Ovatko asunnot kallistuneet tosiaan niin paljon, että voidaan puhua jo kuplasta? Ovat ne omasta mielestänikin kalliita, mutta niin ne ovat mielestäni olleet aina. Se, että kohistaan asuntojen hintojen nousseen jo normaalien ihmisten maksukyvyn yläpuolelle on mielestäni kuitenkin Penn&Tellerin sanoin; Bullshittiä.
Miksi hinnat sitten tuntuvat niin kalliilta? Eihän ne ennen olleet kalliita, kun nuoretkin pariskunnat pystyivät ostamaan asuntoja ilman 30 vuoden lainoja. Ennen oli kaikki paremmin.
No, mielestäni kuitenkin syy tähän tunteeseen, että "ennen oli helpompaa", on kuitenkin nykyajan velliperseiden kaikkimulleheti -asenne. Asunnot tuntuvat - tottakai - kalliilta, kun otetaan tarkasteltavaksi joku 500 tonnin ökyasunto Helsingin parhailta paikoilta, tai sitten vähän kauempaa 300 neliön omakotitalo uima-altaalla. Muitahan ei edes harkita, koska ne ovat "neukkulääviä" ja ihan liian pieniä.
Lisäksi tietysti asunnon oston jälkeen nykyaikana pitää olla varaa tehdä kerran vuodessa lomamatka Thaimaaseen ja kerran vuodessa käydä Alpeilla laskettelemassa. Sen lisäksi pitää olla kaupunkimaasturi ja kakkosautona vielä joku "kauppakassi", koska kyllähän autoa tarvitsee usein yhtäaikaa eri perheenjäsenet.
Itse olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt lähinnä 70-luvulla ja muistot sieltä ovat nämä. Useimmiten asunnon ostoa harkitsevat oikeasti säästivät rahaa. Viisi vuotta ennen ostoa asuttiin jossain halvassa vuokra-asunnossa, eikä rahaa tosiaan tuhlattu, vaan elettiin niukasti. Kun pesämuna oli koossa, otettiin lainaa loppuasunnolle ja maksettiin laina takaisin ehkä 10 vuodessa. Tällöin elettiin vielä tiukemmin. Ja kukaan ei haaveillutkaan mistään ökyasunnoista, vaan ihan tavallisista asunnoista.
Keskituloisilla perheillä (esim. meillä) ei välttämättä ollut varaa autoon lainkaan. Vaatteita tehtiin itse ja uusia vaatteita ostettiin huomattavasti harvemmin kuin nykyään. Harrastuksinakaan ei ollut "ajetaan 300 km päähän laskettelemaan", vaan "mennään viereiselle pellolle hiihtämään". Uusia TV:itä tai muuta viihde-elektroniikkaa ei yleensä asuntovelkaisten tullut mieleenkään ostaa kuin vakaasti harkiten.
Itse ostin asunnon 3 vuotta sitten, ja kyllä; kalliilta tuntui. Lainaa on melko paljon ja se lohkaisee tuntuvan osan kuukausittaisesta budjetista. En kuitenkaan millään voi väittää olevani jotenkin huonommassa asemassa kuin vanhempieni ikäpolvi. Elintasoni on niin paljon parempi kuin esim. 30-40 vuotta sitten.
Vaikka olen asuntovelkainen, niin pidän itsestään selvyytenä sitä, että ruokakaupassa ei tarvitse joka penniä pihistellä. Autoonkin on kuitenkin varaa ja matkustellakin voi silloin tällöin, ainakin paljon enemmän kuin "ennen vanhaan".
Olen siis sitä mieltä, että vaikka kohonneen elintason on syytetty valuneen asuntojen hintoihin, on elintaso silti noussut huomattavasti paljon enemmän kuin asuntojen hinnat. Mikäli keskituloinen nuoripari osaisi tai haluaisi elää yhtä niukasti kuin vastaava nuoripari joskus esim. 70-luvulla, olisi heillä varaa maksaa aikamoista ökykämppää näilläkin hinnoilla.
