Paljon kanin lopetus maksaa??
Tai itse asiassa kahden kanin..
Mul on 2 kääpiöluppaa 3v ja 8kk, aion viedä ne eläinlääkärille lopetettavaks, ku ne on niin arkoja ja toinen pissailee minne sattuu.
Lisäks ne häiritsee yöllä ku kaapii.
Ei oo muuta tehtävissä... :(
Aika suru juttu mulle ku toinen on mun ensimmäinen lemmikki ja oon 12v. :(
Mut onneks meil on koira ja saan oman koiran tai kissan!! :D
Tai itse asiassa kahden kanin..
Mul on 2 kääpiöluppaa 3v ja 8kk, aion viedä ne eläinlääkärille lopetettavaks, ku ne on niin arkoja ja toinen pissailee minne sattuu.
Lisäks ne häiritsee yöllä ku kaapii.
Ei oo muuta tehtävissä... :(
Aika suru juttu mulle ku toinen on mun ensimmäinen lemmikki ja oon 12v. :(
Mut onneks meil on koira ja saan oman koiran tai kissan!! :D
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei noista ongelmista kumpikaan mitenkään ylitsepääsemätön ole. Useimmiten arkuudesta pääsee eroon kärsivällisellä totuttamisella, joskin aikaa siihen voi mennä useita kuukausiakin. Etenkin monet eläinkauppakanit voivat olla hyvinkin arkoja tai muut kanit, joita ei ole pienestä pitäen totutettu käsittelyyn (myös kanin perimä ja luonne vaikuttavat toki asiaan). Kaikki kanit eivät muutenkaan vain ole luonteeltaan sylissä/siliteltävänä viihtyvää sorttia tai muuten "koiramaisia". Pissoilla merkkailu on varsin tavallista nuorille kaneille ja saattaa mennä ohi ihan ajan kanssakin, mutta myös kanin leikkautaminen auttaa useimpien kohdalla. Hämäräaktiivisina suurin osa kaneista touhuilee myös yöaikaan. Syntyvän metelin määrään voi vaikuttaa häkki ja sen sisustusvalinnoilla, samoin kuin häkin sijaintia muuttamalla, jos se on mahdollista.
Jos kuitenkin olet nyt tullut siihen tulokseen, että kanit eivät lemmikeinä vastaa sitä, mitä odotit, kannattaa niille koittaa etsiä uusi koti (ja tulevien lemmikkien kohdalla perehtyä tarkemmin myös mahdollisiin ongelmiin, mitä niiden kanssa voi ilmetä, jo etukäteen). Mikäli uusia, hyviä koteja ei löydy, on asianmukainen lopetus myös tietenkin varteenotettava vaihtoehto. Täälläpäin (Tampereenseutu) pieneläinten lopetukset ovat olleet 30-50 euroon, mitä olen kuullut (siis per eläin).
Kyllä, minusta lopetus on ainoa paras vaihtoehto.
Häkin paikan vaihto ei onnistu kun muutenkin on vähän tilaa.
Sitten en halua, että kukaan vieras ihminen saa kanejani jos se vaikka kohtelee niitä kaltoin..
Ja en halua leikata tyttökaniani.
Se tuota tai kun se ei osaa edes käydä häkin vessassa niin päättää sitten pissata matoillekkin!
Molemmat ovat kasvattajalta peräisin, mutta likka vain pääsi eläinkauppaan...
Molempia oltiin kasvattajallaan ja eläinkaupassa käsitelty paljon ja pysyivät hyvin sylissä, mutta nyt kun on ikää ja rohkeutta tullut niin ei enää viititä.
Vaikka joka päivä ollaan niitä pidetty sylissä niin joka päivä se tuntuu vaikeammalta.
No jos saisin lopetuksesta 1-4 viikon päästä koiran tai kissan, niin ne molemmat ovat sosiaalisia ja tykkäävät olla ihmisten lähellä ja sylissä.
Tai kun molemmat olisi ihan aikuisia, rescue-eläin se olisi.
