Pieni kaunis poikani,
nuorempi kahdesta,
nukkuu tuhisten selällään,
suu uneksii maidosta.
Hän kasvaa kohisten,
kuin nuoret puut keväällä.
Syö, nukkuu ja syö taas,
nautiskelee.
Siinä välillä jutustelee
koko ruumis sätkien,
hymysuu ammollaan,
harjoittelee ääniä.
Häntä minä katselen,
jatkuvasti ihmettelen,
miten voi äidin sydän
ollakin näin suuri.
Vanhempi mellastaa,
ei jaksa olla paikallaan.
Jalat kamppaa toisiaan,
pyllyllensä pyllähtää.
Jatkaa matkaansa taas,
vain hetkeksi pysähtyy.
Veljelle suukko ja hali
ja koiralle myös.
Sitten pitkän tovin hän
kenkään juttelee:
haloo haloo kuuluu kuuluu,
ja edestakas astelee.
Vähän täytyy kiukuttaa,
usein päivät läpeensä.
Äitin käskyt suututtaa
kun mitään ei sais tehdä=)
Ensin huudetaan, sitten halitaan,
niin ne päivät menee vaan,
pussaillaan ja leikitään,
se kuuluu pienen elämään.
Heidän kanssaan päivät kulkee
väistämättä rataansa.
Vielä heidät syliin sulkee,
pian jo kulkevat omaa matkaansa.
Niin paljon asiaa oli, ettei ne millään mahtuneet samaan runomittaan, mutta haitanneeko tuo näin amatöörirunoilussa=)
nuorempi kahdesta,
nukkuu tuhisten selällään,
suu uneksii maidosta.
Hän kasvaa kohisten,
kuin nuoret puut keväällä.
Syö, nukkuu ja syö taas,
nautiskelee.
Siinä välillä jutustelee
koko ruumis sätkien,
hymysuu ammollaan,
harjoittelee ääniä.
Häntä minä katselen,
jatkuvasti ihmettelen,
miten voi äidin sydän
ollakin näin suuri.
Vanhempi mellastaa,
ei jaksa olla paikallaan.
Jalat kamppaa toisiaan,
pyllyllensä pyllähtää.
Jatkaa matkaansa taas,
vain hetkeksi pysähtyy.
Veljelle suukko ja hali
ja koiralle myös.
Sitten pitkän tovin hän
kenkään juttelee:
haloo haloo kuuluu kuuluu,
ja edestakas astelee.
Vähän täytyy kiukuttaa,
usein päivät läpeensä.
Äitin käskyt suututtaa
kun mitään ei sais tehdä=)
Ensin huudetaan, sitten halitaan,
niin ne päivät menee vaan,
pussaillaan ja leikitään,
se kuuluu pienen elämään.
Heidän kanssaan päivät kulkee
väistämättä rataansa.
Vielä heidät syliin sulkee,
pian jo kulkevat omaa matkaansa.
Niin paljon asiaa oli, ettei ne millään mahtuneet samaan runomittaan, mutta haitanneeko tuo näin amatöörirunoilussa=)
Vastaukset 3
Vanhimmat
äidinrakkaudesta, hetkistä kokien ja nauttien
lastensa kanssa.
Ensimmäiseen säkeeseen oikein pysähtyy, ja jää
muistelemaan itse sitä aikaa, kun oma tytär oli
tuossa tuhinaiässä * suu uneksii maidosta *
todella sulosesti ilmaistu.
* Jalat kamppaa toisiaan,
pyllyllensä pyllähtää *
oli myös aivan ihanasti todettu.
Jäi hyvä mieli tästä runosta, kiitos !
Ja kaikkea hyvää sinne pikkuistesi kanssa.
Äidinrakkaus on aitoa ja pyyteetöntä.
Vauvat Ovat ihania, mutta kasvavat vinhaa vauhtia..Ja Pilttipurkit ovat minulla yhä käytössä..nyt tosin enää itselleni :)
sekä Rellulle että Japanittarelleko? Vähän sekametelisoppaahan tuo tekele on mutta tuli tunne että on saatava säilöttyä jotain tästä ihanasta ajasta=) Hyvää päivänjatkoa, vaikka se täälläpäin ainakin vaikuttaa sateiselta. Saapahan sienet ja marjat vettä=)