Ajokortti hankittu jo nuorena. Vuosikaudet ajamatta. Nyt olisi tarpeen ajokki ja halut ajaa, mutta uskallus puuttuu. Onko kukaan samassa tilanteessa?
uskaltaisko vielä rattiin?
myös kuusikymppinen
181235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mutta treenaa ensin hiljaisilla paikoilla että saat tuntuman.
Minullakin oli monta vuotta välillä etten ajanut , nyt ajan taas. Se on sitten ajokortin uusinta mikäli lääkäri antaa luvan.
Ja itsekin pitää tietää onko enää ajajaksi.
Itse olin samassa tilnteessa yli kymmnenen vuotta jolloin en ajanut kertaakaan joka vuosi. Kunnes töissä työkaveri tiesi tilanteeni ja siirtyi ratin takaa pois ja laittoi minut ajamaan. Töissä ajelen melkein viikottain, mutta lähellekään Hesan keskustaa en kyllä mene vieläkään. Osaksi kesälomaa olen varannut auton käyttööni, katsotaan kuin käy.
Ajaminen on kivaa ja ajotaidon ylläpito tärkeää. Noita ajotaidottomia leskiä jotka joutuu hävittämään auton pois on paljon, typerät miehet pitävät auton yksin hallussaan.
Pitääkö kuusikymppisen käydä lääkäriltä kysymässä saako vielä ajaa?
...lähde ajamaan vaan. Verryttele kuitenkin ensin vaikka jossakin isolla parkkipaikalla, jotta saat tuntumaa. Säännötkin kannattaa ehkä kerrata. Jos tunnet itsesi epävarmaksi, voit ajaa autokoulussa muutaman kertaustunnin.
Itse olen ajanut säännöllisesti siitä asti, kun 60-luvun lopulla kortin sain.
Tsemppiä!
kävästä ottamassa pari ajotuntia autokoulussa, jos kovasti arveluttaa :) No hiljasella tiellä aamuvarhaisella itse ajelin, kun olin pitempään ajamatta. Pian se ratti tuntui samalta kuin ennenkin. Kyllä, ajaminen on mukavaa ja pääsee joutusasti paikasta toiseen.
heti matkaan lähtemistä ilman harjoittelua ja auton hallintaan totuttelua. Autokouluun kehottajien kanssa olen samaa mielt. Muutaman ajotunnin ottamalla saattaa säästyä monilta kalliimmilta harmeilta ja ehkä kohtalokkailtakin seurauksilta. Kukaan ei ole yksin liikenteessä, eikä oma varovainen ajaminen aina riitä kiperässä paikassa selviytymiseen.
Jos liikut vain pikkuteillä maalla, harjoitteluksi riittää tietysti ajeleminen, mutta silloinkin kävisin lähimmässä suuremmassa kaupungissa muutamilla ajotunneilla autokoulussa.
Autoliitto järjestää myös liukkaan kelin ja pimeässä ajoharjoituksia. Niitä suosittelen lämpimästi, ja yritän itse päästä aina autonvaihdon jälkeen harjoittelemaan liukkaille. Se on muuten tosi hauskaa, kun ei tarvitse pelätä peltivaurioita, ja ainakin minä olen säästynyt niiden ansiosta muutamilta kolareilta.
Helsingissä on muuten aina paljon turvallisempaa ajella kuin maantiellä. Kaupunkialuilla ei yleensä tule henkilövahinkoja.
Siitä vaan menoksi ja mieluiten autokoulun kautta. Kyllä sinua vanhemmatkin ovat oppineet, ja jotkut ovat onnistuneet suoriutumaan inssinajostakin uskomattoman iäkkäinä.
Kun tietää, että homma on hanskassa, voi nautiskella ajelemisesta ja ties millaisille retkille sinäkin vielä ehdit. Turvallisia kilometrejä ja nautinnollisia matkoja!
järjestää ainakin Helsingissä eläkeläisille tilaisuuksia ilmaiseen ajokokeeseen, jossa taitoja testataan ja annetaan raportti osaamisesta. Yksi 69-vuotias tuttu mies, joka on ikänsä ajanut omaa autoaan ja hallitsee homman mielestäni vähintään yhtä hyvin kuin nuoremmatkin, kertoi osallistuneensa sellaiseen tapahtumaan keväällä ja hän oli saanut vielä jonkin turvallisuuteen liittyvän pikkulahjankin. Hänestä kokemus oli ihan kiva, vaikka oli saanut huomautuksen jostain vähemmän hyvästä tottumuksestaan. En muista oliko se turhaan vasemmalla kaistalla ajaminen monikaistaisella tiellä vai mikä sellainen virhe, jota melkein kaikki muutkin harrastavat.
Ainakin eläkeikäisten kannattaisi varmaan kysellä asiaa Liikenneturvasta. Kokemus voi olla ihan mukava, eikä siitä ainakaan mitään haittaa voi olla. Omia virheitään tai huonoja tottumuksia voi olla vaikea itse huomata. ;)
uskallat, mutta ajele alle puolentunnin juttuja,
älä pidempiä matkoja kuukausiin.
