Noin kolmekymppisenä ihmiset alkavat usein miettimään, että tässäkö on kaikki mitä elämällä on minulle tarjota. Useimmat(minä mukaan lukien) ovat olleet työelämässä jo muutaman vuoden ja saavuttaneet pikkuhiljaa ne tavoitteet, jotka opiskellessa asetettiin.
Kaikenhan siis pitäisi olla kunnossa. On työ, asunto ja elämä rullaa tasaisesti eteenpäin. Miksi siis tuntuu että jotain puuttuu? Onko niin että nuoruudessa asetetut unelmat eivät osoittautuneetkaan maailmaa mullistaviksi? Onko niin että kilpajuoksu oravanpyörässä on vienyt kaiken ajan ja yhtäkkiä ympärillä ei olekaan sitä ryhmää, jonka kanssa nuoruudessa pidettiin hauskaa?
Tässä on vain pieni osa asioista, joita olen viimeaikoina miettinyt. Nyt olen todennut ajautuneeni omassa elämässäni tilanteeseen, jossa "turvallisuushakuisuus" kuvaa elämääni parhaiten. Vältän riskejä ja pidän nykyisestä elmästäni kynsin ja hampain kiinni. Tämä tekee elämästäni tylsän.
Uskon että en ole tunteineni yksin, vaan samojen asioiden parissa pyörii useampikin ihminen. Olisiko mahdollista, että löytäisimme toisemme ja tekisimme elämästämme yhdessä "vaarallisemman"?
Kaikenhan siis pitäisi olla kunnossa. On työ, asunto ja elämä rullaa tasaisesti eteenpäin. Miksi siis tuntuu että jotain puuttuu? Onko niin että nuoruudessa asetetut unelmat eivät osoittautuneetkaan maailmaa mullistaviksi? Onko niin että kilpajuoksu oravanpyörässä on vienyt kaiken ajan ja yhtäkkiä ympärillä ei olekaan sitä ryhmää, jonka kanssa nuoruudessa pidettiin hauskaa?
Tässä on vain pieni osa asioista, joita olen viimeaikoina miettinyt. Nyt olen todennut ajautuneeni omassa elämässäni tilanteeseen, jossa "turvallisuushakuisuus" kuvaa elämääni parhaiten. Vältän riskejä ja pidän nykyisestä elmästäni kynsin ja hampain kiinni. Tämä tekee elämästäni tylsän.
Uskon että en ole tunteineni yksin, vaan samojen asioiden parissa pyörii useampikin ihminen. Olisiko mahdollista, että löytäisimme toisemme ja tekisimme elämästämme yhdessä "vaarallisemman"?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voit yksinkin tehdä elämästäsi vaarallisempaa. Rohkene mennä esimerkiksi Tarinateatteri- tai Improvisaatiokurssille. Joudut panemaan itsesi peliin, saat kokea mustaan aukkoon hyppäämisen hurmaa! Tai aloita vaikka heti keräämällä yksi roska julkisella paikalla. Sinua voidaan katsoa, sinulle voidaan sanoa jotain, et tiedä mitä tapahtuu, etkä tiedä, mitä ajatuksia sinussa herää. Asiasta enemmän toisella sivulla olevassa keskustelussa "Haluatko puhdasta ympäristöä?"
Saisiko kenties tulla johonkin improvisaatio- asiaan. tulen mielelläni.Tuula-maria olen siinä mielessä ekoteroristi, että haluan jotain elämänlaatua. Muuten yritän kaiken kierrättää, jos mahdollista.
Ringo, Suomen paras Improteatteri Stella Polaris järjestää syksyllä improkursseja, googlaa hakusanalla ja selvitä aikatauluja, tulevat todennäköisesti kyllä syksymmällä. Tietenkin muutkin järjestävät, mutta omasta kokemuksestani sanoisin, että Stella Polariksen ja muiden välillä on usein huikea tasoero.
Minä en voisi edes kuvitella, että minulla olisi jotenkin riskitön elämä. Jo pelkätään työ on riskialtista, mutta kun vapaa-aika on yhtä kovaa, voit kuvitella kuinka huolisaan mun emäntä on