Miten teidän muiden noin yksivuotiaat, viihtyvätkö itsekseen leikkimässä lattialla???
Meidän poika ei todellakaan. Hän ei kävele vielä, ryömii heikonlaisesti ja ei konttaa, konttausasennossa kyllä junnaa ees ja taas mutta ihan ei pääse eteenpäin.
Kun yritän laittaa hänet välillä itsekseen lattialle istumaan ja leikkimään leluilla, alkaa huuto. Yleensä heti.
Hän viihtyy vain sylissä, siinäkin vain niin että taukoamatta hyppyyttää, ei muuten, paitsi jos juo maitoa pullosta. Eli ei kelpaa se että otan hänet siihen hellittäväksi, ehei, huuto alkaa, haluaa kunnon höykytystä, hyppyytystä jne!
Hyppykiikussa ja kävelytuolissa viihtyi aiemmin itsekseenkin jonkin aikaa, nyt kitisee niissäkin jo. Tykkää kyllä pomppia kiikussa jos olen siinä vieressä katsomassa.
Kun on lapsille unikoulu, pitäisikö minun pitää pojalle lattiakoulu? :)
Tarkoitan että annan kitistä lattialla, olen toki paikalla mutta en vieressä.
Pitäisikö poika laittaa omaan huoneeseensa leikkimään, jottei näkisi ja kuulisi koko ajan minua? Meillä poika leikkii samassa huoneessa missä minä touhuan tai sitten viereisessä, josta koko ajan näkee myös minut.
Kertokaa miten te muut olette saaneet lapsenne leikkimään ihan itsekseen???
Luin että yksivuotias pystyy kyllä parikin tuntia (!!!) leikkimään itsekseen!
On tosi rasittavaa kun koko pojan valveillaoloajan pitäisi vain keksiä viihdytystä hänelle eikä voida olla vain rauhassakin joskus.... välillä tunnen tosi suurta stressiä asiasta.
Nukkuu kyllä yöt ja päiväunet, yhdet sellaiset, hyvin.
Meidän poika ei todellakaan. Hän ei kävele vielä, ryömii heikonlaisesti ja ei konttaa, konttausasennossa kyllä junnaa ees ja taas mutta ihan ei pääse eteenpäin.
Kun yritän laittaa hänet välillä itsekseen lattialle istumaan ja leikkimään leluilla, alkaa huuto. Yleensä heti.
Hän viihtyy vain sylissä, siinäkin vain niin että taukoamatta hyppyyttää, ei muuten, paitsi jos juo maitoa pullosta. Eli ei kelpaa se että otan hänet siihen hellittäväksi, ehei, huuto alkaa, haluaa kunnon höykytystä, hyppyytystä jne!
Hyppykiikussa ja kävelytuolissa viihtyi aiemmin itsekseenkin jonkin aikaa, nyt kitisee niissäkin jo. Tykkää kyllä pomppia kiikussa jos olen siinä vieressä katsomassa.
Kun on lapsille unikoulu, pitäisikö minun pitää pojalle lattiakoulu? :)
Tarkoitan että annan kitistä lattialla, olen toki paikalla mutta en vieressä.
Pitäisikö poika laittaa omaan huoneeseensa leikkimään, jottei näkisi ja kuulisi koko ajan minua? Meillä poika leikkii samassa huoneessa missä minä touhuan tai sitten viereisessä, josta koko ajan näkee myös minut.
Kertokaa miten te muut olette saaneet lapsenne leikkimään ihan itsekseen???
Luin että yksivuotias pystyy kyllä parikin tuntia (!!!) leikkimään itsekseen!
On tosi rasittavaa kun koko pojan valveillaoloajan pitäisi vain keksiä viihdytystä hänelle eikä voida olla vain rauhassakin joskus.... välillä tunnen tosi suurta stressiä asiasta.
