Ihmettelen kovasti sellaista asiaa kun tunnen erään miehen joka oli aviossa montavuotta uskovaisen naisen kanssa ja niillä perhe ja kaikki. Nyt sitten tuo mies on haksahtanut romaninaiseen ja jättänyt perheensä.(uskovainen on kuulema tuo romani nainenkin).
Tuo nainen ei sitten salli tuon miehen pitää mitään yhteyttä lapsiinsa ja sitä olen ihmetellyt(romaninaisille varsinkin yleensä lapset tärkeitä). Miten mies voi mennä noin sekasin että jättää oman perheen ja UNOHTAA heidät täysin, on jopa vaihtanut puhelin numeronsa ettei lapset pysty soittamaan hänelle. Kyllä mä sen ymmärrän että jos on rakastunut toiseen naiseen, mutta sitä en ymmärrä että hylkää omat lapsensakin...uskovainen mies...ja sen mitä on yhteyksissä jssain vaiheessa entiseen perheeseensä ollut niin yrittää vain hyötyä ja käyttää heitä hyväkseen. Ei mene mulle jakeluun. Toisaalta säälin tuota miestä, koska jonain päivänä kun alkaa taas joku järjenhiven ehkä kolistella siellä pääkopassa, niin on ehkä jo menettänyt kaiken, lapset ei ehkä enään halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.Mitenkä sitten suu pannaan?? Se on niin surullista :(
Minun mielestä jos se nainen olisi fiksu ihminen, niin hänenhän pitäisi ehdottomasti käskeä tuota miestä pitämään huoli lapsistaan ja olemaan heihin yhteydessä erosta huolimatta.Jos pariskunta eroaa, niin eihän se tarkota eroa lapsista. Lapset pitäisi aina olla ykkös sijalla olivatpa pieniä tai suuria...ne on kuitenkin omia lapsia joilla on tunteet ja jotka kärsivät tilanteesta.Ei omista lapsistaan mihinkään pääse, ne ei häviä mihinkään eronkaan tullen.
Tällasia aatoksia vaan näin aamutuimaan.
Tuo nainen ei sitten salli tuon miehen pitää mitään yhteyttä lapsiinsa ja sitä olen ihmetellyt(romaninaisille varsinkin yleensä lapset tärkeitä). Miten mies voi mennä noin sekasin että jättää oman perheen ja UNOHTAA heidät täysin, on jopa vaihtanut puhelin numeronsa ettei lapset pysty soittamaan hänelle. Kyllä mä sen ymmärrän että jos on rakastunut toiseen naiseen, mutta sitä en ymmärrä että hylkää omat lapsensakin...uskovainen mies...ja sen mitä on yhteyksissä jssain vaiheessa entiseen perheeseensä ollut niin yrittää vain hyötyä ja käyttää heitä hyväkseen. Ei mene mulle jakeluun. Toisaalta säälin tuota miestä, koska jonain päivänä kun alkaa taas joku järjenhiven ehkä kolistella siellä pääkopassa, niin on ehkä jo menettänyt kaiken, lapset ei ehkä enään halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.Mitenkä sitten suu pannaan?? Se on niin surullista :(
Minun mielestä jos se nainen olisi fiksu ihminen, niin hänenhän pitäisi ehdottomasti käskeä tuota miestä pitämään huoli lapsistaan ja olemaan heihin yhteydessä erosta huolimatta.Jos pariskunta eroaa, niin eihän se tarkota eroa lapsista. Lapset pitäisi aina olla ykkös sijalla olivatpa pieniä tai suuria...ne on kuitenkin omia lapsia joilla on tunteet ja jotka kärsivät tilanteesta.Ei omista lapsistaan mihinkään pääse, ne ei häviä mihinkään eronkaan tullen.
Tällasia aatoksia vaan näin aamutuimaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No, lapset on yleensä tärkeitä kelle tahansa, jos ne on omia... Niin kuin tästä seuraavasta käy ilmi, mitä nyt kerron ihan tiivistettynä vaan. Eräästä miehestä.
Eräs kaaleen mies oli eronnut aikoja sitten entisestä avovaimostaan jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta. Mies otti uuden (entinen "vaimo" oli vaaleita ja uusi tummia.) ja vietti lähes kaiken vapaa-aikansa lastensa luona. Lapset siis asuvat äitinsä luona. Juu, ja yötäkin saattoi olla siellä. Ikävää hänen uuden kaverinsa kannalta ajateltuna.
