Tätä on vaan jatkunut liian kauan. Olisi pitänyt ymmärtää jo kauan sitten.Koska..
- Niin monta kertaa olen yrittänyt järjestää tapaamistamme, mutta yhtä monta kertaa olet minut ystävällisesti, mutta päättäväisesti torjunut. Niin miksikö olen jaksanut? Siksi koska aina ohimennen tavatessamme olen luullut kuitenkin näkeväni katseestasi jotain.. Nyt ymmärrän sen että olen kuvitellu ja toivonut turhia.
- on kestänyt näin kauan ymmärtää että olet jo tavannut sen sinulle oikean.
- en saa elämästäni kiinni jos vielä jatkan tätä turhaa toiveajattelua
- välitän sinusta paljon ja tiedän sinulle olevan parasta että luovutan.
En ole palstalla kirjoitellut aikoihin, ja hyvä niin. Olen yrittänyt selvittää asioita omassa päässäni. Ja sitä paitsi sinä tuskin kiireisenä ihmisenä täällä aikaasi vietät.Mutta tämä vaan jotenkin helpottaa kun voi edes jonnekkin avautua.Tietty olisi ollut hyvä asioista puhua kasvotusten, mutta mitä ilmeisimmin sellaista mahdollisuutta ei tule. Niinpä toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea jatkossakin. Jäät sydämeeni.
- Niin monta kertaa olen yrittänyt järjestää tapaamistamme, mutta yhtä monta kertaa olet minut ystävällisesti, mutta päättäväisesti torjunut. Niin miksikö olen jaksanut? Siksi koska aina ohimennen tavatessamme olen luullut kuitenkin näkeväni katseestasi jotain.. Nyt ymmärrän sen että olen kuvitellu ja toivonut turhia.
- on kestänyt näin kauan ymmärtää että olet jo tavannut sen sinulle oikean.
- en saa elämästäni kiinni jos vielä jatkan tätä turhaa toiveajattelua
- välitän sinusta paljon ja tiedän sinulle olevan parasta että luovutan.
En ole palstalla kirjoitellut aikoihin, ja hyvä niin. Olen yrittänyt selvittää asioita omassa päässäni. Ja sitä paitsi sinä tuskin kiireisenä ihmisenä täällä aikaasi vietät.Mutta tämä vaan jotenkin helpottaa kun voi edes jonnekkin avautua.Tietty olisi ollut hyvä asioista puhua kasvotusten, mutta mitä ilmeisimmin sellaista mahdollisuutta ei tule. Niinpä toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea jatkossakin. Jäät sydämeeni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
yksi kohta meni täysin väärin. Koskapa Sinä olet minulle se oikea, enkä muuta edes etsikään. Tässä on edes mahdotonta selittää mitä mielessä liikkuu, pitäisi puhua rauhassa kahden kesken. Ja kuten sanoit, se ei ole meiltä koskaan onnistunut
Kiitos kommentista, vaikka en todellakaan luule sen olevan Häneltä. Mutta siinä olet oikeassa, olisi pitänyt puhua kasvotusten ja kaikessa rauhassa, mutta ainakaan minä en enää yritä sellaista tilannetta järjestää. Olen sitä niin monesti turhaan yrittänyt. Niinkuin totesin, pakko luovuttaa. Ja siitä Oieasta.. hänen ei tarvitse sitä etsiä, sellainen henkilö kulkee jo hänen vierellään, joten se siitä. Kaikkea hyvää sinulle.
mutta tuntemani henkilö ei antaisi vuosien "työn" kulua hukkaan puhumatta asiasta. Koska jos mistään ei ole keskusteltu, on mahdotonta tietää toisen aitoja tunteita, nehän saattavat näkyä juuri sieltä silmistä, kun ei ole muutakaan. Tosin haluat ilmeisesti päästä tästä epämukavasta tilanteesta eroon ja toivon sinulle kaikkea parasta elämääsi.
ei niitä millään päätöksillä voi vaan heittää pois ja olla yhtäkkiä kylmä ja tunteeton. Se ei vaan toimi. En minäkään haluaisi jättää tilannetta selvittämättä, mutta kuten sanoin eihän sitä yksinkään tai väkisin voi setviä. En ole sen kummemmin mitään ns. päättänyt, mutta tässä tilanteessa en vaan näe muutakaan mahdollisuutta kuin luovuttaa. Olisin kyllä valmis vaikka ihan heti nostamaan kisulin pöydälle ja puhumaan, siis puhumaan. Minusta tuntuu että Hän tavallaan pelkää kohdata minua kahden kesken.. No oli keskustelun lopputulos sitten mikä tahansa, niin ainakin tilanne olisi jollakin tavalla selvä. Olisi helpompi jatkossakin elää ja tavata (tulemme kuitenkin tapaamaan toisemme, sen tiedän) ilman että tarvitsisi pelätä tekevänsä tai käyttäytyvänsä jotenkin "väärin".
Minä myös havahduin tässä taannoin. Hänellä on jo elämänsä suhde miehen kanssa, ollut varmasti yhtä pitkään kuin minulla. Todellisuus on tullut vastaan konkreettisesti; näen heidän onneansa viikoittain.