En nyt tietenkään "kannata" sitä, että hinnat nousevat tai että elintasosta yhä suurempi osa valuisi tulevaisuudessa asuntojen hintoihin. Väitän kuitenkin, että kyllä nykyään normaaleilla ihmisillä on vielä asuntoon varaa siinä missä ennen vanhaankin. Nyt on vain totuttu niin paljon parempaan, ettei yhtään huonommat ja kauempana olevat asunnot enää kelpaisi. Eikä oikeaa säästämisintoa ole, vaan omistusasunto otetaan jotenkin itsestäänselvyytenä, kun elintason mallia otetaan jostain kauniista ja rohkeista.
Niin, notta lopettakaa se jatkuva valittaminen.
UGH, olen puhunut!
Miksi hinnat sitten tuntuvat niin kalliilta? Eihän ne ennen olleet kalliita, kun nuoretkin pariskunnat pystyivät ostamaan asuntoja ilman 30 vuoden lainoja. Ennen oli kaikki paremmin.
No, mielestäni kuitenkin syy tähän tunteeseen, että "ennen oli helpompaa", on kuitenkin nykyajan velliperseiden kaikkimulleheti -asenne. Asunnot tuntuvat - tottakai - kalliilta, kun otetaan tarkasteltavaksi joku 500 tonnin ökyasunto Helsingin parhailta paikoilta, tai sitten vähän kauempaa 300 neliön omakotitalo uima-altaalla. Muitahan ei edes harkita, koska ne ovat "neukkulääviä" ja ihan liian pieniä.
Lisäksi tietysti asunnon oston jälkeen nykyaikana pitää olla varaa tehdä kerran vuodessa lomamatka Thaimaaseen ja kerran vuodessa käydä Alpeilla laskettelemassa. Sen lisäksi pitää olla kaupunkimaasturi ja kakkosautona vielä joku "kauppakassi", koska kyllähän autoa tarvitsee usein yhtäaikaa eri perheenjäsenet.
Itse olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt lähinnä 70-luvulla ja muistot sieltä ovat nämä. Useimmiten asunnon ostoa harkitsevat oikeasti säästivät rahaa. Viisi vuotta ennen ostoa asuttiin jossain halvassa vuokra-asunnossa, eikä rahaa tosiaan tuhlattu, vaan elettiin niukasti. Kun pesämuna oli koossa, otettiin lainaa loppuasunnolle ja maksettiin laina takaisin ehkä 10 vuodessa. Tällöin elettiin vielä tiukemmin. Ja kukaan ei haaveillutkaan mistään ökyasunnoista, vaan ihan tavallisista asunnoista.
Keskituloisilla perheillä (esim. meillä) ei välttämättä ollut varaa autoon lainkaan. Vaatteita tehtiin itse ja uusia vaatteita ostettiin huomattavasti harvemmin kuin nykyään. Harrastuksinakaan ei ollut "ajetaan 300 km päähän laskettelemaan", vaan "mennään viereiselle pellolle hiihtämään". Uusia TV:itä tai muuta viihde-elektroniikkaa ei yleensä asuntovelkaisten tullut mieleenkään ostaa kuin vakaasti harkiten.
Itse ostin asunnon 3 vuotta sitten, ja kyllä; kalliilta tuntui. Lainaa on melko paljon ja se lohkaisee tuntuvan osan kuukausittaisesta budjetista. En kuitenkaan millään voi väittää olevani jotenkin huonommassa asemassa kuin vanhempieni ikäpolvi. Elintasoni on niin paljon parempi kuin esim. 30-40 vuotta sitten.
Vaikka olen asuntovelkainen, niin pidän itsestään selvyytenä sitä, että ruokakaupassa ei tarvitse joka penniä pihistellä. Autoonkin on kuitenkin varaa ja matkustellakin voi silloin tällöin, ainakin paljon enemmän kuin "ennen vanhaan".
Olen siis sitä mieltä, että vaikka kohonneen elintason on syytetty valuneen asuntojen hintoihin, on elintaso silti noussut huomattavasti paljon enemmän kuin asuntojen hinnat. Mikäli keskituloinen nuoripari osaisi tai haluaisi elää yhtä niukasti kuin vastaava nuoripari joskus esim. 70-luvulla, olisi heillä varaa maksaa aikamoista ökykämppää näilläkin hinnoilla.
