Mistä johtuu, että nykyään näitä " onnellisia " UUSperheitä on joka puolla?
En väitä, että ennen kaikki oli paremmin mutta:
oli sentään perheitä ei mitään rääppijäisistä yhteen vedetty nolo-perheitä joita on väen väkisin " tehty".
Miksi?
Miksi ei nähdä vaivaa " vanhan " perheen - puolison - lasten kanssa vaan lähdetään housut soiden " uuteen" perheeseen ja tuotetaan lisää onnettomia jotka vuorostaan perustavat muutaman uusperheen?
Jos menee naimisiin, täytyy sitoutua.
Isot mahtavat 200 ihmiset häät ja pom erotaan kun ei ollutkaan niin kivaa ja ehkä se uusi tuo Ikuisen Onnen - voin kertoa; ei tuo.
En väitä, että ennen kaikki oli paremmin mutta:
oli sentään perheitä ei mitään rääppijäisistä yhteen vedetty nolo-perheitä joita on väen väkisin " tehty".
Miksi?
Miksi ei nähdä vaivaa " vanhan " perheen - puolison - lasten kanssa vaan lähdetään housut soiden " uuteen" perheeseen ja tuotetaan lisää onnettomia jotka vuorostaan perustavat muutaman uusperheen?
Jos menee naimisiin, täytyy sitoutua.
Isot mahtavat 200 ihmiset häät ja pom erotaan kun ei ollutkaan niin kivaa ja ehkä se uusi tuo Ikuisen Onnen - voin kertoa; ei tuo.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ei ennen sen paremmin asiat olleet.
Silloin oltiin vaan eri tavalla onnettomia. Pysyttiin liitoissa, mutta ei ydinperhe ole synonyymi onnellisuudelle.
Synonyymista en tiedä, mutta ei sekään voi olla kovin onnellista lapsille että joutuvat elämään niin monen eri " sukulaisen" kanssa - äidin ja isän sukulaiset, yhteiset - entiset lapset ja vaarinkummankaimat...
ydinperhe on ainakin PERHE.
..sillä mikä sen kamalampaa kuin toisiaan juuri ja juuri sietävät vanhemmat ovat yhdessä lasten takia - ettei lasten vaan tarvitse kärsiä..
Takaan ja alleviivaan, että juuri lapset siinä kärsivät. Jos vanhempien välillä se suuri rakkaus on häipynyt ties mihin , niin yhdessä jatkaminen on kidutusta koko perheelle.
Uusioperhe saattaa olla kokemusten voitto - tällä kertaa ( jos molemmat ovat toista kierrosta) tiedetään ne karikot ja ainakin yritetään niitä välttää. On opittu ihmisistä, lapsista ja elämästä karvaimman kautta ja kun uutta rakkauttakin on pelissä niin uusperheet ovat paremmassa asemassa kuin natisevassa liitossa oleva ydinperhe.
Vanhemmat ovat aina vanhempia, mutta kyllä se uusioäiti tai -isäkin rakkaaksi tulee kun uusperheen vanhemmilla on sitä oikeaa tunnetta välillään ja koko uusperhettä kohtaan.
aivan - mutta miten se toinen puoliso joskus on voinut olla niiiiin ihana että on menty naimisiin ja sitten plots onkin itte piru - hankitaan lapset talot systeemit ja sit toinen muuttuukin sen verran että toista täytyy hakea...
Usein parisuhteen hoito jää karikolle kun rakennetaan taloa ja pienet lapset vievät kaiken ajan. Kaikista pahin yhtälö on tehdä noita kahta vielä samaan aikaan.
Mies joka hakee helpotusta uudesta, hakee miltei poikkeuksetta tunnetta erityisyydestä, tasavertaisuudesta ja tietenkin sitä fyysistä kanssakäymistä. Se nyt vaan on miehelle niin penteleen iso asia. Mitäs nainen tarvitsee ollakseen onnellinen?
Kun lapset ovat pieniä ja koko elämä muuttunut sen myötä siten, että isi on rakennuksilla puurtamassa ja äiti rättiväsyneenä kotona pienten kanssa, miten siinä on aikaa hoitaa parisuhdetta niin, että kumpikin olisi onnellinen? Onko haukattu liian iso pala, kaikki mulle heti nyt, vai mikä menee pieleen niin suuressa osassa liittoja?
