin rintsikat pois ja tunsin miten nännini reagoivat heti huoneen viileään ilmaan nousemalla pienesti pystyyn. Lääkäri seisoi vieressäni, otti kiinni ohimoltani ja käänsi hellästi pääni sivuun. Hän pyysi taas laittamaan silmöt kiinni ja asetti stetoskoopin rinnalleni.

- Koitahan hengitellä ihan rauhassa vaan..

Hermostuin yhä enemmän. Aamulla lähtiessäni en ajatellut että makaisin yläosattomana lääkärin tutkimuspöydällä. Koitin kuitenkin olla rauhallinen.

- Jännittääkö sua joku?, lääkäri kysyi.
- Ei ollenkaan, vastsin mahdollisimman vakuttavasti.
- Sun sydän lyö tosi kovaa. Johtuukohan se sitten flunssasta? Tää onkin sitten vakavampaa kun mä luulin.. Hänen äänessään oli pieni naurahdus, lähes huomaamaton, mutta jotain sellaista olin kuitenkin huomaavinani.

- Mä kuntelen vähän täältäkin., hän sanoi ja painoi stetoskoopin nännini päälle. Jäykistyin ihan kokonaan. Se tuntui samaanaikaan niin kiusalliselta ja kuitenkin niin syntiseän hyvältä.
- Oikein hyvältä kuulostaa. Siellä se sydän pompottaa oikein mukavasti. Kuunnellaan vielä kuitenkin vähän lisää.

Hän siirsi stetoskoopin takaisin rinnalleni ja puristi hellästi nännini kahden sormen väliin. Inahdin. Hän hieroi pientä nänniäni hellästi sormiensa välissä.

- Sun pulssi kiihtyy koko ajan.. Ootko ihan varma ettei sua yhtään jännitä?
- No ei jännitä ei, sopersin takaisin.
- No hyvä. Sitenhän sä varmaan voit ottaa housja vähän alaspäin. Mä nimittäin mielelläni kuuntelisin vähän täältäkin, hän sanoi ja taputti hellästi pilluni päältä.

Mietin hetken. Tähän tilateeseen tultuani en kuitenkaan nähnyt muuta vaihtoehtoa joten avasin housuni ja laskin ne polviin asti. Lääkäri laittoi stetoskoopin kaulalleen ja käveli jalkopäähäni vetäen housuni kokonaan pois. Hän tuli takaisin viereeni ja hymyili minulle. Em tiennyt mitä tehdä joten hymyilin vienosti takaisin. Hän asetti stetoskoopin taas korvilleen ja painoi kuunteluosan häpykummulleni. Minua jänniti todella paljon mitä tuleman pitää. Minulla oli kuitenkin vielä alushousut jalssa joten hän ei nähnhyt vasta siistiksi vahattua alapäätäni. Hän siirsi stetoskooppia alushousujen päällä häpyhuulieni päälle ja hymyili minulle pilke silmäkulmassa. Hellästi hän samlla sormellaan silitti häpyhuuliani.

- Katsotaanpa mitä saatiin aikaiseksi, hän sanoi ja painoi stetoskoopin taas rinnalleni. No, ainakin sulla sydämensyke nousi entisestään.

Nyt hän ei enää kysynyt mitään vaan tarttui omakätisesti alushousuihini vetäen niitä alaspäin. Nostin pyllyäni ylöspäin jotta hän sai ne kokonaan pois jalastani.

- Levitätkö vähän jalkojasi niin kuunnellan oikein kunnolla, hän sanoi. Levitin jalkani levälleen ja hän painoi stetoskoopin häpyhuulilleni. Tunsin kuinka kostunut pilluni sykki ja halusi hänen kosketustaan. Hän nosti stetoskooppinsa pois ja laittoi sen kaulalleen. Hän katsoi minua ikään kuin kysyvästi ja suljin silmäni. Samssa tunsin hänen lämpöisen ihanan sormensa märkänä valuvassa pillussani. Voihkin kovaäänisesti kun hän hieroi klitoristani peukalollaan ja pisti samalla kaksi sormea sisälleni. Pilluni oli liukkaampi kuin koskaan ennen.

- Jos en tietäisi niin voisin vannoa että tällä pimpalla ei ole synnytetty. Ihanan kireän tuntuinen ja tiukka. Ja märkäkin ihan kuten nuorella tytöllä kuuluukin olla. Mä niin mielelläni tutkisin tätä ihan muilla kuin luvallisilla instrumenteilla.
- Anna tulla, sanoin ja näin hänen riisuvan housunsa pois. Hän otti bokserinsa pois janäin edessäni suunnattoman kokoisen kyrvän. Kauhuissani mietin mahtuisiko se sisääni. Lääkäri haki laatikostaan kondomin ja pyysi minua siirtymään toiselle tutkimuspöydälle, sille jolla yleensä suoritetaan gynekologin tutkimus. Kävin pöydälle istumaan ja hän tuli jalkojeni väliin kädessään suurin koskaan näkemäni penis verhoiltuna kondomilla. Hän pis¨ti kyrpänsä häpyhuulieni väliin ja liikutteli sitä siinä muutaman kerran. Sitten hän siirsi sen emättimelleni ja pisti vähän matkaa sisään. Voihkaisin.
- Eihän sattunut?
- Ei..sanoin.
- Sullahan on ihan teinipillu, ihan tajuttoman tiukka ja märkä. Punastuin ja tunsin miten tuo minun silmissäni jättimäinen kyrpä oli kokonaan sisälläni. Voihkin yhä kovempaa ja kovempaa kun lääkäri nussi minua. Ei mennyt kauaakaan kun laukesin todella kovaäänisesti. Lääkäri kihdytti tahtiaan. Nussiessaan minua hän samalla hieroi sormellaan klitoristani ja nipisti toista nänniäni. Kipu muuttui yhä ihanammaksi ja ihanammaksi. Lopulta lääkärikin päästi muutaman voihkaisun ja veti kyrpänsä pois pillustani. Jäin pöydälle makaamaan koko keho väristen nautinnosta. Hetken siinä oltuani näin että lääkärillä oli jo housut jalassa.

- voit laittaa vatteet päälle ja tulla vielä tähän hetkeksi istumaan, hän sanoi ikäänkuin mitään kummallista ei olisi tapahtunut. Puin reippaasti pälleni ja istuuduin samalle tuolille jolla olin aiemmenkin istunut.
-Noniin, tässä on sulle resepti yskänlääkkeeseen ja antibioottiin. Näiden pitäisi auttaa.
- Kiitos, sanoin ja nousin seisomaan. Lääkärikin nousi ja kätteli minua. Hän avasi minulle huoneen oven ja juuri kun olin astumassa ulos hän vielä sanoi:
- Voisit tulla viikon päästä jälkitarkastukseen. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Hän hymyili minulle ilkikurisen hymyn ja hmyyilin varovasti takaisin. Sulkiessaan oven hän vielä iski silmää. Ja minä menin ja varasin ajan tasan viikon päähän.