En nyt tietenkään "kannata" sitä, että hinnat nousevat tai että elintasosta yhä suurempi osa valuisi tulevaisuudessa asuntojen hintoihin. Väitän kuitenkin, että kyllä nykyään normaaleilla ihmisillä on vielä asuntoon varaa siinä missä ennen vanhaankin. Nyt on vain totuttu niin paljon parempaan, ettei yhtään huonommat ja kauempana olevat asunnot enää kelpaisi. Eikä oikeaa säästämisintoa ole, vaan omistusasunto otetaan jotenkin itsestäänselvyytenä, kun elintason mallia otetaan jostain kauniista ja rohkeista.
Niin, notta lopettakaa se jatkuva valittaminen.
UGH, olen puhunut!
Vastaukset 15
Vanhimmat
1.Pärjääkö nykyaikana ilman autoa? Itsellä päivittäinen työmatka 50km/sivu. Ennen on ollut työpaikat (ja asunnot) lähellä toisiaan taajamissa.
2.Maksukykyä arvioitaessa pidetään 30-40% nettotuloista sopivana määränä lainanhoitoon. Kuinka käy korkojen heilahdellessa, jos laina mitoitetaan maksimiksi jo valmiiksi normaalia kulutusta vähentämällä.
3.Vanhempiesi ostaessa asuntoa, on ollut merkittävä inflaatio sekä negatiivinen reaalikorko apuna(tosin lainan saanti on ollut hankalempaa), nykyään ei inflaatio syö merkittävästi velkaa, vaan joka sentti maksetaan takaisin lähes saman arvoisena kuin se on lainattu.
4.Vanhempiesi ostaessa asuntoa ei insinööri joutunut tekemään 2-4 kuukautta töitä saadakseen muurarin tai rakennusmiehen kuukaudeksi rakennukselle.
5.Oletko koskaan kuullut, että pitää muistaa elääkin, vaikka asuu "omassa" talossa?
"1.Pärjääkö nykyaikana ilman autoa? Itsellä päivittäinen työmatka 50km/sivu. Ennen on ollut työpaikat (ja asunnot) lähellä toisiaan taajamissa."
Sehän riippuu. Toiset pärjää toiset ei. Kyllä esim Helsingin keskustaan voi tulla kauempaakin junalla, vaikka Riihimäeltä asti. Siellähän asuntojen hinnat ovat paljon halvempia kuin pk-seudulla.
"2.Maksukykyä arvioitaessa pidetään 30-40% nettotuloista sopivana määränä lainanhoitoon. Kuinka käy korkojen heilahdellessa, jos laina mitoitetaan maksimiksi jo valmiiksi normaalia kulutusta vähentämällä."
Niin pidetään. Jos 30% tuloista menee lainanhoitoon, jää jo paljon ylimääräistä myös tuhlattavaksi. Pointtini olikin, että jos viettää saman elintason elämää kuin ennen vanhaan, on varaa maksaa halutessaan paljon suurempaakin osuutta nettotuloistaan kuin tuo.
"3.Vanhempiesi ostaessa asuntoa, on ollut merkittävä inflaatio sekä negatiivinen reaalikorko apuna(tosin lainan saanti on ollut hankalempaa), nykyään ei inflaatio syö merkittävästi velkaa, vaan joka sentti maksetaan takaisin lähes saman arvoisena kuin se on lainattu."
Joo, mutta korko on ollut taivaissa. Negatiivinen reaalikorko tietysti on velallisen kannalta hyvä siinä tapauksessa, että oma palkka ihan oikeasti nousee inflaation tahdissa. Muuten on taas saattanut olla tosi vaikeuksissa.
"4.Vanhempiesi ostaessa asuntoa ei insinööri joutunut tekemään 2-4 kuukautta töitä saadakseen muurarin tai rakennusmiehen kuukaudeksi rakennukselle."
Vaan kuinka paljon joutui silloin siis tekemään? Entäs jos ei olekaan tuo insinööri, vaan joku muu, vaikka rakennusmies? Itse en kyllä tähän osaa mitään lukuja antaa.
"5.Oletko koskaan kuullut, että pitää muistaa elääkin, vaikka asuu "omassa" talossa?"
Joo, olen. Vaan oletko kuullut, että elämästä osattiin nauttia ennenkin, vaikka elintaso oli paljon matalampi, eikä rahaavieviin harrastuksiin ollut varaa? Ja näin voi tehdä nytkin, jos ei ole täysin kerskakulutusyhteiskunnan aivopesemä.
samaa mieltä. Tämä pointteri taas "oletko koskaan kuullut" kommenteillaan on ilmeisesti eri mieltä. Nämä pointit eivät vain mielestäni kumoa jäärän väittämiä juurikaan, esim. pointti 1 autosta ja pointti 2 maksukyvystä.
