Oletko unelmiesi työpaikassa?

ja bonusta ja työsuhde-omakotitalo ja työsuhdepano ja työsuhde-lentokone ja muita työ-suhde etuuksia. ITse työn pitäisi olla helppoa, ettei siitä rasitu

Mieluisin työpaikka taitaisi minulla olla päiväkodissa. Olisi ihana olla lasten kanssa tekemisissä. Ja jos oikein tarkkoja ollaan niin ihan pienten lasten kanssa, ehkä jopa vauvojen.

Nyt olen toimistotyössä.. Eikä tämä todellakaan ole kyllä mun juttuni ollenkaan! Toivottavasti pääsen vielä joskus unelmien työpaikkaani :)

Virasto ja älyä vaativat tehtävät olisivat haaveissa. En ole lähelläkään sitä -vielä.

Mä unelmoin että pääsen pois sieltä.

Minusta seurakunnissa ja sosiaalivirastoissa pitäisi vaihtaa esimiehet pääsääntöisesti ammattiesimiehiin.

Olemme kolleegoiden kanssa todenneet että sossut ja papit vetävät liikaa oman ammattikuntansa puolta, eivät yksinkertaisesti edes tiedä mitä toimistotyöntekijät puuhastelevat.

Tämä kävi taas ilmi kehityskeskustelussa, kun esimies toitotti, että sinulla on tunti kallista aikaa. Sitten se tunti käytettiin siihen, että kerroin mitä teen ja kuinka paljon. Kuinka voitaisiin tehostaa työtä esim. istumalla tiiviimmin koneen ääressä.

Jonnekin täytyy paineet purkaa, kun ei voi keskustella kenenkään kanssa, ei ole kahvitaukoja, ei käydä syömässä yhdessä, toimisto on yleensä iltapäivisin autio kuin Sahara, joten voidaan puhua yksintyöskentelystä.

Nykyinen työpaikkani on ok. Hieno paikka se olisi jos ilmapiiri olisi parempi. Nyt osa vaan kyttää toisten tekemisiä ja etsii toisilta virheitä joita sitten voi käydä raportoimassa pomoille. Ja pomot tykkää ja kannustaa tähän! Ja osa ei olkaansa kohauta vaikka joku tulis kaveria puukolla osottamaan.
Kaikenlaista työyhteisön kehittämistä on tehty mutta kun se on vain ja ainoastaan työnantajan valitsemista lähtökohdista eikä todellisiin ongelmiin puututa niin pieleenhän se menee.

kaikki olisi päinvastoin kuin nykyisessä (määräaikaisessa) työpaikassani.

Pääsin 25 vuotiaana asiantuntijaksi ja "valkokaulusduunariksi" liukuvine työaikoineen ja itsenäisine vastuineen alalle jonka hommat kiinnostaa siviilissäkin. Tein ison firman sisällä pari ratkaisevaa riskinottoa rekrytointikuvioissa ja ne kannattivat.

Olen huomannut pärjääväni huomattavasti korkeammin koulutettujen joukossa ja nopeana oppijana päässyt kärryille muutenkin.
Vastuut mutta vapaudetkin oman ajan käytön suhteen ovat kasvaneet, ja palkkakehityskin ollut n. 30% vuosittain ylöspäin.
Nykyisestä olisi iso pudotus määräaikaisiin vuorotyö- tai kellokorttimaailmoihin mitä monet ikäiseni tekevät.

Talo on arvostettu, mutta itse puurran määräaikaisena tylsissä tehtävissä jotka eivät vastaa koulutusta :(

paska työporukka.
Rakastan sitä mitä teen. Vihaan työkavereitani.
Voisiko aikuisten maailma olla vielä pahempi??

Ehkä pilaan jonkun päivän kun sanon, että haluaisin olla poliisiasemalla, kelassa tai työkkärissä. Asiakaspalvelua, mutta silti toimistotyötä.
Toi jatkuva lukujen syöttely on jotain ihan käsittämättömän kamalaa ja silmille huonoo.
Yhdessä noista mainitsemistani virastoista oon ollutkin hetken aikaa hajoittelussa ja tähän mennessä elämäni paras työkokemus!

Toinen mistä pidän jos ei puhuta toimistotöistä niin ehkä joku varastotyö tai kerhonohjaaja. Siivouskin on ihan mukavaa.. Ja puutarhurointi..

Tärkeetä on myös se, että on kannustava työ-yhteisö ja esimiehillä aikaa kiinnostua työntekijöistä.