Ja olen löytänyt molemmista sopivan, ihanan koiruliinin ja kisuliinin.
Olen aika jännittynyt koko asiasta!!
Ensin pitäisi puhua kanien lopetuksesta, no sitten jos ne lopetetaan niin sitten se, että saanko nyt kissan tai koiran!! :D:D
Aika tylsää tämä odottelu... -_-
Kun en tiedä uskallanko puhua siitä kun "vasta" sain toisen kanin, hirveällä jankkaamisella...
No en voinut tietää, että siitä tulee tollainen. :)
No katsellaan ja ilmoittelen!! :D
"Ja en halua leikata tyttökaniani.
Se tuota tai kun se ei osaa edes käydä häkin vessassa niin päättää sitten pissata matoillekkin!"
Aika monilla kaneilla tuo wc-laatikon käyttö unohtuu murrosiän tullen ja silloin noita lammikoita voi tosiaan tulla ympäri kämppää, myös matoille. Etenkin jos tyttö on tämä nuorempi tapaus (8kk) niin tuo saattaa hyvinkin mennä vielä ohi. Sterilointi on kieltämättä isompi operaatio mitä uroksen kastrointi, mutta kun etsii kaneista tietävän eläinlääkärin, sujuu sekin yleensä ongelmitta.
"Molempia oltiin kasvattajallaan ja eläinkaupassa käsitelty paljon ja pysyivät hyvin sylissä, mutta nyt kun on ikää ja rohkeutta tullut niin ei enää viititä.
Vaikka joka päivä ollaan niitä pidetty sylissä niin joka päivä se tuntuu vaikeammalta."
Siis ovatko kanit arkoja, vai eivät vain viihdy sylissä? Monet kaneista eivät ole sylilemmikeitä, vaikka muuten seurallisia olisivatkin. Ei meilläkään kukaan noista oikein sylissä oloa rakasta, vaikka ne tarvittaessa (esimerkiksi kynsienleikkuun ajan) saa siinä pysymäänkin. Tulevat kuitenkin kerjäämään nameja ja hyppimään päälle kun esimerkiksi lueskelen lattialla, Mörkö myös saattaa änkeä itse viereen kerjäämään silityksiä (muut eivät tee sitäkään).
"No jos saisin lopetuksesta 1-4 viikon päästä koiran tai kissan, niin ne molemmat ovat sosiaalisia ja tykkäävät olla ihmisten lähellä ja sylissä.
Tai kun molemmat olisi ihan aikuisia, rescue-eläin se olisi.
Ja olen löytänyt molemmista sopivan, ihanan koiruliinin ja kisuliinin."
Mitä jos tuleva koira/kissakaan ei olisi täysin sisäsiisti, tai vaikkapa rakastaisi sylissä oloa? Niistäkin löytyy paljon erilaisia yksilöitä. Osat saattavat myös tykästyvät joihinkin perheenjäseniin enemmän kuin toisiin, eikä se suosikki aina ole se oma omistaja. Omakin koirani viihtyy esimerkiksi paremmin äitini sylissä kuin minun, vaikka totteleekin minua usein paremmin. Alkuun täydelliseltä vaikuttavasta rescue-eläimestäkin voi ilmaantua myöhemmin niitä ei-toivottuja piirteitä, jotka eivät vielä hankittaessa ole välttämättä tulleet esiin (esimerkiksi eroahdistusta, menneisyydestä johtuvia pelkoja yms.).