Vanhempi ihminen, joka on elänyt muunkin ajan kuin tämän, vain nyt sattuu tietämään siitä muusta ajasta vähän enemmän. "Pointterin" pitää muistaa elääkin -kommentit ovat juuri niin tätä päivää. Ennen kun elettiin niillä ehdolla, jotka oli, ei tarvinnut yrittää muistaa elää. Väitän, että elämä oli silti vähintään yhtä onnellista.
Wanha jäärä yritti suhteuttaa asioita, mutta milläs saat "nuoret" ymmärtämään, kun he eivät ole kokeneet, ovat vaan kuulleet tai lukeneet...
Siis jos mun Sveitsin laskettelureissu perutaan niin mä oon ihan down enkä ala mitää ja full hd taulutelkkuki pitää saada kun noi putkitelkut on NIIIIIN rumii mä ala kattoo Sinkkuelämää mistään 40 tuuman miniskriiniltä 50 tuumaa on minimi! Sitä rahaa kato vaa menee tollasii välttämättömyyksii!!
Olisit varmasti kirjoittanut samansisältöisen viestin 80-luvun lopulla. Fakta kuitenkin on, että hinnat olivat silloin järjettömän korkealla ja laskivat monta vuotta putkeen. Hinnat tulevat laskemaan myös tulevaisuudessa. Ajankohtaa ei vain monikaan osaa arvata oikein. Hinnoissa on menty yli kohtuutason jo ainakin 2-3 vuotta sitten. Jos tältä tasolta vielä noustaan, niin pudotus on sitä ilkeämmän näköinen.
Täytyy taas muistuttaa Tilastokeskuksen katsauksesta asuntojen hintoihin http://www.stat.fi/til/ashi/2006/01/ashi_2006_01_2006-05-09_kat_001.html ja erityisesti sen kuviosta 5 "Asuntojen reaalinen hintakehitys (ansiotasokehityksen suhteen) Suomessa vuodesta 1987 lähtien": http://www.stat.fi/til/ashi/2006/01/ashi_2006_01_2006-05-09_kat_001_005.gif
Vuonna 1989 asuntojen hinnat olivat epänormaalin korkeat ansiotasoon nähden. Asuntojen hintojen pitäisi kohota vuoden 2006 tasosta 40%, jotta oltaisiin samassa tilanteessa.
Unohdat esim sen, että 80-luvun lopun jälkeen tuloerot ovat kasvaneet huikeasti. Vain suurituloisin 10% lohko on kasvattanut tulojaan reilusti. Heikommin ansaitsevan puoliskon tulokehitys ollut erittäin heikko. Silti juuri näistä löytyvät usein ne nuoret pätkätöitä tekevät ihmiset, jotka ovat nyt ottaneet jättilainoja 30 vuoden maksuajalla.
http://www.stat.fi/til/ashi/2006/01/ashi_2006_01_2006-05-09_kat_001_003.gif
Hahhah! Menikö jauhot suuhun noin pahasti, että laitoit nimellishintoja kuvaavan käyrän selittämättä yhtään, mitä se edes kuvaa?
Itse sitäpaitsi unohdat, että ansiotasoindeksi on:
"Palkansaajien säännöllisen työajan ansioiden kehitystä mittaava indeksi, jonka perusvuosi on 2000=100. Mukana ei ole ylitöiden eikä kertaluonteisten erien vaikutusta."
Tuossa ansiotasoindeksissä ei siis ole mukana esim. optioilla sun muilla kannustimilla saadut jättipalkkiot, joiden takia suurituloisin eliitti on tulojaan eniten kasvattanut. Ansiotasoindeksi kuvaa siis hyvin suurten palkansaajamassojen normaaliansioita.
Toisekseen myös keskimääräinen peruspalkansaaja saa nykyään enemmän muita tuloja kuin mitä näkyy ansiotasoindeksissä.
-Yleinen varallisuuden kasvu näkyy mm. suurempina perintöinä.
-Veroja on viime vuosina huomattavasti alennettu.