Tuollaisessa tilanteessa mielestäni tietty olisi voinut käyttää järkeäkin. Että niinkun ääripäästä toiseen näköjään näissäkin asioissa mennään sitten. Totta kai oli oikein että mies kävi katsomassa lapsiaan ja vietti lastensa kanssa aikaa, se nyt kuuluu normaaliin elämään. Valitettavasti jutussa vain oli paljon sellaista muuta mikä sitten vaikeutti, miksi piti tehdä niin että miehen piti mennä katsomaan lapsia... Lapsien äiti ei tiennyt entisen kaverinsa ottaneen uutta akkaa, ja jos olisikin tiennyt niin lapsien tapaaminen olisi mieheltä loppunut kuin seinään. Tämän vuoksi tuotakin asiaa piti pitää salassa. No mutta, tapauksia on monenlaisia.
kun mietin tuossa kirjoitustasi lukiessani,että kuinka sanoisin
sen etten
sano kuinka
**paljon helpompaa olisi kun ei ole lapsia siinä*
lapsi on pieni piipertäjä mallista oppija ja kaikkien meidän muovauuksien summa. eikä vähintäänkin muistuta oikeesti isovanhemmistamme, siitä mistä olemem kotoisin!
kuitenkin osa tuntee aina olevansa vain..
parennettavissa.
ETÄINEN ELÄMÄ:
koska sitä ei saisi unohtaa että lahja minkä lapsessa ,maailamaan luoja suo SE on oltava aina ja alituiseen sieluissamme ja tsessämem kuin merkki siitä että olemem jotakin,, on sen arvoinen elämä millaisena näemme ja se on paljon , hyvä on lähetetty; aina sitä ei kukaan luonamme ole tukenamme,mutta sitten kun sen huomaamme,kiitämme elämää minkä onenn olemme itsellemme omistaneet.
MITÄ ON OLLA `
AIKUINEN
Z
Joo näin se on. Ääripäästä toiseen. Tukaan ei ole ihan viisasta että sitten uuden kaverin kannalta katsottuna. Pitäisi osata järkeään ja sydäntään käyttää näissä asioissa.KOhtuus kaikessa...myös näissä lasten tapaamis asioissa :)'Sulla olikin ainut ymmärrettävä kommentointi tähän mennessä. Juu ja tottakai lapset on tärkeitä normaalisti joka vanhimmalle...mutta olen aikasemmin vaan huomannut että romaninainen jos on fiksu niin pitää yleensä tärkeänä sitä että toinen pitää huolta myös jo olemassa olevista aikasemman liiton lapsistaan...ja romani miehet myös.Lapset on ykkös sijalla.Onhan meitä erilaisia niin vaaleissa kuin kaaleissakin :) Hyvää kesän jatkoa vaan.
Kun ei kunnioita toista,ei todellakaan...ei tosiaankaan voi vaatia että siihen jää. valinta on sitten se ,että eisitä kait moralisesti sais sananmukaisesti hypätä toiselle. mutta jos on kuule käynytkin nuin niin ku ...
ite mä hyvin huomasin.että olisinpa uskaltanut nuorena sen viedä ketä halusin....
vanhasuola janottaa,tais mulla käydä niin ett olemme kasvaneet erilleen, tässä ei ole oikeesti muuta kuin toinen tekee ihan kaikki mitä toinen haluu ja se se raskasta on muuten kummallekin, sisar rakkautta,,,ällöttävää. siihen kun loimuaa intohimon ja rakkauden kaipuu....se on menoa ?=
miten sitä puolustaa,pyytää vain jumalalta olemaan syntiselle armollinen, ihminen on savia.
niin kaunista kiiltävää ja hieno, haraava sisäpinta.
huomasin että ennen (kuulisin mummonikin sanat)
jumalaton häslinki, että ei siitä hyvää seuraamusta tule ku vouhkaa maailmalla saa nähä.
ei yhteistässä olisi voitu puhuakaan sellaisen elämän valinnoista mitä eroamisen jälkeen uuden ottaminen on ollut , yhtäältä tietysti se oikeesti oli jättänyt paljon vain haavoja suhteita jotka ovat tulehdus vaaran alaisia jos ajatellaan miten paljon tulee ,inhimillistä tuskaa ja vääntää aivan tuttua toimivaa arkea monen kertaan,eri tarpeisiin.