Etenkin rescue-eläinten hankintaa kannattaa miettiä hyvin huolella, sillä ne saattavat vaatia omistajaltaan enemmän pitkäjänteisyyttä mitä muut. Tosin mikäli eläin on heti "tylsä" ja pannaan pois/kiertoon jos se ei olekaan juuri sellainen kuin kuviteltiin, kannattaa ehkä koko eläinten hankinta jättää väliin.
toivottavasti porukkas ymmärtää olla hankkimatta tollaselle lellikille enempää eläimiä (tapettavaks)! Ja se että kanit on muuttunu aroiks sun luona ei oo ihmekään kun vika on käsittelijässä eikä eläimessä.. Koirasta vois tulla sun käsissäs jopa vaarallinen! Anna ne laiskuutees syyttömät kanit jollekin sellaselle (aikuiselle tai vaikka eläinkauppaan) joka on taatusti parempi omistaja kun sä, eikä oo heti lopettamassa eläintä kun eka ongelma ilmenee. Osotat tollasella käytökselläs täydellistä henkistä kypsymättömyyttä minkään eläimen omistajaks!!!!
Itse vanhempani sitä lopetusta ehdotti, enkä minä!!
Mutta ei me ollakkaan lopettamassa niitä.
Mutta ei eläinkaupat yleensä ota sinne jonkun aikaa olleita lemmikeitä,
vaan poikasia...
Me ollaan ajateltu, että annamme ne vanhemman kanin kasvattajalle, se voisi vaikka tehdä nuoremman kanssa poikasia tai käydä näyttelyissä.
Sitten vanhempi olisi vain lemmikkikani...
Kuules en oo mikää lellikki!!
Hyvä, et oon edes saannu kaneja, tai hyvä et mun sisko olis saannu koiraa!!
Ei ne todellakaa heti anna mitää!!
Rahaki pitää ite hankkia ja ite pitää ostaa lemmikeille ruoat ja tollaset!
Ja miten muka koirasta vois tulla mun käsissä vaarallinen??
Sil koiral on sen verran ikää ja taitoo, et en usko, et se oppis jokskuu vaaralliseks...
Lisäks ei siint voi tulla mitenkää, koska en edes osaa opettaa koiraa vihaseks ja vaaralliseks TAI MITÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!
Ja me ollaa sovittu vanhempieni kans, et jos saisin kissan tai koiran nii en saa pyytää tai en ainakaa saa mitää uutta lemmikkii ennen kun:
-Se on vanha
-Se on kuollu
-Olen 18v
-Asun omassa asunnossa
Ja vielä sulle
Näkisitpä mun serkun!
Sen jälkee et mulle mitää ruikuttai kypsymättömyydestä.
Sillä on: 2 kissaa, poni, kani, hamsteri, koira ja käärme.
Ne on tullu melkee peräkkäin, kaikki eläimet, koska se kyllästyy 2 viikon pääst siihen!!
Lisäks kissat, kani ja hamsteri asuu meidän mummilla kun se ei halua niitä itellee!
Kissat on iältään 2v ja 1v.
Poni on 12v
Kani on iältää n. 1v
Hamsteri 7kk
Koira 15vko!
Käärme tulee viikon päästä niille ja sille ei ole edes tarpeeks tilaa, se joutuu kyyhöttämää pienessä terraariossa, lattialla ja nurkassa.
"Itse vanhempani sitä lopetusta ehdotti, enkä minä!!
Mutta ei me ollakkaan lopettamassa niitä.
Mutta ei eläinkaupat yleensä ota sinne jonkun aikaa olleita lemmikeitä,
vaan poikasia... Me ollaan ajateltu, että annamme ne vanhemman kanin kasvattajalle, se voisi vaikka tehdä nuoremman kanssa poikasia tai käydä näyttelyissä.
Sitten vanhempi olisi vain lemmikkikani..."
Eläinkaupat tosiaan harvemmin ottavat noita aikuisia myyntiin, kun niin monet haluavat mieluummin pienen söpön poikasen. Kaniesi kasvattajista on tosiaan hyvä lähteä liikkeelle. Monet kasvattajista ovat valmiit ottamaan kasvattinsa takaisin itselleen, kunnes uusi koti löytyy tai vähintäänkin auttamaan uusien kotien etsimisessä (monet heistä tuntevat paljon kani-ihmisiä ja saattavat tietää jonkun, joka etsii itselleen juuri kyseisenlaista kania, etenkin kun noistakin toinen on leikattukin).