-Moni palkansaajakin saa vuosittain bonuksia yms., joita tuohon ansiotasoindeksiin ei lasketa
Jos nämä kaikki em. asiat otettaisiin huomioon, niin ansiotasoindeksiin verrannollinen asuntojen hintakäyrä olisi vielä paljon matalammalla kuin se nytkään on:
http://www.stat.fi/til/ashi/2006/01/ashi_2006_01_2006-05-09_kat_001_005.gif
pitäisi osata elää varojensa mukaan:
"Heikommin ansaitsevan puoliskon tulokehitys ollut erittäin heikko. Silti juuri näistä löytyvät usein ne nuoret pätkätöitä tekevät ihmiset, jotka ovat nyt ottaneet jättilainoja 30 vuoden maksuajalla."
Miksi ihmeessä heikosti ansaitseva pätkätyöläinen ottaa jättilainan? Koska hän on nuori, kokematon, ei ole kokenut huonoja aikoja. Koska hän on elänyt vain mullehetikaikkinytjaeääkinpitää -elämää. Koska hänelle jopa korkojen vuoristorata tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä. Pankit vihulaiset vielä villitsijöinään.
Suomalaisten varallisuus on pääosin kiinteistöissä, ja luonnollisesti varallisuus ja perinnöt näyttävät kasvaneen, kun kiinteistöjen hinnoissa on sisällä roimasti kuplahintaa. Pörssiosakkeissa kehitys ollut paljon heikompaa. Helsingin pörssin yleisindeksi edelleen kymmeniä prosentteja huippuvuosia alempana. Jonkun Jorma Ollilan tai Liliksen miljoonaoptioilla ei ole mitään merkitystä asuntomarkkinoilla. Niitä ei kannata edes mainita. Sen nyt pitäisi jokaisen ymmärtää.
"Suomalaisten varallisuus on pääosin kiinteistöissä, ja luonnollisesti varallisuus ja perinnöt näyttävät kasvaneen, kun kiinteistöjen hinnoissa on sisällä roimasti kuplahintaa."
Osittain totta. Osa varallisuudesta on toki kiinteistöissä, jolloin osa perintöjen noususta johtuu myös kiinteistöjen arvon noususta. Kuitenkin, siinä missä entisaikaan perinnöksi jäi ehkä puoliksi laho torppa jossain Kainuussa, niin nykyään yhä useammin jää käyttökelpoinen asumus kaupungin läheltä. Siis asuntojen keskimääräinen käyttöarvo on myös kasvanut.
Toisekseen läheskään kaikki varallisuus ei tietenkään ole kiinteistöissä. Yhä enemmän varallisuutta on mm. rahastoissa ja muissa säästöissä.
"Jonkun Jorma Ollilan tai Liliksen miljoonaoptioilla ei ole mitään merkitystä asuntomarkkinoilla. Niitä ei kannata edes mainita. Sen nyt pitäisi jokaisen ymmärtää."
No ei niillä olekaan juuri merkitystä. Sen takiahan niitä ei tuossa ansiotasoindeksissä olekaan. Ja sen takia tuo ansiotasoindeksiin verrattu asuntojen hintakäyrä on aika hyvä mittari asuntojen hintakehitykselle tavallisen palkansaajan näkökulmasta.
...neukkuläävätkin maksatvat maltaita, jos niitä ei kukaan halua? Ihan oikeasti, kyllä joku niitäkin ostaa pää märkänä.
Maksavatko ne oikeasti maltaita, vai tuntuuko vaan. Kyllä oikeasti asiallisia kohtuuhintaisiakin asuntoja löytyy, kun ei ole niin nirso sijainnin suhteen. Tätä tosiseikkaa ei vain tällä palstalla oikein haluta myöntää, vaan kaikki huokeammat vaihtoehdot teilataan heti homeisiksi neukkulääviksi. Vaikka keskimääräiset asuntojen hinnat ovat kovasti nousseet, niin se ei tarkoita että kaikkien asuntojen hinnat lisivat nousseet tuon keskiarvon tahdissa.
velkataakka ahdistaa ja mieli tekisi niin pirusti vuokralle? Taisi osua ongelman ytimeen!
Älyllinen kapasiteettisi ei riittänyt kommentoimaan yhtäkään asiallista vastausta aloituksen viestiin, joten hädissäsi laitoit tulemaan huonon one-liner provon, jottei itsetuntosi täysin romahda ymärtäessäsi oman kyvyttömyytesi.