eri ja sinkut ja suhteet niin vain on näin alle kolkyt ja risat jo sitä vallan tavallista jo olen kummastellut ja luullut ikuiseen rakkauden lisäävään volyymiin. eroaminen on luultua yleisimpää jo seurakunnissakin , kun on pakko hyväksyä uusia suhteita sun ja mun ja meidän lapsia , tästä ei ole kuin kymmenen vuoden ajan,
ei olisi tullut kuuloonkaan
että voisi olla menosssa omasta suhteestaan uuteen tai eläessään edes jossakin mielivauriossa sanoa haaveilevansa muualle kuin mihin on asettunut;
ehkä inhimillisyyd kukkii kuitenkin kun ymmärrän että seurakunnassa vaiettiin hiljennettiin sellaiset puheet ja seuraamukset kiellettyjen listalle, niin ihmmiset voi pahoin, ei ne asiat ole ihan selitettäviä. lisäksi lapset, se asia on niin henkinen juttu että en iske ihan kiveen kirvestaä että, toisaalta huono suhde sen parempi olisi lapsen elämän ympäri kuin hyvä luotettava ihminen kasvattamassa, ja puhua saa.
ja puhua saa.
eronneet hakee uutta, miten se on jumalatonta. kuitenkaan hyvä ei ole yksin,tämä on just sitä ristiriitaa,että välillä tyystin pakkaa hulluuden puolelle, välillä ymmärtää miksi elämässä tulee vaihtoja, eihän ihmisen eletty elämä niin voi olla väärin?
valinnatko vääriä? entä jos se eka valinta meni perseellee: mistä lohtua ja voimaa kestää tulevaa,
kuinka nostaa alaspainetun katse toivottaa hyvää loppu elämää?
MISSÄ MIELESSÄ ; OLISI PERHEITÄ JOILLA EI OLISI ELÄMÄN VARELTA
MONIA SUHTEITA ON NIILLÄ JOTKA USKOON TULEVAT IÄKKÄÄNÄ:
*OIKEA SUHDE PELAA VUOROI N, ihanaa jos saa elää loppu elämänsä rauhoittuen suhteestaan nauttien ja imien elämän voimaa vaikka uskovaisuudessa yhteydessä, anteeksi ant..
*mies voi elää ilman lapsia????
*mies voi ne jättää .
''että hylkää omat lapsensakin...uskovainen mies...''
''ja sen mitä on yhteyksissä
jossain vaiheessa entiseen perheeseensä ollut niin yrittää vain'hyötyä'''
*eipä ole tainnut kommunikointi häneltä ennen kään olla parhaan yrityksen; arvostamista että jos
sitä vain ,arvostelu jatkuu olisi parempi keskittyä siihen että elää omaa elämäänsä ja on kuulolla jos jollakin elämän tärkeää asiaa on,
...jaa, hyöty se on pieninkin ponnistus,,,, silti olen kyllä siitä varmenpi että se on aika tulista odottaa sitä aikaa että saa tavata ,ihan konkreettisesti luulen että siitä syystä ne
aika väsyneitä ovat elämäänsä ihmiset, että se ei ehkä kaikki sujukaan helpommin kuin olis luullut,erotaan vihassa,,,ja ollaan varuillaan...
sopii kommentoida. mutta pitää olla ihmiselle ihminen että me kaikki olemme kuitenkin vain erehtyväisiä ja anteeski antoa pitää opetella oikein olantakaa
,itsensä kannalta,.
anne
miten siihen suhtautua
KUN ÄITI JA ISÄ ON NIIN OMILLAAN;ettei sieltä tulla eikä olla missään tekemiss
ä.
*ei riitaa, ei kaunaa, ei aikaa,
*ei velkaa. teitä kaikkia lohduttaa ,tietää että käymme,istumme olemme hetken
muuten vain,
aika on dementoitunut. skitso,
tuntuu että perhe on ainoa mitä on!
(ai; ettei vastaakaan puheluihin) aika harmi.
mutta voin kuvitella,että on jossain....kait katsoo että juu siel on kaivattu /kyllä ne nyt/ ja sitten että ; ei mitään paniikkia (ei mitään)
ompa hyvä kiva ja juu/ joskus sitten kiitän !
eikö tämä ole hyvinkin just sitä että anna tehdä ihmisen virheensä ???????????????
---aikansa kukin.... ei sitä voi muuta kuin ajatella lapsi parkoja, toivotavasti omaavat vahvan identiteetin ja saavat uskoa ja vahvistua silti... AINAKIN MÄ RAKASTAN ELÄMÄÄ ni!