Vai huomataanko vanhetessa ja uria rakentaessa ja pieniä lapsia kaitsiessa, että ei ole enää mitään yhteistä, ei mitään mikä toisessa viehättäisi, ainoa yhdistävä tekijä nuo onnettomat lapsiraukat kaiken keskellä?
Miten siihen asiaan voisi ajoissa puuttua? Että säilyisi keskinäinen kunnioitus, tasavertaisuus, erityisyys ja toisen huomioiminen? Miten vanhemmat saisivat aikaa perheen koossapitävän voiman, eli parisuhteen huomioimiselle?
Miksi tänä päivänä ollaan supernaisia, jotka hoitavat kodin, työn, kaiken vastuuta jakamatta ja millä hinnalla? Yksin jäämisellä, kun toinen tuleekin tarpeettomaksi ja seksikin on pelkkä välttämätön paha, mitä ei oikeasti haluta.
Miksi ollaan superisejä, jotka selkä väärässä rakentavat vapaa-ajat uutta taloa ja töitä paiskitaan kaiken maksamiseksi perheen yhteisen ajan kustannuksella?
Miksi kaikki on saatava heti? Miksi ei eletä vähemmällä ensin. Miksi ei pidetä toisistaan huolta, miksi haetaan helpotusta sylistä joka ei tuomitse vaan ymmärtää, miksi ei yritetä enemmän ja miksi ei haeta ulkopuolista apua AJOISSA?
Niimpä.
Miten se elämä voi muuttua perhettä vaihtamalla tai liittämällä pari kolme perhettä yhteen? Säästö syistäkö niitä ahdetaan saman katon alle.
Itse olen myös eronnut, mutta meillä ei mitään uusia perhetiä perustella. Lapset on mun luona ja ukko lähti kun kyllästyi olemaan isä perheessä.
En voisi kuvitellakaan, että lapseni marssisivat sinne ja tänne tuonne ja minne lie.... Heitä ei liitellä mihinkään uusiin sekalaisiin yhteisöihin, eikä he haluisikaan. Se olisi kyllä noloa ja hävettävää todellakin. Itse olen lapseni aikoinani synnyttänyt, ja itse ne olen hoitanutkin, eikä siihen ole koskaan tarvinnut päästää ketään uusia kälättämään ja sekoittamaan.
Kyllä se elämä voi muuttua ihan konkreettisesti jonkun toisen ihmisen kanssa,ja pitäisi aina muistaa toisia parjatessaan sellainen asia, että tuskin kenenkään unelma on mennä naimisiin, perustaa perhe, ja nimenomaan erota. Ei kukaan väen vängällä halua erota ja perustaa uutta perhettä ja elämää toisen kanssa, elämä vain joskus heittää meitä suunnittelemattomasti.
Teilläkin erottiin siksi, että mies lähti. Tiesitkö sinä sen jo mennessänne naimisiin? Tuskinpa. Ei kukaan voi ennustaa tulevaa, ja vaikka kuinka naimisiin mennessä tuntuisi siltä, että se on nyt ja tässä koko loppuelämän ajan, niin eipäs se aina menekään niin. Etkä sinäkään voi olla täysin varma siitä, ettetkö joku päivä saattaisi tavata ihmisen, johon rakastut ja haluat elää elämääsi yhdessä hänen ja lastesi kanssa.
En ymmärrä mitä hävettävää ja nolottavaa uusioperheessä voisi olla. Ei meilläkään lapset marssi sinne eikä tänne, kyllä he ovat pääsääntöisesti ihan kotona, silloin tällöin käyvät moikkaamassa biologista isäänsä, mutta se läsnäoleva "isä", joka heistä huolehtii ja heitä kasvattaa, on täällä kotona.
Minä erosin exästäni sen takia, että hänelle juominen oli tärkeämpää kuin mikään muu asia, ja yhdessä eläminen sellaisen ihmisen kanssa olisi ollut elämän hukkaan heittämistä niin itselläni, kuin lapsillakin. En halunnut myöskään lasten elävän riitaisessa kodissa, vaikka se olisi ollutkin se kaikkien hehkuttama ydinperhe, jota parempaa ei kuuleman mukaan olekaan. Meidän ihanassa ydinperheessämme oli loppuaikoina henkisesti paha olla ja elää, ja se vaikutti taatusti lapsiinkin.