Nukkuu kyllä yöt ja päiväunet, yhdet sellaiset, hyvin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luulen että helpottaa kunhan lapsesi oppii itse liikkumaan ja tutkimaan maailmaa. Onhan se turhauttavaa kun olis kaikkea mielenkiintoista ja niihin ei vielä itse pääse käsiksi. Tuon ikäinen on jo kovin utelias ja halukas tutkailemaan. Meillä seurankipeys helpottui heti kun poika hoksasi että omillakin jaloilla pääsee eikä aina tarvi olla huutelemassa muita ojentelemaan leuluja.
Meidä 1v ei vielä kävele, konttaa kyllä. Mutta kitinää riittää! Kun ottaa syliin, kinnaa pois.Kun laita lattialle, roikkuu puntissa...:)Ulkona jos sais konttia niin menis varmaan koko päivä hyvin...Mutta sisällä kitisee. Mulla oli esikoinen 12 vuotta sitten samanlainen, joten tiedän että aika auttaa! Esikoinen rauhoittui leikkimää 1,5 vuotiaana. Saas nähdä koska tämä...
lapsesi viihtyy pari tuntia itsekseen. Hupsua edes odottaa tuon ikäiseltä moista.
lähde siihen rumbaan, että nostat hänet aina syliin, kun vähänkin inahtaa. Tottakai hän sitä sitten yrittää, kun tietää, että otat syliin.
Lasket lattialle lapsen, leluja ja kuvakirjoja lähelle ja laskeudut itse viereen. Lapsi saa välillä tulla syliin ja kun huomaa, että olet lähellä vaikka hän vähän lähtisikin liikkeelle, niin hänellä on turvallinen olla siinä lattialla. Näin hän pikkuhiljaa hivuttautuu kauemmas äidistä. Ja jossain vaiheessa sinun ei tarvitse olla koko aika vieressä.
Ei todellakaan pitäisi laittaa poikaa omaan huoneeseen, jottei näkisi sinua! Sehän on vielä pikkuvauva. Tarvitsee sinua melkeinpä jatkuvasti! Jos hääräät keittiössä, niin ota poika keittiön lattialle istumaan ja anna vaikka oikea kattila ja kauha käteen. Silloin pystyt tekemään hommiasi siinä samalla.
Ei tuon ikäinen lapsi leiki vielä yksin. Ei se pitkään aikaan osaa vielä leikkiä vaan tarvitsee sinua leikin kehittäjäksi jne. Menet lattialle hänen tasolleen leikkimään. Rakennat palikkatorneja-hän kaataa ne. Yhä uudestaan ja uudestaan. Liikuttelet autoja lattialla ja lapsi voi yrittää myös. Ei siinä tarvitse koko ajan täysillä ajtuksineen olla läsnä. Voit miettiä omia asioitasi. Pojalle riittää, että olet fyysisesti läsnä ja välillä paneudut enemmän häneen. Jo se, että olet lattian tasossa luulisi rauhoittavan poikaa. Ei hän silloin koko aikaa syliä tarvitse. Houkuttelet häntä leikkimään.
Lapsi tutkailee yksikseen, mutta haluaa olla siellä missä vanhemmatkin. Ei kannata uskoa kaikkea mitä lukee. Maalaisjärkeä kannattaa käyttää eikä lukea kaiken maailman kasvatusopuksia! Ei ole tiettyä ikää, kun lapsi oppii asioita. Jokainen on oma yksilönsä!
Kai sinä tiesit, kun lasta suunnittelit, että hänen kanssaan tulisi myös olla. Sitähän ne ekat vuodet ovat. Ei sitä omaa aikaa enää ole! Jos haluat itseksesi olla, niin nauti itseksesi niistä hetkistä, kun lapsi nukkuu!
hmmm... onkohan meidän tytössä jotain vikaa kun viihtyy omissa puuhissaan melko pitkiäkin aikoja. Välillä kurkkaa missä olen ja saattaa kiivetä hetkeksi syliin ja sitten taas viiletetään pitkin kämppää lelujen kera. Ja tyttö on nyt 9kk.