Pysähtelet, lähdet jne, aivan normaalia ajoa.
ei ole väliä, ajatko noita 1-2 päivässä, tai viikossa, 1-2 kerran kk riittää.
Ei muuta kun aja omaa ajoasi, älä välitä jos joku tomppeli on perässäsi,
Ajamien on helppoa, kunhan eteensä katselee.
Myös yksin olisi parempi ajella, ei tarvis näyttää kenellekään mitään.
mieti myös näkökykysi,
lääkäriä ei tarvis, muta optikolla voi käydä.
Minäkään en tarvitse laseja, mutta laseilla näen kaikki liikennemerkit, risteysopastukset paljon kauempaa,
se on suuri etu.
Luulin aikoinaan että lapseni ovat älykkäämpiä, kun näkevät aiemmin, risteysopasteet lukea,
mutta
olikin hieman näössäni vikaa.
rattiin en lähtisi. Täällä sattui aika ihme juttu, joka pani miettimään kysymystäsi. Mummo 90 v ja risat ajoi tutkaan moottoritiellä reippaalla 250 km tuntivauhdilla.
Siinä sitten poliiseilla pähkäilemistä.Ajokortti oli, mutta vanhentunut 1948. Rekkarilaput oli varastettu jostain "parempien perheiden" ferrarista, mutta vanha Anglia oli oma. Pojat laittaneet trimmiin.
Mummeli selitti syyksi, että kissa pääsi karkuun ja lähti etsimään. ...sitä kissaa ei sitten vieläkään ole löydetty elävänä eikä kuolleena.
Vaikka et itsestäsi välittäisi niin sääli kanssaihmisiäsi!
Älä aloita ajelua!
Vaimoni jätti korttinsa uusimatta jo 40 vaiheessa oltuaan vuosikausia ajamatta.
Järkevä ratkaisu.
Pyydä aitpkoulusta muutama opetuskerta itsellesi kertauksena niin on helppo alkaa taas ajaa.Minkä norena oppii sen vanhana taitaa.
USAssa tehdyn aika laajan tutkimuksen mukaan alle 25v on kolme kertaa vaarallisempi liikenteessä kuin yli 65v ajaja.
Olen ajanut monenlaisilla autoilla yli 3 miljoonaa kilometriä, viime vuosina olen huomannut tulleeni huonommaksi kuskiksi.Harkitsen vakavasti nyt 65v vanhana luopumista A BE CE DE- kortistani.Ei ole nykyliikenne sinua eikä minua varten.
Meillä on reaktiokyky hidastunut ja sen seurauksena voi tulla helposti kohtalokkaita ajovirheitä.
Varsinkin, jos olet ollut vuosia ajamatta, tuskin tarttuisin sinuna rattiin.
Minunkin kotikaupungissani vanha pariskunta kuoli, kun isäntä päräytti ajaa moottoritietä vastaantulevien kaistalla.
Olen ajanut jatkuvasti, viime vuosina kilometreissä vähemmän, monenlaisessa liikenteessä.
Jo vuosia sitten havaitsin tarkkuuteni heikentyneen.
En pysty peruuttaessa arvioimaan takaetäisyyttä tarkasti.
Auto jää sivusuunnassa "länkälleen".
Ym. Sinänsä harmitonta mutta sinänsä varoittavia signaaleja.
Ennen kaihileikkauksia en huomannut näköni asteettaista heikkenemistä kunnes pitemmän matkan jälkeen totesin olevani puolisokea.
Ajokorttitarkastus oli tehty kaksi vuotta aikaisemmin.
Onneksi olin vaistomaisesti pudottanut nopeuksia ja lisännyt autovälejä.
Näkö palautui leikkauksilla mutta reaktiot ja arviointikyky ei.
Olemme käyneet 15 kertaa Espanjassa omalla autolla. Enää en lähde ajamaan.
Välttämättömät ajot ajelen tietoisena aistitoimintojeni hidastumisesta.
Pimeällä ajoa vältän äärimmilleen.
Terveyteni, aistitoimintoni ja sekä aerobinen- että lihaskuntoni ovat hyvät mutta liikenne on eri juttu.
Siis samoilla linjoilla kanssasi!
Vuosiin en ole harkinnutkaan auton uusimista.
Nykyinen vm. 98 rappeutuu samaa tahtia omistajansa kanssa.
Toivottavasti se nopeammin.
Ikärit. Harkintaa kehiin!
Ihan kovasti edelleen hinku ajamaan kaikista varoittavista kommenteista huolimatta.
En minä talvikeliin lähtisi. Köröttelisin hiljaiseen aikaan mökille ka tutuille. Voisinkohan? Uskaltaisinkohan?
Osta mopo tai moposkootteri.