Tänä päivänä (uusio)perhe-elämämme on sitä, mitä sen kuuluu ollakin, eikä kenelläkään ole paha olla. Paljosta olisin jäänyt paitsi, jos olisin ajatellut eroamisesta ja uusioperheistä samoin kuin monet muut.
Ei kukaan kunnonmies perhettään jätä, jos onyhtään fiksu ja järkevä.
Jos oma perhe ei kelpaa, niin sille ei voi mitään. Tehkööt vaikka kymmenen uutta ja kaksikymmentä uutta kakaraa, kunhan pitää ekan perheensä erossa moisesta osakeyhtiöstä. Meitä ei kiinnosta uudet supersekaperheet.
Meidän lapset eivät ole kauppatavaraa eikä niitä lainata minnekkään. Kun ei osannut huolehtia meistä, niin kuin osaa uusistakaan, vähän epäilyttävää.
Se joka lapsiaan lainailee sekaperheisiin, on tietty oma asia, mutta meillä niin ei tehdä.
Tuliko tehtyä väärä valinta, kun olet aikanaan tällaisen ukon ottanut?
lähtee täytyy toisessa osapuolessa olla vika.. mustasukkasuus, yrittää jättää toisen tossunalle, ei enään lasten saannin jälkeen anna toiselle arvoa tunteita kun lapset sitä lapset tätä!! (toki lapset on tärkeitä mutta kumppaniakin on huomioitava)!!!!
joistain sen huomaa kun kirjotuksessa on minä ja mniun lapseni ja taas minä minä minä... joskus muutenkin alkoholismi tai kumppanin sairauskin voi MASENNUTTAA!! toisen niin että elämä ei ole enään sen arvoista.. ja sepä ei välttämättä paranekkaan kun kumppania vaihtamalla;P ja löytämällä uutta sisältöä elämään uudesta ihmisestä kun jostain esim "juoppohullusta".
mutta, kukapa se tietää mikä on oikein mikä väärin. Myöhäistä nyt sitä miettiä. JOS sent tietäsikinetukäteen, mutta kun ei tiedä!
Se ole ihan tullut kasvaneiden erotilastoiden jälkimainingeissa... Ja se taas lienee kasvanut eron helppouden sekä yhteiskunnallisen pahoinvoinnin (väkivalta, mielenterveysongelmat, alkoholismi jne jne) myötä sekä erilaisten käsitysten myötä - pettämistä ei enää siedetä näin esimerkiksi. En tiedä, itse en ole eronnut. Mutta monestihan sitä kuulee kuinka "kasvetaan erilleen" jne jne. Myös varmaan lähdetään eri mielellä siihen parisuhteeseen eikä sitä siten enää pakolla harkita tarkkaan. Olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että on kaikkensa yritettävä kun parisuhteeseen ryhtyy - oli se sitten lapsellisen tai lapsettoman ihmisen kanssa. Muista myös, että eivät kaikki uusperheessä olevat ole itse eronneita ja eronneet ovat voineet tehdä kaiken mahdollisen liittonsa eteen. Mitäpä jos näkisit sen uuden onnen yksinkertaisesti onnena? Sillä on aivan samanlaiset mahdollisuudet onnistua tai olla onnistumatta; kaikki riippuu lopulta ihmisistä itsestään. Turha plötsitellä sen enempää.
Naapurin likka meni naimisiin alkukesästä - häät olivat isot ja komeat.
Tyttö vaan ei kutsunut äitiään lainkaan juhliinsa vaan paikalle halusi isänsä uusine vaimoineen. Ydinperhe-elämä oli ollut sen verran kaameaa tytön lapsuudessa, että halusi mieluimmin häihinsä uusioäiteensä. Tämä uusäiti ei tyttöä ole kasvattanut, mutta tytön mielestä isänsä on nyt niin onnellinen uuden vaimonsa kanssa ollut jo vuosia, että halusi tämän onnen tuovan hyvän esimerkin hyvästä liitosta omiin häihinsä. Tyttö ja uusäitee ovat hyvissä, toisiaan kunnioittavissa väleissä ( tyttöhän on aikuinen), vaan oman äitinsä kanssa ei ole ollut vuosiin edes puheväleissä.
Todennäköisesti tämä uusäiti ottaa sitten sen mummonkin roolin kun aika on - ainakin kovin innostuneena odottelee mahdollisia jälikasvu-uutisia - tämä, vaikka on omiakin lapsia.
Joskus siis nämä uusavioliitot siis onnistuvat oikein hyvin.