En joka kitinään ole aina heti rynnännyt vaan kuuntelen hetken että loppuuko itsekseen, jos ei niin sitten katson mikä hätänä.
nelivuotias sukulaistyttömme yksin leikkiensä parissa, valitettavasti. Välillä voi mennä vartti tai puolituntia kyllä, ennenkuin tulee joku pyyntö että tekisitkö sitä tai tätä hänen kanssaan.
Meidän oma 1,5 v. poika on ihan koko ajan lahkeessa roikkumassa, jollei hänen kanssa touhuta jotain. Eikä sitä kitinää jaksa kuunnella erkkikään. Ei juurikaan ole auttanut kävelemään oppimiset, koska nyt on vahdattava koko ajan mitä touhuaa ja minne kiipeää varsinkin jos ollaan poissa kotoa.
Omia juttuja on melkein mahdotonta saada tehtyä jos poika on hereillä. Minä olenkin ottanut hänet mukaan kotiaskareisiin, kuten pyykkien laittoon ja ruanlaittoon mukaan, se onkin välillä mielekkäämpää kuin kymmennettä kertaa saman palapelin kokoaminen. Poika istuu syöttötuolissa katsomassa kun laitan ruokaa ja siinä samalla selitän hänelle mitä tapahtuu ja annan maistiaisia. Pyykkejä ripustaessani pojalla on joku vaate jota hän kopistelee siinä vieressä ja joskus samalla kiskoo narulta pykkejä takaisin koriin. Joskus löytyy leluja pyykkikoneesta pesun jälkeen.
Hän myös ymmärtää jo paljon käskyjä, joskus pyydän siivotessani viemään häntä leluja omaan huoneeseen. Saan hänet siten vähäksi aikaa pois luutun tai imurin kimpusta. Jos on imuri käynnissä niin ei kyllä malta viedä tavaroita omille paikoille vaan viskaa huoneen ovelta, sit on taas imurin päällä könyämässä. Oma rätti on myös hyvä viihdyke, saa siinä samalla itse pyyhkiä pölyjä.
Olenkin asennoitunut, että siinä vaiheessa kun tulen kotiin töistä alkaa pojan aika, enkä edes suunnittele mitään muuta pakollisten lisäksi kuin pojan viihdyttämistä siihen saakka kunnes menee nukkumaan. Esimerkiksi tietokoneen avaaminen on aina tuhoontuomittu ajatus, samaten astianpesukoneen täyttö.
Kiitos vastauksista!
Olen kyllä itse sitä mieltä että poikamme on jossain erikoishankalassa vaiheessa, meillä kävi lastenhoitaja pari tuntia hoitamassa poikaa (on hoitanut lapsia 30 vuotta) ja sanoi että poika ei jostain syystä sekuntiakaan viihdy missään muualla paitsi sylissä pomppimassa. Ja se on huippu ettei viihdy edes lattialla leikkimässä VAIKKA leikkisi siinä pojan kanssa!
Huutaa ja inisee vaan ja näyttää käsillä syliin, sitten kun ottaa ei kelpaa pelkkä syli vaan pitää hyppyyttää, voin sanoa että hartiat ovat täysjumissa 12 kiloisen hyppyyttämisestä!
Kyllä minun mielestäni tähän pitäisi keksiä joku ratkaisu, sen takia jonkinlaista "lattiakoulutusta" tässä mietinkin.
Tai jos yrittäisi niin päin että kun ottaa syliin, ei yksinkertaisesti enää suostu siihen hyppyyttämiseen, antaa sitten kitistää sylissä.
Poika ei suinkaan ole aina ollut tällainen, ei kyllä ikinä kauaa ole lattialla ollut, mutta nyt tämä on mennyt aika mahdottomaksi.
Hmmm voin kyllä eräälle kommentoijalle sanoa että juu, tiesin että oma aika vähissä kun on lapsia, mutta ei sen kuuluisi ehkä ihan näin vähissä olla.
Joku totuttaminen tässä pojulle pitää tehdä....
