matkakertomus

Viikossa ei juuri ehdi muuta kuin ihastua mutta...
Tässä siis matkani joka voi toimia vinkkinä muillekin:
Hetätys ensimmäisenä aamuna Tihanyssa, hiukan pilvistä, lähdin siis kävelemään tihanyn niemimaan rantaa pitkin kohti kylän keskustaa. Ei aikaakaan kun aurinko paistoi kirkkaasti ja mikä linnun laulu! Rantatien varren oli paikalliset ihmiset kansoittaneet kalastusvälineillään, saaliina oli mm. mateen näköisiä luikeroita. Kylään kiipeäminen vaati voimaa ja juomista, mutta kirkon mäeltä oli aivan upea näkymä yli Balatonin. Kävelin kohti viereistä kylää ja näin aivan mahtavat laventelipellot. matka kohti pientä järveä Belsö-to. Sen ympärystössä laidunsi paikalliset hauskat sarvipäälehmät ja nurmi vilisi maaoravia.
Metsäpolulla pieni kauriin poikanen katsoi minua silmästä silmään kunnes katosi metsään.
Hotellille ja uimaan Balatoniin. Uimaseuraksi sain käärmeen, toki ensin pelästyin mutta kun minulle kerrottiin sen olevan vaaraton rantakäärme pääsin itse asiaa. Balaton oli sinä päivänä tuulinen ja uiminen oli aalloissa keikkumista.Yöllä tuli myrsky joka heitti korkeat aallto nurmikkorannalle ja kiskoi järveen betonilaitureiden portaita. Aamulla oli taas tyyntä mutta järvi olikin muuttunut voimakkaasti virtaavaksi joeksi, vastavirtaan uiminen oli lähes mahdotonta ja toiseen suuntaan virta vei lähes pelottavan nopeasti. Uskoin nyt "pelottelut" Balaton on todellakin vesistö jota kannattaa kunnioittaa kuin merta.
Kalkkipitoinen vesi oli lämpöisempää kuin ilma ja aivan ihmeellisen tuntuista, rasvainen iho sai ilmaisen naamion ja nappylät hävisi.
Tihanyn satamasta ajoin Balatonfyredin kylpyläkaupunkii ja join terveysvettä puiston lähteestä Kossuthin lähteestä. Kedves kahvilassa nautin kaikkien aikojen suklaaleivoksesta ja mietin millaista maailman meno on ollut 1800-luvun kylpylöissä.
Illalla kiipesin Tihanyn kylän viinitiloille ravintolaan jossa söin Balatonin kuhaa Fogasta viinitilan viiniä kannusta kaadellen ja nautiskellen.
Loma oli rautouttava ja seutu ihanan rauhallista, paikalliset ihmiset ystävällisiä eikä katukauppiaatkaan tyrkyttäneet turistiromuaan. Kävellessäni rantoja ja kyliä aistin edelleen menneet ajat: ympäriinsä oli suljettuja ja ränsistyneitä aidattuja hotelleja jäänteenä ajoista jolloin "derkut" kävivät Balatonilla tapaamassa lännessä asuvia sukulaisiaan ja turismi kukki. Toki Baltonilla vieläkin on omat turistirysänsä mutta sieltä löytyi myös rauhaa, kaunista luontoa, eläimiä ja aikaa olla ja ajatella. Retki Symeg nimiseen kylään kohti vuoristoa oli kuin ajelu vuoristoradassa, mutta perillä odotti aivan upea keskiaikinen linnoitusmuseo jossa sai seurata hauskan ritarinäytöksen jossa upeat hevoset ja komeat "ritarit" tekivät taitotemppujaan. Illan kruunasi illaliinen kellariravintolassa - sormin syötiin riistalintua, uuniperunaa ja paikallista verimakkaraa, eikä viini loppunut tästäkään pitopöydästä.
Viikko oli lyhyt mutta siinä ajassa ehti menettää sydämensä Unkarille.