No ei kyllä kovin hyvin ole onnistunut jos omaa äitiä ei kutsuta häihin - sivistyneet välit voi olla vaikka mikä olisi ollut.Äiti on aina äiti.
myös sietämätön ihminen. En kyllä pidä äidin kutsumista välttämättömänä, jos esim. väkivalta ja henkinen alistaminen ovat lapsuudessa olleet äidin kasvatusmetodeja.
alistamista. Aloitti äidistään. Aviomies seuraava ja jos lapsia tulee sitten he. Jos tytär olisi ollut tasapainoinen olisi hän kutsunut äitinsä häihin vaikka muuta yhteyttä ei pitäisikään. Eikä tyttären isäkään täysijärkinen ole.
Ei se synnyttäminen ja geenisiirto luo täydellistä äitiä - kyllä se on kasvu yhdessä lapsen kanssa. Vaan useinhan kyllä käy niin, että sen synnyttäjän pääkopassa tapahtuu jotain ihmeellistä - ollaan lapselle mustasukkaisia, hakataan, huudetaan, vaadtaan mahdottomia, kiusataan, puhutaan pahaa vaikka isästä jos ei kaikista sukulaisista..
Jotkut eivät kasva äitiyteen sitten millään - tai sitten ollaan niin äitiä niin äitiä ja tukahdutetaan lapsi sitomalla itseensä niin voimakkaasti, että irtipyristeleminen saa sen lapsen psykiatriseen hoitoon..
Ja ihan oikeasti tällaisiako pitäisi kutsua häihinsä?
vain halua inhoamaansa ihmistä pilaamaan oman elämänsä tärkeintä päivää? Entä jos äidillä on tapana vaikkapa vetää törkykännit ja ruveta väkivaltaiseksi? Näitäkin on nähty.
Mikä velvollisuus ihmisellä on pitää väkisin yhteyttä äitiinsä, jos ainoa yhdistävä tekijä on se, että äiti on saattanut tyttären maailmaan synnytyksessä? Joskus on välit katkaistava kokonaan, että saa tilaa elää omaa elämäänsä. Meitä on valitettavasti joka lähtöön, eikä äitiys itsessään kenestäkään hyvää ihmistä tee.
Kuule, kun on kuultu vain tyttären versiota - ehdotan että ei tuomita myöskään äitiä -
eihän kukaan tiedä totuutta!
Ja miksi tytär niin hehkuttaa isänsä " uutta" onnea? Tuntuu perin kummalliselta - ellei hän jo valmiste itselleen uusperhettä ja uus ja uus ja uus...................
"äiti" sontaa jaksetaan suoltaa;P tottahan se on toki mutta jotkut on niin fanaattisesti tuota mieltä että ihme että ette huomioi adoptiolapsia joilla jo pienestä pitäen on uusioäiti.. tai alkoholisti äitejä jotka pilaa lastensa elämän.. minusta jopa turvallinen "uusioäiti" joissain tapauksissa parempi kun huume/alko äiti joka käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa..
ja senpä ne juopuneet osaa!!!
ne viestit, joita kommentoi? Eihän tässä tiedetä itse asiassa kenenkään versiota. Joku vaan kertoi omia havaintojaan tuttavaperheestään. Ja nyt tytär jo "hehkuttaa"...ok.
Oli totuus mikä hyvänsä, tyttärellä on oikeus päättää omasta elämästään ja siitä, kenen kanssa pitää yhteyksiä, oli taustalla mitä tahansa. Tuskin tässä kuitenkaan tietoisesti on mitään uusperheen paremmuus -manifestia tekeillä. Joskus vaan käy niin, että pariudutaan väärän ihmisen kanssa, ja todellinen onni löytyy toisella yrittämällä. Vai pitäisikö esim. jonkun täyssekopään kanssa jatkaa hampaat irvessä hamaan loppuun asti, ydinperheen nimissä?
Onneksi kaikilla on kuitenkin mahdollisuus toteuttaa elämässään omia ihanteitaan, tuomitsematta muiden ratkaisuja.