*
on paljon vaikeita avioliittoja joissa usko ei tee ihmistä yhtään paremman suhteen luojaksi.
* on olemassa selkeesti erilaisia ihmisiä, joiden yhteinen elämä voi olla ainoastaan materiaalin ja talojen ja autojen: varassa,
sitten sietääkö toinen äiti poika suhdetta ja taas isä kiivas ja mies tajuttoman mustis..
sitten
vielä sanoisin ainaisen nuoruuden ihannoimista on sellaisia joilla ei näy olevan mikään muu kuin se oma hellä nalleKALLE, ja kaikki sen
ympäriltä kun ei realismia ole voi tulla tosi haavoille että pitää ehkä kuulla lapsensa virheet
täydellsitymistä on,tapahtuu ja onkin ihanaa että voimme toisiamme rohkaista ja kun ei kertä sittenkin vielä olemaan arvistematta jumalan tavoin vaan elää **MITÄ SE SINUUN KOSKEE* siinäpä jos PALVELET JUMALAA näkyy tosi anteeksi antamus,
anne
Kiitos vaan kakille kommentoijille ,nyt vaan on niin että, oli niin lennokasta ajtustenjuoksua kommenteissa ettei meikäläinen oikein ymmärtänyt niistä yhtään mitään :)
No, eipä sen väliä...enhän sitä siksi kirjottanutkaan, vaan ihan vaan kirjottelin mitä mielenpohjalla aamutuimaan oleili:)
Pointtina mulla kuitenkin oli siinä kirjotuksessa lähinnä se että; vaikka olisi kuinka rakastunut toiseen, niin omia lapsiaan ei saisi hylätä...ei uskovainen eikä uskomaton. Mutta luulisi uskovalla ihmisellä olevan hieman korkeampi moraali, ainakin joskus. Mutta tää on kait nykyaikaa että ihmiset vaan mennä porskuttaa kaikkien halujensa mukaan piittaamatta pätkääkään sitä millasta kärsimystä aiheuttaa lähimmilleen.Se on mielestäni surullista.
Aina ei voi tehdä mitä mielitekee, vaan fiksu ja ajatteleva ihminen ajattelee myös hiukan läheisiään ja hoitaa asiat niin että mahdollisimman vähän aiheutuu kärsimystä muille.
Mutta, se siitä. Eihän se ole minun asiani....Jumalan edessä jokainen seisoo tai kaatuu. Kunhan vaan ihmettelin tätä maaliman menoa.
Minäkin ihmettelen - maailman menoa. Voi jösses miten ihmettelen! Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että en alkuunkaan hyväksy vanhempaa (isä/äiti) joka hylkää omat lapsensa. Jättää omat lapsensa, muuttaa sitten uuden kumppanin luo ja alkaa leikkiä vanhempaa näille lapsille, joille ei ole mitään sukua. Antaa vielä uuden kumppanin manipuloida itsensä niin, että ei pidä mitään yhteyttä biologisiin lapsiinsa. Näitä tapauksia on lähelläni ihan tarpeeksi. Voi sitä lapsen tuskaa! Lapsi ei kertakaikkiaan ymmärrä, mitä niin ihanaa on jossakin vieraassa tädissä/sedässä, että pitää omat lapsensa hylätä. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi voin vakuuttaa, että hän ymmärtää vielä vähemmän! Lapsi on niin äärettömän heikoilla, heikoin lenkki tässä aikuisten pelikentillä. En ymmärrä, miten sellainen aikuinen pystyy nukkumaan yönsä tyynesti, joka näin menettelee. Olen oikein vihainen jokaisen hylätyn lapsen kohtalosta. Lapsi minussa itkee. Aikuisen olisi syytä kasvaa ja ottaa aikuisen rooli, jos on kerran lapsia laittanut tähän maailmaan. Nykyaikana kun se ei ole mikään pakko. Sitäpaitsi arki tulee vastaan aikuisen elämässä aina. Sitä on ihan turha yrittää juosta karkuun. Tiedän mitä on tulla hylätyksi. Kun oma ystävyys ja kaveruus ei kelpaakkaan. Kun minut mitätöidään ja vaietaan kuoliaaksi. Se ei tosiaankaan ole kivaa. Hylkäävä vanhempi mitätöi koko lapsen persoonan. Lapsi ajattelee, olenko minä ollut niin paha, että äiti/isä ei välitä? Aikuisena ihmisenä kykenen käsittelemään omaa hyljätyksi tulemistani. Itken aikani, niistän nenuni ja suuntaan itseni uusiin seikkailuihin, sydämessä yksi arpi lisää. Lapsi ei tähän kykene. Häneltä puuttuvat keinot. Eräässä viisaassa kirjassa sanotaan: "Minä vihaan hylkäämistä" Voin sanoa samoin.