Vielä olen kotona mutta kahden kuukauden päästä lähden töihin, tarhassa sitä huomiota saa vielä paljon vähemmän.
Poika on kieltämättä ollut meillä todellinen keskipiste, ainoa lapsi, ja miehenikin huomioi taukoamatta.
Ja olen huomannut että toiset äidit pääsevät paljon helpommalla tässä asiassa, mm kahdella ystävistäni joilla on vuoden ikäiset lapset (kylläkin tyttöjä, ties sitten onko siinä se ero), lapsi viihtyy heillä mainiosti itsekseen lattialla touhuamassa, puolesta tunnista puoleentoista tuntiin, kun olen katsellut ja kysynyt asiaa.
mulla vähän eri tilanne kun on kaksoset,niin niillä on toisilleen seuraa.ovat 1v. ja pidän niitä ihan koko ajan lattialla ja olen pitänyt monta monta kuukautta.kädet ja syli kun ei tahdo aina riittää.otan syliin ainoastaan jos jotain tapahtuu ja sattuu.välillä otan muuten vaan,mutta koko ajan ovat lattialla.välillä kikatellaan ja välillä kiukutellaan.jos kiukutellaan pelkkää kiukkua.keksin jotain viihdykettä kuin se ,että ottaisin syliin.tietysti se kiukuttelee,kun otat sen heti syliin.ja se on tottunut siihen ja ton ikäiset osaa pompottaa ainakin meidän kaksoset osaa.joten en mene niiden pillin mukaan.jos kiukuttaa niin annan kiukkua.toinen kävelee ja toinen konttaa.toisekseen muokaa säännöllinen rytmi niin lapsi tietää mitä tuleman pitää ja saat illalla itsellesi vapaa aikaa ja tirsat aina samaan aikaan.itse hoidan tiskaamisen aamulla,lapset leikkii sillä aikaa.välillä jopa vaihtavat huonetta ihan itse ja palaavat takaisin,melkeinpä silloin,kun olen tiskannut.si pesen pyykit ym muut koti askareet silloin,kun nukkuvat.ja illalla vaan olen ja surffailen netissä.kokeileppa tätä rytmiä.meillä tälläinen.klo 6-7 heräävät.klo 7.30 puuro.klo 9 aikaan pihalle.klo 11 lounas.klo 11.30 unipullot ja nukkumaan.nukkuvat n.1.5h sitten klo 14 välipala.sit taas pihalle.klo 17 ruoka.klo 19 puuro ja iltoimet.klo 19.30 unipullot ja nukkumaan.ja ilta on sinun.muuta en osaa neuvoa.tsemppiä.lattialle vaan ja anna kiukkua. kun jaksat jokusen päivän niin se unohtaa koko sylin (ehkä) ja touhuaa omiaan.ilmeisesti olet pitänyt paljon sylissä,kun ei vielä konttaa.ei lapsi sylissä opi kävelemään ja konttaamaan.se on vaan turhautunut ja se on normaalia.
Totta se toki on.
Lapset ovat erilaisia.
Toiset eivät valvota edes pieninä vauvoina. Toiset huutavat ensimmäisen elinvuotensa öisinkin.
Itse lastenhoitajana toimineena voin sanoa että osa lapsista on todellakin helppoja tapauksia. Lapsen voi laittaa lattialla ja hän jää siihen mukisematta touhuamaan omiaan.
Toinen ei tee tätä mistään hinnasta.
Olisiko temperamentti eroavuus.
Toisen äidit pääsevät erittäin helpolla, toiset eivät.
Sinulla (valitettavasti???) on poika joka on hyvin vaativa lapsi.
Unikoulu todellakin on mutta ei varmastikaan lattiakoulua.
Mutta itse totuttaisin pikkuhiljaa lattialla olemiseen. Ensin itse pojan kanssa, ei ota syliin vaikka huutaa.
Sitten välillä lähtee vaikka toiseen huoneeseen käymään josta poika kuitenkin näkee sinut jne....