Nämä ovat sellaisia järkijuttuja.. Itselläni on jo kolmatta vuotta kestävä aito oikea todellinen suhde miehen kanssa. Koska asiat ovat jollakin tapaa niin hyvin, sitä vaan haikailee muualle. Mutta kun jonain päivä silmät avautuvat (jokaiselle se tulee eteen näissä asioissa, uskon), ymmärtää kuinka jo arvokasta jo itsellä on. Sitten kun sen on menettämässä, viimeistään silloin.. Tätä maailmaa pyöritetään realistin ottein, ehkä juuri siksi me pyrimme karkaamaan todellisuudelta.
Ihminen on rakkaudenjanoinen, kyltymätön.. Se ei ole ruma piirre vaan inhimillistä. Mutta miten näistä vuosista voi nauttia, myös vanhempana, on rakentamalla jotain todellista, jotain kestävää.
Unelmat ja unelmointi ovat tärkeitä asioita. Ne pitävät meidät elossa. Haavemaailmalla ei kuitenkaan saa antaa yliotetta. Sen tulee olla jotain, mihin karataan illan pikkutunteina pään tyynyyn painaessa. :)
kommenteistasi. Siinä on paljon asiaa ja ajateltavaa. Omalta kohdaltani en kylläkään usko että olen elänyt ns. haavemaailmassa.. uskon sen mitä välillämme on, olevan hyvinkin todellista. Nyt sattuu vaan olemaan niin että monestakin syystä on ehkä parempi että tilanne jää sellaiseksi kuin se on ollut jo viimeiset 1,5 vuotta. Surullista ja tavallaan raskastakin. Reality bites.
enhän se tietenkään minä ole, mutta pisti vain silmiini tuo puolitoista vuotta... Minulla on niin valtava ikävä yhtä keijukaista jonka kanssa tutustuimme puolitoista vuotta sitten. Välillämme sähisi, mutta jostakin kumman syystä kaikki meni pieleen aina. Nyt en tiedä mitä oikein tekisin. Toisaalta tekisi mieleni luovuttaa minullakin, se olisi tavallaan helpompaa, toisaalta koko sydän huutaa ikävää. Älä sinä luovuta, ehkä se sinunkin etsimäsi vielä odottaa tilaisuutta...
niinkuin sanoin aiemmin Hän jää sydämeeni asumaan, se ei siitä muutu miksikään. Luovuttamassa olen vaan siinä mielessä, että en enää halua/jaksa yrittää järkkäillä mitään tapaamisia, ei ne kuitenkaan koskaan toteudu. Siihenkin on varmaan monta syytä joista en edes tiedä. Välillämme on edelleen "jotakin" josta olisin halunnut ottaa selvää, mutta jääköön hänen käsiinsä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Monella tavoin olen yrittänyt ns. "unohtaa" mutta se ei vaan ole kovin helppoa. Sen kanssa on vaan sitten opeteltava elämään jotenkin. Niin ja siitä keijukaisesta.. ihan sellaisella nimityksellä ei ole kukaan vielä kutsunut meikäläistä. Voihan se tietty johtua siitäkin että kilsoja mittariin on kertynyt jo sen verran että mielikuva pikku keijukaisesta ei ihan natsaa.. :o)
Kirjoituksesi ovat kuin minun elämästäni. Olisi mukavaa, jos tunteet häntä kohtaan voisi sammuttaa kuin nappulasta...
Jaksamista sinnekin ja eiköhän se oikea, joka rakastaa vain ja ainoastaan sinua, löydy vielä!
Jos löydät sen napin, niin kerro ihmeessä! Siitä oikeasta.. sehän tässä vähän mättääkin, kun en sellaista ole ollut etsimässäkään.. tämä vaan tuli aika lailla puun takaa. Ja sattu vielä niin kummasti että oli samaa sukupuolta. Eipä oo aiemmin meikäläiselle noin käynyt ja se hämmensi kyllä aika lailla, varmaan puolin ja toisin. Enkä kyllä ole ihan varma onko tämä edes oikea foorumi mulle, mutta lähempänä kuin lebe palsta kuitenkin. Niin ja sen verran vielä, että homma on onneksi pysynyt "käsissä" jollain lailla ja mitään vakavaa fyysistä kanssakäymistä ei ole ollut, enkä kyllä ihan ensimmäisenä ole sitä hakemassakaan. Olisin vaan halunnut selvittää miksi ja miten ihmeessä tunteeni ovat näin vahvat.
Kaikki loppu vaan niin yhtäkkiä hänen puolelta...tunteet vain jäi jäljelle...Nyt yritän unohtaa hänet huonolla menestyksellä..Minäkin mietin oliko tämä rakkautta vai mitä tämä oli? mutta ihana tunne..Rakastuin eka kertaa naiseen ja hänkin antoi ymmärtää, että kiinnostus oli molemmin puolista...Kerroin tunteistani hänelle ja hän päätti perääntyä...ei ainakaan vielä ole ollut valmis keskustelemaan asiasta...
että et itse ole ihastunut, mitä sitä selittelemään.
ööö.. nyt en ymmärtänyt pointtiasi. Tai sitten sinä et ymmärtänyt lukemaasi. Kuinka vaan. Ihastunut? Jaa-a. vaikea sanoa mitä tämä tunne oikein on. Juuri siitä olisin halunnut ottaa selvää. Kyse ei ole laisinkaan mistään selittelystä, mutta kiitos kuitenkin kommentistasi.