tämä erityisen kummallista ole kun kristityt ovat ihan tavan ihmisiä. Uskovat vaan johonkin minkä joku on määritellyt 300 luvulla kirkolliskokouksessa mistä yleensä koko kristinusko alkoi... Määriteltiin uskon kappeleet, Jeesuksen Jumalauus etc. Joku siis päätti tämmöisen uskonnon ja siitä sitten tehtiin valtionuskonto koska se sopi politiikkaan. Eli eihän asiassa ole totuuden häivää... Ihmisten keksintöä kaikki tyyni! Miten tämmöinen voisi ihmisen sisimmän muuttaa?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikean_ensimmäinen_kirkolliskokous
Eihän tuommoinen mitään aitoa pohjaa elämälle voi antaa tai moraalia nostaa. Täyttä humpuukkia! Kristityn nimikkeen alla luonnolliset ihmiset tekevät ihan niitä samoja asioitakun muslimit, pakanat, hindut ja kaikki muutkin. Ihan yhtä kieroja, petollisia ja täynnä valhetta kun kaikki muutkin! Eihän kristillisyys ole kuin kasa tapasääntöjä jotka harvoin toimivat niin kuin tämäkin esimerkki kertoo ja se edellinen missä puhuttiin rumasta kielenkäytöstä jossain seurakunnassa... Siis loukkamisesta. Sekin on ihan normaallia ihmisen käytöstä!
Kuinka te voitte edes ajatella että joku "kristityn" nimikkeen alla kulkeva olisi erilainen kun joku ei kristitty ole? ns. "kristityt" eivät ehkä tee pahojaan yhtä ilmeisesti kun toiset pelosta että maine pilaantuisi ja erotettaisiin seurakunnasta mutta samat metkuthan niillä on. Jostain muusta se ihmisen muuttuminen alkaa rakastavaksi, anteeksiantavaksi ja elämää ylläpitäväksi olennoksi kun kristinopista! KÄÄK!
Hienosti kirjoteetu ja niin totta. Kumpa kaikki vanhemmat ymmärtäisi lasten tuskan, niin tuollasia hylkäämisiä ei ehkä niin paljon tapahtuisi.
Olen pahoillani sinun puolestasi mitä olet joutunut elämässäsi kokemaan....olen ymmärtänyt muista texteistäsi että olet kulkenut ehkä pitkän ja vaikean tien siihen missä nyt olet.
Sulla on paljon hienoja ajatuksia ja ymmärrät elämää oikealla tavalla. Kiitos kommentistasi
Siunausta elämääsi
Anteeksi vaan mutten ole kanssasi täysin samaa mieltä kirjoituksestasi.
Kyllä Jumala muuttaa ihmisen jos me annamme Hänen muuttaa meitä. Ja ei usko Jumalaan ole mikään ihmisten keksimä juttu.Kyllä se todella toimii ja muuttaa ihmisen, olen kokenut sen omassa elämässäni. Ainahan kaikkeen joukkoon mahtuu monenlaista mädännäisyyttä, mutta se ei ole Jumalan tahto että näin on.
Niinkuin laulussa sanotaan...
"Miksi tuskaa täynnä on maa, miksi monet kärsijä saa, miksi on niin paljon mieltä masentavaa???? Eikö kukaan vastata voi mikä tuskan maailmaan toi.
Paratiisin Jumala meille alussa loi.
Sana herran ilmoittaa sen, antaa selvän vastauksen syntiin lankeemus toi tuskan kärsimyksen...jne"
On tietysti oma asiasi uskotko siihen vai et, mutta Jeesus on todellisuutta ja Taivas on todellisuutta kuin myös helvetti. Mikä on sinun matkasi pää, kun täälllä ajassa kerran silmäsi suljet.
Jos sinä olet oikeassa, eikä kuoleman jälkeen ole enään mitään, niin en ole hävinnyt mitään siinä että olenkin pyrkinyt elämään hyvin ja Kristillisesti.
Mutta...jos minä olenkin oikeassa ja Taivas ja Helvetti onkin totta....sinä häviät paljon enemmän....koko elämäsi....ikuisuuden. Kumpikohan silloin on kannattanut. Elää täyttä elämää Jeesuksen seurassa, vai kulkea sydän tyhjänä tälle maailmalle joka ei mitään todellista tyydytystä voi antaa.