"Ei ne todellakaa heti anna mitää!!
Rahaki pitää ite hankkia ja ite pitää ostaa lemmikeille ruoat ja tollaset!"
Meilläkin on ollut vähän sama systeemi eläinten kanssa, tosin juoksevissa kuluissa (ruuat, kuivikkeet) ja pakollisissa eläinlääkärikuluissa vanhemmat ovat avustaneet. Eläimet, tarvikkeet, kastroinnit/steriloinnit, herkut, virikkeet yms. on pitänyt maksaa itse. Itse olen ainakin kokenut tuon ihan hyvänä systeeminä, on oppinut hieman katsomaan mihin rahansa pistää, että saa sitten elukoille kaiken tarvittavan hankittua.
Kannattaa tosin jo valmiiksi tiedustella, suostuvatko he tarvittaessa maksamaan tai lainaamaan rahat eläinlääkärikuluihin, sillä etenkin koirilla ja kissoilla ne nousevat helposti useisiin satoihin euroihin, vaikkei kovinkaan kummoisesta vaivasta olisi kyse. Sairasteluja kun on aika hankala ennustaa.
"Ja miten muka koirasta vois tulla mun käsissä vaarallinen??
Sil koiral on sen verran ikää ja taitoo, et en usko, et se oppis jokskuu vaaralliseks...
Lisäks ei siint voi tulla mitenkää, koska en edes osaa opettaa koiraa vihaseks ja vaaralliseks TAI MITÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!"
Kodinvaihto voi olla osille koirille varsin stressaava kokemus, samoin kuin omistajanvaihdos, eli ei ole mitenkaan mahdotonta, että koira alkaa jossain vaiheessa kyseenalaistaa arvojärjestystä. Tällöin määrätietoisuus ja koiran hallinta tulevat korostetusti tarpeeseen. Meilläkin tuo pikkulikka kunnolla aikuistuessaan koitti alkaa pomottaa joissain pikkuasioissa, kuten kynsienleikkuussa. Ennen se lähestulkoon nukkui sylissä kynsiäleikatessakin, mutta yhtäkkiä se alkoi ensin aina murista ja lopulta tosissaan rimpuilla ja purra. Eläinlääkärikin totesi tuohon vain, että tuo menee kyllä ohi, kunhan ei anna koiralle periksi. Niinpä ne kynnet sitten leikattiin aina koiran rimpuilusta huolimatta, vaikka välillä operaatioon saattoi mennä useampi tunti ja itsellekin alkoi tulla jonkimoinen kammo tuota kynsienleikkuuta kohtaan. Pikkuhiljaa tuo kuitenkin uskoi ettei rimpuilu auta ja antaa nykyisin taas leikata kyntensä nätisti.
Sekin jos olet nähnyt tuota koiraa vain sen nykyisen omistajan tai muun tutun henkilön seurassa, ei vielä täysin kerro millainen se on (etenkin alkuun) vieraassa paikassa vieraiden ihmisten parissa. Koirat (kuten muutkin eläimet) myös aistivat helposti ihmisten mielialoja. Jos esimerkiksi itse jännität toisten koirien ohitusta ja puolihuomaamattomasti kiristät sen hihnaa, saattaa se käytöksesi perusteella ajatella toisen koiran olevan uhkatekijä ja reagoida sen mukaisesti (alkaa rähistä). Monetkaan koiraongelmat eivät siis synny mitenkään tietoisesti kouluttamalla tai opettamalla, vaan puolihuomaamattomasti esimerkiksi oman käytöksen tai koiran käytöksen väärintulkinnan kautta.
Kuules nyt. Ei kaneja vain tuolleen lopeteta kun eivät käyttäydy niin kuin haluaa.