" Vai pitäisikö esim. jonkun täyssekopään kanssa jatkaa hampaat irvessä hamaan loppuun asti, ydinperheen nimissä ? "
Ja kukahan se sekopään aikoinaan on nainut, luvannut vasta ja myötämäessä kulkea...mutta ehkä se toisella/kolmannella/neljännellä harjoituskerralla onnistuu ja tuleehan siinä sivussa näitä seko-uusperheitä- väen väkisin yhteen tungettuja joista kukaan ei tiedä, kuka on kuka...
mutta ei se mitään, saahan " toteuttaa itseään " ja tekaisia pari kolme " yhteistä " UUSPERHEEN kakaroita jotka eivät oikein kuulu mihinkään - ja " vanhan" perheen lapsia heitellään kuin kaurasäkkejä viikonloppu täällä toinen tuolla yksi loma siellä toinen täällä ja kenellä oli nyt vuorossa..että mitä.
se varmaan noin pitkälle menee. Jotain realiteetintajua hei. Tai jos sinun lähipiirissäsi meno on tuollaista, niin kannattaa vähän miettiä, että millaisissa porukoissa pyörii. Ja ihmiset myös muuttuvat joskus.
Taitaa tytöstä tulla myös sekaperheen äiti, kertoo jotain sosiaalisista taidoista jos ei ole sen vertaa äitinsä kanssa väleissä.
omalta kohdaltani voin sanoa että olen monesti äitini kanssa ollut ns tikut ristissä ja pahoja sanoja sanottu mutta loppujen lopuksi hän on äitini. itse yritän parhaani mukaan olla mahdollisimman hyvä äiti ja ajatella joka asiassa lasten parasta. ns huonon äidin oleminen elämässä voi olla myös niinkuin lottovoitto omaa elämää rakentaessa. tietää ainakin mitä itse jättää tekemättä ja mitä tekee toisin kuin omat vanhemmat aikoinaan.
turha sitä on syyllistää ketään on sitten uusioperhe tai ydinperhe koska loppupeleissä perhe tarkoittaa sitä että osataan puhua, hoitaa lapset ja koti ja myös rakkautta piisaa ilman alkoholin haittavaikutuksia saati ainaisia turpansa saanteja!
haaskata. Ne on niitä pakopaikkoja ihmisille, jotka eivät vaan pysty ottamaan vastuuta itsestä ja toisesta. Perhehän on suurinta mitä elämä voi ihmiselle antaa,ja se joka sitä ei ymmärrä, ei alunperinkään ole luotu vanhemmaksi ja puolisoksi.
uskot siihen, ettei yksikään ihminen Suomessakaan ole eronnut vastointahtoaan ja tullut jätetyksi ja kuitenkin vuosien jälkeen voinut löytää uudelleen rakkautta? Vaikka olisi kaikkensa yrittänyt ex-suhteen eteen niin paljon kuin omista voimavaroistaan pystyi?
minulle tasa-arvoisen parisuhteen, ja lapsilleni selväpäisen kaverin.
Exältä sain turpaan, huonekalut hajalle, lapset myös näkivät tuota ydinperheemme "onnea"..
Viina virtasi ja soitto soi.. Kaikki rahat valuivat isännän kurkusta alas.
10 vuotta jaksoin kuunnella lupauksia muutoksesta, ja viimeisestä kerrasta kun kävi päälle. Ja kyllä, minä v**tuilin juomisesta, kun sai miettiä mistä lapsille ruokaa kun äijä painoi päiväkausia kylillä tyhjättyään tilimme. Tuo päänaukominen sitten kostautui sillä että tosiaan turpaan tuli.
Loppuajasta tosin tuli turpaan ihan muutenkin, kun viina sumensi loputkin järjestä.
Tämän kaiken vuoksi en "viitsinyt nähdä vaivaa" että olisin siihen helvettiin jäänyt!
Tiedän että lapset nauttivat elämästään näin paljon enemmän kuin ydinperheemme aikana! Tapaavat isäänsä kun hänellä on mahdollista heitä tavata (=ryyppyputki ei päällä).
Tätä uutta onnea on nyt jatkunut 7vuotta (ei siis vielä ikuisesti) mutta olen löytänyt itselleni puolison joka on tasavertainen kanssani.
Että näin nämä uusperheet sikiävät! Tarviiko sitä ihmetellä..
..että menitkin naimaan jonkun joka ei ole selväpäinen?
Kai sinä miehesi luonteen/ käyttäytymisen tiesit jo ennen naimisiin menoa?
Tuliko peräti suurena yllätyksenä?
Exä oli jo syntyessään alkoholisti!
Oltiin nuoria, ja viinan käyttö paheni vuosien kuluessa. Lapset oli tehty ja naimisiin menty kun meininki paheni..
Ennustaja kun en ole, niin näin kävi..
Pointtini oli, että joskus on parempi lähteä kuin jäädä ja kärsiä.
Että kyllä tuo väkivaltaisuus ja alkoholismi yllätyksenä tuli. Oliko muuta?
..sen verran vain, että mies käytti viinaa koko ajan - ja kuitenkin teit lapsia hänen kanssaan, vai?
Ei siinä mitään ennustajaa tarvita, jos mies on viinaan menevä - ei hän siitä muutu - kuin pahemmaksi - yhä vain kysymys:
miksi menit naimisiin viinaa juovan miehen kanssa?
Nääs sitä saa, mitä tilaa.!!!!!!!!!!
Eihän se silloin alkuun käyttänyt sen enempää kuin muutkaan parikymppiset. Vuosien mittaan käyttö luisui alkoholismiin.
Eli ei exä kokoajan viinaa käyttänyt kun seurustelun aloitin..
Ajatella että olet niin viisas että pystyt teini-ikäisistä ihmisistä sanomaan, kenestä tulee alkoholisti ja kenestä ei! Hieno piirre!
Juu kuule, varsin hieno ja:
kadehdittava piirre.
Itse ymmärsin olla ottamatta juoppoa - parikymppistä miestä - ja yhdessä olemme vieläkin liki 30 vuoden jälkeen emmekä me kumpikaan käytä viinaa. Ei ikinä.
on kaikki mennyt noin loistavasti. Johtuu varmaan ylivertaisuudestasi. Valitettavasti valtaosalla maailman asukkaita elämä ei ole ihan noin mustavalkoista.
Käyt sitten täällä jakelemassa totuuksia, koska itse et ole virheitä tehnyt?
No, jollain kai sunkin täytyy itsetuntoasi pönkittää.
Kannattaisi varmaan mennä johonkin toiseen keskusteluun? Täällä uusioperhe palstalla näet ihmiset ovat tehneet joskus virheitä, ja ehkä ottaneet opikseenkin...
Jos noin vi**umainen olet oikeasti kuin kirjoituksistasi annat ymmärtää, saat varmasti todella paljon hyvää maailmalta takaisin :).
Kyllä täytyy ihmisellä olla asiat todella hyvin kun ihan oikein uusperheellisten palstalle pitää tulla moralisoimaan ja kertomaan kuinka onnellinen on pitkässä liitossaan. Salli mun nauraa... :D
Ei täyspäinen onnellinen ydinperheellinen todellakaan tule uusperheellisten palstalle esittämään paremmuuttaan. Joko olet teini tai päästään pipi provoilija.
Sitä saa mitä tilaa........... ;)
Suruksesi ilmoitan, etten ole kumpaakaan mitä esitit.
Pitkästä liitosta kannattaa olla iloinen ja ylpeä.
Monet ovat ne naikkoset jotka eivät siihen pysty.
Haetaan aina vain " parempaa " ja parempaa, luusereita löytyy myös naisissa.
Onko se helvatan hienoa, mitä rehvastella että on vienyt jonkun säälittävän ukkomiehen perheeltä?
Se mies toki joutaa mennä, jos lankeaa epätoivoisen, miehenkipeän ansaan.
So goodbye to You.
"Onko se helvatan hienoa, mitä rehvastella että on vienyt jonkun säälittävän ukkomiehen perheeltä?"
Siinä se tuli. Taitaakin olla kyseessä katkeroitunut ex-vaimo. Olen pahoillani tilanteestasi. Mutta kaikki uusperheet eivät todellakaan ole syntyneet niin, että rikotaan samalla entinen perhe. Ihmiset saattavat olla vuosia erossa, ennen kuin uusi perhe perustetaan.
Ei kai kenelläkään oikeasti onnellisella ja suhteeseensa tyytyväisellä ole motivaatiota tulla moralisoimaan muitten valintoja ja syyllistämään muita.
Edelleen sama tilanne kuin ennen : naimisissa yli 25 vuotta joten se katkeruudesta jota ei ole...
khjähääää taitaa sua vaan risoo, että joku on niin sitoutunut ettei heti hyppää kun näyttäisi ruohon olevan vihreämpää...
Aluksi minun kirjoitustani.
Tiedoksi sinulle, että nykyiseni ei ollut kenenkään säälittävä ukkomies eikä perheellinen.
