Nyt mä tiedän!

Nyt tiedän varmasti että olet ainakin bi. Nyt jopa tiedän että saattaisit tykätä musta. Mutta miksi se muuri on silti niin vaikea yrittää?

Ehkä me molemmat pelätään?
Ja töissä olisi hankala olla, nyt se on vaan ihana nähsä sua siellä, mutta mitä jos oikeasti tapahtuis jotain? Ja toisaalta pelkään sitä työkavereiden leimaa.
Miksi kaiken pitää olla niin hankalaa.
Viikonloppuisin haluaisin aina törmätä kännissä suhun ja kertoa kaiken. Mutta en viimeksikään pystynyt.
En tiedä mikä tässä kusee.
Mä tykkään susta ihan liikaa mutta jokin mua pelottaa.
Meillä on vähän ikäeroa, toivottavasti se ei sua haittaa, mua ei ainakaan. Ihmiseen sitä rakastutaan.
Tää olis mun ihan eka bijuttu, mutta oon miettiny sua siitä lähtien kun tavattiin.
Kun olin poissa niin silloinkin.

Mutta mä haluisin että sä tiedät että mä ajattelen sua.

Mä olen niin hukassa. Siksi pitäisi ehkä jättää tää kaupunki ja unohtaa sut, koska ehkä mua kuitenkin pelottaa.
Vaikka tykkään susta ihan liikaa.
2806
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Niin, mitä me oikein pelätään?

Voitaisko me enää olla samassa työpaikassa, jos tästä jutusta tulisi totta? Koska silloin sen tietäisivät myös muut ennen pitkää, oisitko valmis siihen rooliin? Mä en ihan ole vielä varma.

Ikäerolla ei mulle ole ollut merkitystä, pikemminkin se luo tiettyä erityisjännitettä tähän juttuun. Ja olenhan hullaantunut suhun tiettynä ihmisenä, en tietyn ikäisenä ihmisenä.

Hassua, tiedätkö, mäkin yritin jotain säälittävän epätoivoisesti silloin, kun oltiin samoissa juhlissa ja hiprakassa. Mut yritykseks jäi...

Mut ehkä vois hyvä antaa mennä nyt asian omalla painollaan, eikä liikaa miettiä ja analysoida omaa ja toisen toimintaa. Katotaan, mitä tapahtuu. Annetaan aikaa.

Äänestä
  • toisten tapahtumarikkaista elämäntarinoista, tässähän on kehittymässä mainio novelli, eiku kustantajaan yhteyttä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pyyhi se pois kirjoitti:

Nyt tiedän varmasti että olet ainakin bi. Nyt jopa tiedän että saattaisit tykätä musta. Mutta miksi se muuri on silti niin vaikea yrittää?

Ehkä me molemmat pelätään?
Ja töissä olisi hankala olla, nyt se on vaan ihana nähsä sua siellä, mutta mitä jos oikeasti tapahtuis jotain? Ja toisaalta pelkään sitä työkavereiden leimaa.
Miksi kaiken pitää olla niin hankalaa.
Viikonloppuisin haluaisin aina törmätä kännissä suhun ja kertoa kaiken. Mutta en viimeksikään pystynyt.
En tiedä mikä tässä kusee.
Mä tykkään susta ihan liikaa mutta jokin mua pelottaa.
Meillä on vähän ikäeroa, toivottavasti se ei sua haittaa, mua ei ainakaan. Ihmiseen sitä rakastutaan.
Tää olis mun ihan eka bijuttu, mutta oon miettiny sua siitä lähtien kun tavattiin.
Kun olin poissa niin silloinkin.

Mutta mä haluisin että sä tiedät että mä ajattelen sua.

Mä olen niin hukassa. Siksi pitäisi ehkä jättää tää kaupunki ja unohtaa sut, koska ehkä mua kuitenkin pelottaa.
Vaikka tykkään susta ihan liikaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu