Haluaisin tietää kokemuksia siitä miten lapset suhtautuvat siihen että heitä kuskataan kahden eri kaupungin välillä. Meillä isä on muuttamassa Vaasaan ja äiti asuu Vantaalla. Lapsi on 3 vuotias poika. Isän ehdotus oli että kahden viikon välein vaihdetaan lapsi puolivälissä matkaa. Joten kokemuksia KIITOS! Olen aivan epätoivoinen.
Lapsen isä muuttamassa
hepuli78
242673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ei tollasta kukaan jaksa, älytöntä rahtaamista...sitä ei jaksa lapsi ja sitä et jaksa sinä eikä miehes..alkuun voi kokeilla, mut tuskin pitemmän päälle sujuu
tuo kuulostaa mutta on pitkän päälle raskasta eli jos sitoudut on sitä samaa hommaa 15 vuotta edessä. Tiesithän että etävanhemman kuuluu hoitaa tapaamisesta johtuvat kustannukset ja kuljetukset. Mieti kaksi kertaa ennenkuin laitat tuollaiseen sopimukseen nimesi ja mieti mitä se rahtaaminen on talvipimeällä puoleen väliin raskaan työviikon jälkeen ja mitä se tarkoittaa sitten kun lapsi pian menee kouluun. Lapsi joutuu kärsimään kohtuuttomasti jos sitä rahdataan tuollaista välimatkaa säännöllisesti varsinkin jos ei ole tarkoitus käyttää esim. lentokonetta vaan rahdata lasta autolla puoleen väliin..
Kyllä lapsen kuuluu saada olla molempien vanhemman kanssa mutta jokin raja on lapsen rahtaamisella tuollaista välimatkaa kahden viikon välein.
Oletko sinä lähi vai etä vanhempi..? Minä en tuollaiseen sopimukseen nimeäni laittaisi jos kerran isä vapaaehtoisesti on muuttamassa noinkin kauas. Ei siinä isäkään yhtään lastaan ajattele..
Kale
Ei ole mihinkään kiveen hakattu, että etävanhempi kustantaa ja järjestää yksin kaikki lasten kuljetukset. Se on sekä järjestelyiltä että kustannuksilta ihan sopimusasia eikä ole edes yhtä "oikeaa" lähtökohtaa asialle.
EIkä tällaisten asioiden "hoitaminen" lähde aikuisten vaivasta ja lähtökohdista. Kyse on lapsen tarpeesta/edusta tavata ja viettää aikaa molempien vanhempiensa kanssa. Kun kerran vanhempien sukset menevät ristiin niin asiat on jatkossa hoidettava niin, että lapsi ei kärsi vaikka itse joutuisi hieman omasta mukavuudestaan tinkimäänkin. Vaikka sitten se 15 vuotta.
Itselläni ja lasteni isällä välimatkaa noin 200km. Lapset kulkevat kätevästi junalla joka toinen viikonloppu ja kesäaikoina pitempiä aikojakin. Eikä ole mitään ongelmia ollut, ei vanhempien näkökulmasta eikä lapsillakaan ole ollut valittamista. Kerrottakoon vielä, että me maksamme puoliksi kulut eli menolipun osto kuuluu aina lähettävälle vanhemmalle.
justjust!
että tiukkisäiti ei itse viitsi tehdä kompromissia vaan muksujen on vaan aikuistuttava ja tultava toimeen. tiukkisäithän ei anna periksi.
Ai laittaako?
Miten olisi sisälukutaidon kehittäminen ja mieluummin parempaan suuntaan?
:))
Niin KAIKKEIN kypsintähän on juuri miettiä, mistä itse pääsisi alimman aidanpuun ylitse?
niillä olisi aikuinen mukana:"Lapset kulkevat kätevästi junalla joka toinen viikonloppu ja kesäaikoina pitempiä aikojakin."
Missä ne luuhaa junassa pitempiäkin aikoja?
Tiedoksi vaan "tietäjä" matkakustannukset eivät ole vain etäväanhemman kustannuksia. Tai toisaalta on, JOS elatussopimuksessa lukee, että etä hoitaa matkakustannukset.
Joopa joo, kun joskus on vaikeeta saada muksuja menemään muutaman kadunpätkän päähän isäänsä tapaamaan, niin voin kuvitella mitä se olisi, jos iskä asuisikin vaikka Rovaniemellä...En todellakaan antaisi lastani tuohon karuselliin ainakaan noin pienenä. Viikonlopuksikaan ei Vaasaan asti kannata matkustaa, on se niin kaukana. Entäs sitten, kun lapsi aloittaa koulun? Vieläkö isä silloinkin vaatii hänet luokseen kahdeksi viikoksi? Eihän sellainen onnistu millään! En tiedä yhtään tapausta, että yksi ja sama muksu voisi käydä koulunsa milloin siellä ja milloin täällä. Loma-ajat ovat asia erikseen. Missäs ajattelitte lasta vaihtaa, Seinäjoellako (siellä pitää vaihtaa junaakin Vaasaan päästäkseen)? Vai Tampereella (on ehkä lähempänä puoliväliä)?
Kyllä tuo 2viikon vv tuolla etäisyydellä voi toimia. Nimenomaan tuossa 3-5 vuotiaana kun ajankäsitys ei ole niin selkeä eikä omat tietyt kaverit vielä tärkeitä. Eikä myöskään koulunkäynti vielä mukana.
Mielestäni eskariin asti tuo on varteenotettava vaihtoehto toimia toistaiseksi koska näin lapsi saa pitää molemmat vanhempansa hyvin mukana arjessa. Matkoja ei tule montaakaan vuodessa eli sekään ei ole iso ongelma mikäli autokyyditykset onnistuvat. Itse en laittaisia junaan/bussiin noin pieniä ilman saattajaa. Huonommilla keneillä vaihtojuna-asemalla onnistuu myös. Eikös vaasasta ole lentojakin. Se on hyvä tapa hoitaa pidemmän matkan vaihtoja, ei kestä matka kauaa.
Tietty tapaamiskustannukset on hyvä sopia mahdollisimman tarkkaan. Koska isä on tässä tapauksessa muuttamassa niin olisi mielestäni moraalisesti hyvä, että hän maksaisi enemmän/esim 2/3:osaa matkoista. Käsittääkseni oikeustapauksissa matkakulut on yleensä laitettu puoliksi riippumatta muuttajasta.
kenen kuuluu maksaa kustannukset ennekuin suostut mihinkään sopimukseen. Minulle sanottiin lastenvalvojalta aivan selvällä suomen kielellä että etä maksaa tapaamisista aiheutuvat kustannukset. Ne jotka täällä maksaa matkoja puoliksi taitaa olla erikoistapauksia..
mielenkiintoista tietää mihin lainkohtaa lastenvalvoja tuon perustaa? Minun käsitykseni mukaan tapaamiskustannukset kuuluvat osana vanhempien vastuuseen yhteisesti, jotka normaalisti lasketaan kuten elatuskin. Eli vanhempien tulojen mukaan määräytyisi. Tästä ei käsittääkseni ole olemassa mitään lakia/asetusta
Koitin katsella löytyykö korkeimman oikeuden ennakkotapausta ja sinnepäin oli tapaus KKO:2003:66. Tuon mukaan etä velvoitettiin maksamaan matka Kaarina-Vantaa kokonaisuudessaan. Perusteluina etän hyvät tulot ja matkan lyhyys. Eli tämä päätös ei ainakaan ole linjassa edellisen väitteeni kanssa, jossa väitin oikeuden normaalisti puolittavan matkakulut.
Oikeus tosin mainitsee, että kyseessä oli tapauskohtainen päätös. Päätöksessä kirjataan myös selkeästi, että lähin velvollisuus on edistää tapaamisia ja tämä tarkoittaa myös osallistumista matkakuluhin. Seuraavassa lainaus korkeimman oikeuden päätöstekstistä:
---------
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu.
Vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu. Tämän vuoksi voidaan katsoa, että tarvittaessa se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, on velvollinen edistämään tapaamisoikeuden tarkoituksen toteutumista, paitsi muutoin, myös osallistumalla niihin kustannuksiin, jotka tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvat.
-------------------
Mutta siis mitään puolittamista tms ei ole mainittu vaan lähtökohtana tuntuu olevan maksukyky. Mutta tämä ei muuta sitä omaa mielipidettäni, että etän muuttaessa hänellä on mielestäni silti moraalinen velvollisuus maksaa enemmän vaikka laki ei sitä velvoittaisikaan.
suhtautua tietyllä varauksella, mitä lastenvalvoja suustaan päästää, vaikkakin selvällä suomella lausuttuna.