Ihan vapailta markkinoilta bongasin..
Että aivan kaikki uusperheelliset eivät ole saaneet alkuansa tuolla mainitsemallasi tavalla..
Uusperheet saavat alkunsa muullakin tavoin, mutta sitähän sinä et halua käsittää / ymmärtää..
Uusperhe ongelmia....
Kirjoittanut: Sisku**
Tarvitsen nyt vertais tukea ja rakentavia neuvoja, koska olen havahtunut uusperheen ongelmiin....jos joku jaksaisi lukea juttuni loppuun ja antaa vinkkejä.
Rakastuin reilu vuosi sitten mieheen jolla on yksi lapsi(7v.) edellisestä liitosta. Rakastamme toisiamme ja parisuhteessamme ei ole mitään ongelmaa...ongelman tällä hetkellä aiheuttaa ex-vaimo, sekä hankala aika lapsen kanssa...se koettelee.
Heillä on yhteishuoltajuus ja lapsi on aina viikon meillä ja viikon äidillä. Säännöt on erilaiset meillä ja äidillä( meillä enemmän rajoja ja sääntöjä) ja niitä on yritetty yhdenmukaistaa, mutta huonolla menestyksellä.
Kokoajan ex:llä on ollut paljon menoja ja kyselee omalla hoitoviikollaan meiltä lapsen hoitoa, sekä mieheni sukulaisilta. Se rasittaa minua paljon! Tietenkin joustamme tarvittaessa ja olemme tehtneetkin niin, mutta hän on kyselemässä kokoajan. Eniten minua rasittaa se, että hän kyselee mieheni sukulaisilta lapsenhoitoa jos meiltä ei apua saa.( Ex:llä on omat vanhemmat kyllä, sekä ystäviä)Totta on se, että lapsella on oikeus mummoihin ja pappoihin ja ok, että kysyykin joskus apua myös heiltä, mutta se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus....minusta tuntuu, että ex:ä kiemurtelee meidän suhteeseen ja elämään sitä kautta. Kyllä minua vaivaa se, että joudumme muuttamaan menojamme sen takia, kun lapsi onkin hoidossa mieheni isällä(vaikka on ex:n viikko lapselle), koska emme kehtaa olla esim. myöhään ulkona sen takia tai joudumme muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaamme. Mitä mieltä olette, mitä voisin tehdä? Vai olenko liian vainoharhainen? Olen sitäkin miettinyt......Olemme miettineet yhteisen lapsen hankkimista ja olen ajatellut, että silloin viimeistään homman pitää muuttua....
Toinen huolen aiheeni on lapsen käytöksen muuttuminen. Olen tullut hyvin toimeen mieheni lapsen kanssa. Nyt lapsi on alkanut takertumaan molempiin vanhempiin todella paljon( siis ex:nkin luona). Reippaasta lapsesta on tullut yhtäkkiä vauva ja arka. Hän pelkää mennä nukkumaan yksin ja itkee todella paljon, lässyttää, ei päästä läheltään mihinkään ja pelkää mennä esim. huoneeseensa yksin. Tällaista ei ole aiemmin ollut ja olemme ymmällämme.Tästähän seuraa sitten se, että parisuhteellemme ei jää paljon aikaa, rikkonaisia öitä yms. Olen havainnut selvästi, että lapsi on minulle mustasukkainen isästään ja omii isänsä ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. Miten asiaa voisi selvittää? Lasta jännittää varmasti kouluun meno, sekä lapsihan käsittelee eroa yms. asioita eritahdissa kuin aikuinen. Onko kokemuksia muilla tällaisesta ja kuinka niistä on selvitty?
Luulen, että kaikista parasta olisi olla välissä ottamatta kantaa lastenhoito asioihin ja olla ns. ihan sama meiningillä, mutta ei niin aina pysty tekemään....
Kiitos
alkaa olla jo tusinatavaraa!
Hehhee heti kun on jotain mistä ei pidetä se onkin hupsista vaan PROVO...kas, totuus ei pala tulessakaan sanoi Hyacinth Bucket jo aikoinaan.......ja piti Richardia kurimuksessa....eipä lähetty liihottelemaan mihinkään kotkotuksiin eikä uuspers ei kun uusperheisiin......terve sano Hyacinth.
Mistä tämä vitutus johtuu?
Miksi taas vituttaa suunnattomasti kun lapsi on tulossa tapaamisviikonloppua viettämään?