Ei elämä ole aina helppoa uskovallakaan...ei todellakaan.Mutta on hienoa ettei koskaan tuskan ja myrskyn keskellä tarvii olla yksin.Jeesus on aina mun kanssani.
Mihin sinä turvaat silloin kun elämän myrskyt heittelee....mihin turvaat silloin kun lähtösi aka on käsillä??? Mietippä sitä. Siunausta elämääsi.
PS. Siinä olet oikeassa että me kaikki olemme vain tavallisia ihmisiä, mutta Jeesus VOI ja TAHTOO muuttaa meidän elämämme ja antaa rauhan ja uudenlaisen sisällön elämään.
Powaga
Kirjoitit, että kristillisyys on kasa tapasääntöjä, jotka harvoin toimivat. Jos kristillisyys on tällä pohjalla, niin ei totisesti toimikaan. Jos joku rakentaa elämänsä vain tämän maallisen elämän varaan ja leikkii kilttiä/mukavaa ihmistä niin metsään menee. Nähdäkseni kristinuskossa tulisi olla kysymys iankaikkisesta elämästä ja siitä, että Jeesus jo tässä ajassa tuntuu olevan kuuloetäisyyden päässä. Olen itse sellaine P-kasa, että olen luopunut kokonaan ajatuksesta, että omilla väännöillä ja pyrkimyksillä voisin muuttua tämän paremmaksi. Olen kanssasi samaa mieltä, että kristityt ovat totisesti ihan tavallisia, pähkähulluja ihmisiä.
Kuitenkin ihmisessä tapahtuu jotakin, kun tämä aidosti kohtaa Jumalan ja Jumala hänet.Itselleni oli aivan täydellinen yllätys, että Jumala halusi paitsi antaa syntini anteeksi, myös eheyttää minua. Kun Jumala kohtaa ihmisen hän alkaa myös parantaa ja korjata sitä mikä meissä on rikki.Hän tietää, miksi olemme sellaisia kuin olemme, mitä meille on tapahtunut lapsuudestamme asti. Tällä tiellä ollaan elämän loppuun asti. Kyse on pitkästä prosessista. Täytyy vaan todeta, että ilman Jumalaa olisin vieläkin hullumpi kuin mitä nyt olen.
Kuka oikeasti laittaa kristityn päähän näitä "hyvän ihmisen" ohjeistuksia. Kuka vaatii, että pitää olla parempi ja kypsempi kuin muut yhteensä. Muut kristityt? Minä itse? Julki jumalattomat? Usein on helpompi hyväksyä naapurin vajaamittaisuus, kuin oma keskeneräisyys. Toisten ihmisten keskeneräisyys tekee heistä vain inhimillisiä ihmsiä, joita on helppo lähestyä. Oma keskeneräisyys taas on vakava virhe ja olen valmis ruoskimaan itseäni, jos asia vain sillä paranisi.
Jos henkilökohtainen usko ei muuta ihmistä rakastavaksi, anteeksi antavaksi ja elämää ylläpitäväksi olennoksi,(kuten sanoit) en oikein tiedä mikä muukaan ihmistä muuttaisi? Kieltämättä joskus tuntuu siltä, että armo löytyy kokonaan näiden kristillisten piirien ulkopuolelta.
Kristinusko näkyy myös siinä, että jos uskomme, meillä on rauha sydämessä. Kuulostaa kammottavalta kliseeltä, mutta näin se nyt vain menee. Jumala itse on se, joka antaa meille tämän rauhan. Oma vääntö ei siinäkään auta tippaakaan. Rauha tarkoittaa sitä tyyntä oloa, että vaikka olen välillä täysin kypsä itseeni, ympäröivään maailmaan ja sen ihmisiin tiedän, että minulla on Isä ja tiedän, että olen matkalla Isäni kotiin.Tätä rauhaa ei voi kukaan, eikä mikään elämäntilanne ottaa meiltä pois. Minusta ei täällä maailmassa koskaan tule synnitöntä = täydellistä = viatonta. Eikä oikeasti tarvitsekaan. Kaikki on hyvin silloin, kun ihminen on ihmisen roolissa ja Jumala on Jumala.
Syntini vain ovat sovitetut. Siinä minä eroan niistä, joita kristinusko ei kiinnosta tuon taivaallista.