Selvää "sossufemakon" asenteellista löpinää, jonka mielestä mies saa ja joutuu "maksamaan" ydinperheen rikkomisesta.
Varsinaisesti laissa tai asetuksissa ei ole "selvää" jakosuhdetta, mitä kumpainenkin maksaa matkakustannuksista.
mutta lastenvalvojan nyt luulisi nämä asiat paremmin tietävän kuin täällä netissä kirjoittelevat ihmiset.
Minä ainakaan en ole maksanut lapsen tapaamisen aiheutuvista matkakustannuksista euroakaan enkä muuten aio maksaakaan. Pelkästään jo sen tähden että tiedän että etävanhempi ekan reissun jälkeen pitäisi sitä tapana ja saisin vallan alkaa senjälkeen taksikuskiksi. Jos oikeudessa päätetään muuta niin se on eri asia mutta muuten etä vastaa matkakustannuksista kuten varmaan netistäkin asiallisilta palstoilta löytyy..
On se muuten kumma jos toinen maksaa lapsen elatuksen, saa minimieltustukea (silloin kun saa) ei ikinä edes sukkaparia ylimääräistä ja pitäisi matkatkin maksaa jonnekin huitsin nevadaan. Kyllä tässä tulee seinä vastaan monella jo vanhemmalla kustannusten muodossa sillä lapsen lennättäminen ei nyt mitään ihan halpaa ole toiselle puolen maata tai tankillinen bensaa joka toinen viikonloppu. Vähennetäänkö se ruokarahoista vai mistähän tuo summa pitäisi nipistää..?
A
Jaa.. mutta kun toinen LASTENVALVOJA taas sanoi pitkästä matkasta (400 km/sivu), että lähivanhemman täytyy osallistua matkakustannuksiin ja tuoda lapset puoleen väliin.. Luulisi siis LASTENVALVOJAN paremmin tietävän kuin täällä netissä kirjoittelevat ihmiset..
Näillä vanhemmilla "tulojen suhde" eli nettotulot oli noin samat. Tässä tapauksessa matkakulut laskettu "tulojen suhteessa".
Useita eri lähteitä lukiessani olen saanut sellaisen kuvan, että tapaaja vanhempi maksaa tapaamiskulut "n. 100 - 150 kilometriin", tätä pidemmissä matkoissa lähdetään sitten sovittelemaan kustannusten jakamisesta.
Eroperhe.net -sivustolla on kerrottu, että "Jos tapaamisten esteenä on taloudelliset ongelmat voi tapaajavanhempi saada toimeentulotuessaan huomioitua tapaamiskulut tai saada lastensuojelulain perusteella taloudellista tukea tapaamisiin. Neuvoja saa sosiaalitoimesta."
Luulisi ja luulisi. Luulo ei ole tisdon väärtti. sano. Erittäin suuri osa lastenvalvojista on valitettavasti aseentelisia, se kuuluisa "äiti-myytti" elää. Oli minkälainen äiti tahansa, niin surmin sumein ei isälle anneta lasta, vaan sijoitetaan muualle. Onhan noita tullut luettu ja ne ovat vasta jäävuoren huippu, asenteellisesta asioiden hoitamisesta.
MUTTA kyllä joukossa löytyy henkilöitä, ketkä hoitavat asiat kumpaakaan vanhempaa suosimatta.
En ymmärrä, että vanhemmat itsekkyydessään altistavat lapsensa liikenneonnettomuudelle ehdointahdoin. Satoja km:jä kuukaudessa kesät talvet, ruuhkassa ja liukkailla ja hirvivaarassa.
Mitä te oikein ajattelette? Vai ajatteletteko...?
Vastaavan pituisesta matkasta miehen lapset. Lapsia on useita, nuorin 3 v, vanhin 11 v.
Lapset asuvat kyllä koko aikaisesti lähivanhemman luona ja vierailevat luonamme viikonloppuisin n. 1 kertaa kuukaudessa. Tämän lisäksi lähivanhempi vierailee satunnaisesti lasten paikkakunnalla, 1-3 krt/kk (tämä ei sopimuksessa ja perustuu vapaaehtoisuuteen/mahdollisuuteen). Tapaamiset painottuvat LOMA-aikoihin. Mies järjestää lomansa niin, että voi pitää lapsia kesäloma-aikaan 2-3 viikkoa, syys-, joulu- ja talvilomalla 3-4 päivää. (Myös etävanhemmalla mahdollisuus viettää omaa lomaa).
