tässä aamun kauniissa kajastuksesa:
Eeva Kilven runon säkeet:
Sinun jäljiltäsi
katson itseäni:
silmieni ympärillä
onnelliset poimut.
taas ymmärtäköön ken ymmärtää.
Eeva Kilven runon säkeet:
Sinun jäljiltäsi
katson itseäni:
silmieni ympärillä
onnelliset poimut.
taas ymmärtäköön ken ymmärtää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hiukan hassapää mutta se sopinee "toimenkuvaasi"
Sen onnellisuudenkin ymmärrän oikein hyvin
suukot saat sä multa!
josko,,,,,
susu oikein vielä toimessa ?
"Tämän pitemmälle emme enää pääse:
katsomme omaa tuhoutumistamme televisiosta."
Eeva Kilpi "Ennen kuolemaa" (1982).
kyllä peilistäkin kun harvoin katsoo. Siis sen tuhoutumisen. Joillakin se käy hitaasti joillakin joutuin mutta jos katsot tarpeeksi harvoin on se huomattavissa. Kurttuja ilmestyy sinne tänne ilman meidän lupaamme. Ja siihen ei ees silitysrauta auta. Tosin mie oon lohduttaunu sillä et ne on onnellisia naururyppyjä ja ilman niitä en olis se mikä tännään olen. Ihan kivasti elämään suhtautuva ihminen.
olen joskus kokenut myös tuon pelon tunteen,
tuhoutumisen,
lopun lähenemisen ihmisrodulle,
tuon Eeva Kilven tarkoittaman olon.
Miksi hirveyksiä tarjoillaan, joka sorttista
kamaluutta, aivan tuutin täydeltä?
Miksi ihminen piehtaroi murhissa ja veressä?
Minulle ne eivät sovi.
Entiedä ymmärsinkö väärin tämän tuhoutumisen,
en katso sitä tuhoutumiseksi jos vanha ihminen kuolee luonnollisen kuoleman ajattelen tätä asiaa
nykyään aika paljon 80vuotispäiväni lähenee ja mielestäni se on jo melkein huippu ihmiselämässä
tuntuu että vaikka en ole tällä hetkellä mitenkään sairas vanha vaan olen matkani päässä,
mitä mieltä te hyvät ystävät olette, onko ajatteluni sairasta itsesääliä vai mitä, onko se
ohimenevää vai pysyvää kurjaa jos jää pysyväksi.
Silti tarjoan talon kaikille asukkaille kakkukahvit ja olen kieltänyt lahjat en halua että kenellekään tulee ylimääräistä vaivaa
mutta teiltä pyytäisin jonkunlaista kannanottoa
tuntemukseeni onko jollain toisella näitä.
Hei! Kyllähän se on sellaista,kun ikää tulee,että
elämän päättyminen tulee mieleen..Se on väistämättä
edessä,jonain päivänä.Mutta ,ei kannata murehtia etukäteen.Nautitaan ,niin kauan ,kun heräämme
uuteen aamuun...Minä välillä katselen laatikoitani,
pitäisi alkaa heittämään turhaa pois..On siinä jälkipolvilla ihmettelemistä ,miksi olen kaikenlaista säästänyt.Itselleni niissä on
rakkaita muistoja,mutta eiväthän muut voi sitä ymmärtää.Esim.minulla on säästössä ,ikivanha käsilaukku,joka oli äitini. Hän kuoli,kun olin 7 vuotias,en ole raskinut heittää pois..Ehkä nyt olisi jo aika ja sitten kaikenlaisia kirjeitä..voi voi..pitää kai nekin heittää roskiin.
Tässä pieni ,Anni Korpelan runo ,elämästä:
"Elämä ei ole oikopolku,
kehdosta hautaan,
ei karkelo eikä leikki
-eikä siinä totisesti
olisi mieltäkään.
Elämä
on huima nousu
jyrkännettä ylös,
lakeutumista alas,
kompastumista,kaatumista
ja juoksemista.
Elämä
on sokkelotehtävä,
suunnan etsimistä
ja löytämistä,
kiemurainen tie ilman oikopolkua,
kehdosta hautaan"
Näinhän se elämä menee..Mukavaa päivää tänäänkin!
terveisin Irkku
Yön valvomisestako riippuu että vaikea on ymmärtää toisen ajatuksen juoksua.
Vastaan vanhan filosofin sanoin: Elämän tarkoitus on onnellisuus.
Poistelet ketjuja. Outo olet tosi kummajainen. Etkö sitten ymmärrä että siellä poistuu asiallisiakin viestejä. Mitä oikein päässäsi liikkuu? voitko kertoa.
Ei Bili olut nyt mailla halmeilla.Et voi alituiseen syyttää Biliä viestiesi poistosta!!!!!