Jos ei muuta niin mä voin vaikka ottaa ne kanit tänne meille. Ennestään ollut pari kania, jotka otettu eläinkaupasta ja erittäin arkoja oli. Ei syliin tullut ja pissaili joka puolelle. Lopulta pitkän harjoittelun tuloksena sain otettua hetkittäin kanin syliin. pissaus loppui kun laitettiin kunnolla pissa astioita huoneeseen missä tykkäsi oleskella. Herran lettas yritä nyt vaikka myydä niitä. Kyllä sitä näkee aika hyvin kohteleeko ihminen niitä hyvin.
Minä ainakin kohtelisin niitä hyvin! Enkä murhaisi niitä tuollaisen helvetin pikku asian takia! Lopetus tapahtuu avin jos kani oikeasti sairas ja sillä kipuja!!!
kanin lopetushan menee jo melkein kalliimmaksi kuin kastrointi! voi taivas! no jokaisella valintansa.
Ihanaa ett päätitkin antaa kanit takaisin kasvattajalleen, huh mikä helpotus!
Itselläni on noin 3kk vanha kanipoika ja hermot kiristyy jos/kun se saa kohtauksia tyyliin "sotkenpa koko huoneen" tai "nyt en pidäkään susta" mutta on vaan oltava kärsivällinen, niin eläin oppii luottamaan ja tottuu suhun.
Lopetus on oltava vasta viimeinen vaihtoehto, varsinkin jos kyseessä on terve (nuori) eläin.
Kustannuksista vielä. On fiksua, että vanhempasi haluavat sinun maksavan itse kaniruuat ja muut kanin ylläpidosta aiheutuvan kulut. Sekin, etteivät he osta sinulle eläimiä samaan tahtiin kuin serkullesi, on hyvä asia: serkkusihan saa kaikkea liikaa ja liian helposti. Sellainen ihminen tuskin oppii vastuulliseksi ja pitkäjänteiseksi.
Harkitse vakavasti, kannattaako ottaa eläimia. Olet vasta 12-v ja pian iskee murrosikä kiukkuineen ja ongelmineen, ja mielenkiinnon kohteet saattavat muuttua aika rankasti. Voi olla, ettei aikaa löydy lemmikeille juuri yhtään. Mieti siis tarkkaan, oletko todellakin valmis olemaan kärsivällinen ja sietämään eläimen kiukkuilua ja arkuutta.
hyvä provo!
... mustakin mutta helkutin huono sellanen.
Suskikin vastaa ihan tosissaan, se on hienoa, mutta 12v kakru on täysin epäkelpo lemmikin omistaja, eikä tosiaan tiedä niiden hoidostakaan välttämättä mitään todelliseen elämään ja kokemukseen perustuvaa. Kunhan leikkivät. Todella ilkeää laittaa lemmikkipalstalle tollasta p..kaa
Itse en ainakaan näe mitään haittaa pyrkiä vastaamaan asiallisesti viesteihin, oli ne sitten tarkoitettu provoiksi tai ei. Ja aloittajankin tyyppisiin tilanteisiin törmää välillä, ihan oikeastikin. Joillekin esimerkiksi sekin voi tulla täysin yllätyksenä, että kanit saattavat ihan oikeastikin sotkea ja monesti alaikäisen kohdalla vaikka ko. kaninomistaja tämän olisikin valmis kestämään, ei kanin helpoksi häkkieläimeksi kuvitellut vanhempi välttämättä salli kyseisen eläimen pitoa, kun se ei ollutkaan mitä hän oli ajatellut sen olevan. Etenkin kaneja ja muita pieniä kun hankitaan monesti ihan hetken mielijohteestakin, ilman mitään tietoa lajista ja sen hoidosta, kun niitä halvalla/helpolla saa.