Tapaamiskustannusten jako on sovittu sopimuksessa, lähivanhempi tuo lapset puoleen väliin.
Tuo 2 viikkoa - 2 viikkoa -systeemi vaatii molempien vanhempien sitoutumista ja hyväksyntää Jos toinen osapuoli ei ole halukas, niin tuskin se lastenvalvojaltakaan saa kannatusta. Eikä sitä tuolla etäisyydellä voi jatkaa ainakaan pidemmälle kun (esi)koulu alkaa.
Sinulla olisi hyvä olla "vastaehdotus" tarjota lastenvalvojan luona, toivottavasti sait tuosta mallista jotain ideaa, joka soveltuisi teidän tilanteeseen.
"Tämän lisäksi lähivanhempi vierailee satunnaisesti ..".. tietysti kyseessä on ETÄvanhempi
3.3.7 Lapsen tapaamisesta aiheutuvat matkakustannukset
Lapsen oikeus pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu, on
keskeinen lapsen oikeus, joka on turvattu lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
(361/1983) annetussa laissa. Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä
pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lain 1 §:ssä
säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Tämän vuoksi se vanhempi, jonka luona
lapsi asuu, voi olla velvollinen edistämään tapaamisoikeuden toteutumista, paitsi
muutoin, myös osallistumalla niihin suoranaisiin kustannuksiin, jotka tapaamisoikeuden
toteuttamisesta aiheutuvat.
Yleensä lähi-äiti on se epele joka muuttaa lasten kanssa jonnekin hornan tuuttiin ja yrittää katkaista lasten ja isän välit. Silloin en ole paheksumista kuullut. Nyt kun se muuttaja on isä on suhtautuminen toista. Lasten kannalta tuo on kuitenkin huono asia, siitä riippumatta kumpi muuttaa.
Itselleni tärkeintä on kuitenkin, ei äidin tai isän vaan lasten etu. Sitä tällä palstalla erityisesti monet yh-äidit näytä juuri ajattelevan, valitettavasti. Miksi?
Liian raskasta kaikille. Jos tuohon suostut, turha ihmetellä, kun lapsi levoton, kiukkuinen, itkuinen, syö kynsiä, pissii housuin öisin isompanakin. Jos hoidat yksin arjet ja kaikki muut viikonloput niin minusta on kohtuullista, että etä hoitaa tapaamismatkat, kunnes lapsi riittävän iso yksin matkustamaan. Jos tuohon suostut, et jaksa hoitaa arkea. Kohta alkaa se harrastelurumba, minne sun on vietävä lapset, esikoulusta, koulusta ei voi olla pois ja läksyt rassaa jo tokaluokkalaisia helposti. Kolmevuotiaalle sopisi minusta parhaiten että isä hakee kerran kuussa ja eskariaikana sitten vaan loma-aikoina niin puolet ja puolet. Lasta on toki kiva tavata ja kaikki lähit ei sitä estä, mutta lasta ja lapsuutta ei ole vain tarkoitettu jaettavaksi. Ja jos sinulla lähinä on pienet tulot, eikä autoa, ajokorttia, et jaksa pitemmän päälle osallistua tuohon kuljettamiseen. Lapsella pitää olla lähi joka jaksaa hoitaa kaiken arjen. Se vaatii sinulta jo yksin enemmän kuin kaksin.
ja lentomatkat ei toimi kaikille vielä pitkään aikaan. Ensinnäkin saattaja pakko olla mukana alle 12 v ja lennot on kalliitta koska siihen ei verkkolentoyhtiöt käy vaan tilattava puhelimitse eli finnair on käytännössä ainut vaihtoehto. Ja mitkään tarjoukset eivät koske yksin matkustavan lapsen lentohintoja. Eli se on todella kallista. Ja su lapsen haku kentältä voi tulla kalliiksi jos asuu paikkakunnalla missä lentokenttäbussit ei su kulje ja ei ole omaa autoa,joten taksi on ainut vaihtoehto. ELi kannattaa miettiä, suostuuko mihinkään muuhun kuin että etä hakee ja maksaa. Lähillä pitää olla voimia hoitaa koko arki yksin kun etä on satojen km päässä. Se on myös lapsen oikeus tapaamisoikeuden lisäksi.