Osa 12-vuotiaista on kieltämättä liian kypsymättömiä lemmikinomistajiksi, mutta kyllä täysin päinvastaisiakin tapauksia tuon ikäisistä löytyy. Itse sain ensimmäiset kanini 9-vuotiaana (eivät olleet edes ensimmäiset lemmikkini) ja kynsienleikkuut yms. onnistuivat kyllä täysin oma-aloitteisesti. Kyllä sellaisiakin asioita toki löytyy paljon, mitkä jälkikäteen ajatellen olisi ehkä kannattanut tehdä toisin. Siltikin näyttelyissä ja foorumeilla on tullut törmättyä moniin nuoriin ja erittäin vastuuntuntoisen oloisiin lemmikinomistajiin, jotka ovat oikeasti perehtyneet ja kiinnostuneet siitä omistamastaan lajista. Toki nuorena kaikkia asioita ei välttämättä osaa ajatella ihan niin järjellä (esimerkiksi ei osaa/halua nähdä, milloin esimerkiksi sairaasta lemmikistä olisi aika päästää irti), jonka tähden olisikin aina ihanteellisinta, että nuorella eläimenomistajalla olisi myös vanhemmat tukena lemmikin hoidossa.
En tarkoittanutkaan että sun vastauksissa olis mitään huonoa , päinvastoin .. kauniita ja asiantuntevia kirjoituksia sulla.
Joku voi lapsena olla erittäin hyvä ja huoltava lemmikin hoitaja... mutta yleisesti päävastuu on "tämän lemmikin haltijan" vanhemmilla, koska näitä ihme rääkkitapauksia ja huonoja kohteluja on. Ne voi johtua tiedon, vastuun, kokemuksen tai rahan puutteesta... tai jostain muusta.
Ja mikäköhän osa viestistäni oli provo? Moni 12-v ansaitsee omaa rahaa joko työllä tai viikkorahana, joten on todellakin hyvä ajatus, että lapsi oppii vastuuta maksamalla itse lemmikistä aiheutuvat kustanukset. Mikäli jokin muu ajatukseni ei miellytä sinua, se on oma vahinkosi.
Sorry, katsoin ketjua liian nopeasti ja luulin, että leimasit vastaukseni provoksi, vaikka tarkoititkin aloittajan viestiä. My bad :)
Itse aloitin hoitamaan kaniani 12-vuotiaana.
Tein melkein kaiken itse vaikka, mm. kynsienleikkuussa tarvitsen apua.
Tälläkin hetkellä kani voi hyvin..
Vaikka kaiken karvaisia oliskin kiva olla paijaamassa joka hetki niin ota opiksi mitä serkkusi jo touhuaa. On eläimen kannalta todella kurjaa tuollainen "heitteille jättö" hankitaan ja hylätään. Ne eivät ole mittään leluja tai barbeja mitä ostellaan hetken mieli johteesta tai muotitrendien mukaan.
Eläintä pitää osata kunnioittaa ja hoitaa, ennen kaikkea KANTAA VASTUU!!
Aina hankkiessa pittää miettiä nuo kolme asiaa ja sen lisäksi vielä eläimen elinikä! Sinäkin olet kohta murrosiän pahimmissa syövereissä ja kuka sit hoitaa eläimet kun sinua kiukuttaa eniten ja kaverit kiinnostavat enemmän kuin eläin. Eikö sinulla ole mahdollista hoidella niitä serkun eläimiä vai ehtiikö mummo antamaan kaikille huomiota riittävästi?
Kuullostaa siltä kuin et arvostaisi niitä yhtään. Jotain rajaa... "saanks mä sit koiran ku tää kani lopetetaa. Oho tää ei ollukkaa hyvä juttu, se ei tykkää musta. Hei äiti lopetetaan tää ja hankitaa sittenki kissa" Jatka vaan eläimen hengellähän ei mitään väliä ole???
eN SINUN TILANTEESSASI LOPETTAISI KANEJA. VOISIT VAIKKA ANTAA NE JOILLEKKIN JOTKA HALUAISIVAT HOITAA NE. TUOHON PISSAILUUN ON KYLLÄ JOKIN HELPOTUS AINAKIN USKOISIN NIIN. eHKÄ JOKIN lääke auttaisi. Mieti kuitenkin vielä! Minullakin on kaksi kania joista molemmat hyvin arkoja. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi lopettaa niitä jos pitäisi. Hankala tilanne ;(